Vihanpito varmaan onkin itse perkeleestä, mutta harmistumisesta olen eri mieltä. Jos joku esim. kävelee ylitseni, keljuilee ym. niin minusta silloin harmistuminen on vähintäinkin tervettä. Jos yrittää vain hymyillä ja ajatella positiivisesti, niin mielen pohjalle jää kaivertamaan kuitenkin harmistus. Siellä se muhii ja sitten on "maha kipeä" ym. oireita.
Aika hiemosti ajateltu. Vaikkakin olen positiivisen ajattelun puolesta vaikka tulisi mahanpuruja. Niin usein harmistuminen on turhaa ja johtuu jostain mikä ei ole todellinen ongelmakaan ja harmistus ei lisää ikää.
Jumala on välillä huonolla tuulella ja Mooses sai leppymään Jumalan useasti ja milloin Niiniven asukkaat, kun katuivat pahoja tekoja.
Kait toi Jumalan lepyttäminen on iso osa kristillistä uskoa. Rukoillaan anteeksi antoa ja surraan syntejä, että Jumala leppyisi ja muutenkin.
Vaikkakin Jeesus on kantanut syntimme, niin kummasti syntejä silti kadutaan ja pelätään Jumalan huonotuulisuus puuskauksia.
Eletään Jumalan pelossa jne.
Outoa toisaalta, kun omilla teoilla ei kuitenkaan tule sen paremmaksi tai arvokkaamaksi Jumalan edessä.
