Kävin tutustumassa naapurikirkkoon 50min. ajomatkan päähän, paisti jäi siksi aikaa uuniin kypsymään. Kirkko oli pieni, ehkä pienin missä olen käynyt. Jokainen penkkirivi oli käytössä ja tunnelma oli intiimi. Varsinkin kuin oli selvää että kaikki tunsivat toisensa, pappikin saattoi mainita seurakuntalaisia nimeltä saarnatuolista. Vähän niin kuin olisi mennyt sukukokoukseen kuokkavieraana. Siinä on oma viehätyksensä, noissa vierailuissa. Suunnittelin jo seuraavaa kevätretkeä syntymäkuntani kirkkoon.