No just, vaikeita asioita on...
Mulla ei riitä ymmärrystä...ei mitään...usein koen itseni huonoksi, riittämättömäksi, tyhjäksi...
Yritänkö liikaa?? Tarvitsenko opetusta, kehoituksen Sanaa, kuten itse esim. Norvannon koen,
sen vähä mitä olen kuullut, mielestäni ymmärrän kyllä...
Mutta ohjeiden noudattamisesta mulla ei oikein tule mitään...aina putoan, lankean, itken, pelkään...
Haluaisin oppia olemaan Jeesuksen jalkojen juuressa...vain olemaan...päästämään Vapahtajan
tyhjään tilaan...en saisi olla liian täynnä itseäni ja omaa touhotusta...vouhotahan minä en... ; )
Hiljentyminen...olla saavana osapuolena...olla muokattavana...nähdä...kuulla...
Ystävät täällä ovat usein sanoneet minulle "suostumisesta"...kiitos...
Mielialat mulla vaihtelee laidasta laitaan...osin lääkityksestä johtuen...mutta varmasti myös
kypsymättömyydestä johtuen....
Jumalalla ei ole toivottomia tapauksia...toivoa on niin kauan kuin on elämääkin...
Viime viikonlopun hautajaisreisulla koin ja näin...elämänlanka ei paksu ja vahva ole...
kyllä kai me ollaan vaan saamassa...