Piti mennä. Heräsin taas täpärästi ja huomasin että joskus ihminen on liian surullinen jaksaakseen. Kotona en kuuntele - rupean kadehtimaan niitä jotka siellä on. Selailen foorumia, luen itse vähän enemmän ja katselen terassiani. Mietin murheellisia jotka saavat lohdutuksen, ajattelen ettei tämä ollut ensimmäinen kerta, löydän lujan kallion, kun muistan 1990-luvun taitteen, erityisesti vuoden 1994 ja ajattelen että en tappanut itseäni niinkuin niin moni lääkäri teki. "Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa". Aina, kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani. Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon. (Ps 94:17-19)