On jo liki kuukausi kulunut edellisestä Jumalanpalveluksesta. Seuroissa olemme olleet, Siionia veisanneet, Lappeenrannassa ja Luumäellä tutustuttu kirkkorakennukseen, mutta mikään ei korvaa sunnuntaista ihan perinteistä Jumalanpalvelusta kirkossa.
Tämä kesä-aika on aina sellaista kuivaa aikaa. Kuin olisi nälässä ja janossa, olosuhteiden ollessa näin. Syksyn korvalla alkaa taas oikea elämä kun palataan talvi-aikaan, käydään sunnuntaina kirkossa . Ensimmäiset virret, Sanat, vuorotervehdykset, saarna ja varsinkin ehtoollinen ovat kuin uuden elämän alku.
Selvä on että yhteys seurakuntalaisiin, kotikirkkoon, virsiin ja musiikkiin pitävät
hengen elossa. Nyt on olo aikalailla uskomattoman hengetön . Ei radiopalvelukset tai kolmenvartinkirkot vastaa kotikirkon palveluksia.