Käytkö kirkossa?

[maisakai]

Lapsena ja nuorena kävin lähes joka pyhä kirkossa, ja siitä tulikin "pyhän tuntu". Aikuisena käynnit ovat harventuneet, varsinkin nyt, kun kirkkoon on puolen tunnin kävelymatka. Kuoron kanssa käyn kirkossa kuitenkin noin kerran kuussa. Mutta kyllä lapsuuden pyhäpäivistä sellainen tapa jäi, että aina kuuntelen radiokirkon, jos vain mahdollista. Ja mökkipaikkakunnalla, jossa on jp vain kerran kuussa, aion juhannuskirkkoon. 

[Suvikki]

Kävin sitten juhannuspäivänä jumalanpalveluksessa. Jonain toisena päivänä olisi voinut harmittaa se, että kirkossa oli niin vähän ihmisiä (olisiko ollut 15 henkeä) ja että nekään vähät eivät veisanneet (miksihän? eivätkö osaa vai halua?) ja että kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, mutta tällä kertaa tunnelma onnistui vain olemaan miellyttävällä tavalla intiimi. Ja saarnakin oli hyvä.

Mutta minua rupesi ihan mietityttämään, miten paljon jumalanpalveluksissa yleensä on tavallisena sunnuntaina ihmisiä. Omassa lähikirkossani kävijämäärä on kyllä niin alhainen, että ihmetyttää miten pappi saa itsensä motivoitua työhönsä. Pidetäänköhän jumalanpalvelusta ollenkaan, jos seurakuntalaisia ei paikalle tulisi kuin yksi?

[Pirska]

Kävin sitten juhannuspäivänä jumalanpalveluksessa. Jonain toisena päivänä olisi voinut harmittaa se, että kirkossa oli niin vähän ihmisiä (olisiko ollut 15 henkeä) ja että nekään vähät eivät veisanneet (miksihän? eivätkö osaa vai halua?) ja että kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, mutta tällä kertaa tunnelma onnistui vain olemaan miellyttävällä tavalla intiimi. Ja saarnakin oli hyvä.

Mutta minua rupesi ihan mietityttämään, miten paljon jumalanpalveluksissa yleensä on tavallisena sunnuntaina ihmisiä. Omassa lähikirkossani kävijämäärä on kyllä niin alhainen, että ihmetyttää miten pappi saa itsensä motivoitua työhönsä. Pidetäänköhän jumalanpalvelusta ollenkaan, jos seurakuntalaisia ei paikalle tulisi kuin yksi?

Jos kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, niin sitten vika ei ollut kanttorissa vaan uruissa. Mikäli hän soitti viulua, niin sitten vika oli sijaisessa.

Harmittavaa on, että kirkossa on niin vähän väkeä. Minun ymmärtääkseni juhannuksena ei ole kovin paljoa yleensä kirkossa väkeä. Meillä oli toki enemmän kuin 15, koska kirkko on pieni ja seurakunta siihen nähden iso. Itse pidin aikanaan pyhäkoulua ja ajattelin, että jos yksikin tulee, niin pidän sen ja ajattelen vain häntä yhtä täysin arvokkaana yksilönä.

[PekkaV]

Saa yksityisopetusta.

[santtu-62]

Kävin juuri, 8.km hiljasta oli, taitaa olla kaikki rannalla. Sai juosta ihan rauhassa, metsä polkuja pitkin.

[seppos]

Kävin sitten juhannuspäivänä jumalanpalveluksessa. Jonain toisena päivänä olisi voinut harmittaa se, että kirkossa oli niin vähän ihmisiä (olisiko ollut 15 henkeä) ja että nekään vähät eivät veisanneet (miksihän? eivätkö osaa vai halua?) ja että kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, mutta tällä kertaa tunnelma onnistui vain olemaan miellyttävällä tavalla intiimi. Ja saarnakin oli hyvä.

Mutta minua rupesi ihan mietityttämään, miten paljon jumalanpalveluksissa yleensä on tavallisena sunnuntaina ihmisiä. Omassa lähikirkossani kävijämäärä on kyllä niin alhainen, että ihmetyttää miten pappi saa itsensä motivoitua työhönsä. Pidetäänköhän jumalanpalvelusta ollenkaan, jos seurakuntalaisia ei paikalle tulisi kuin yksi?

Jos kyseessä on seurakunnan pääkirkko niin jumalanpalvelus pidetään, vaikka ketään ei tulisi. Saarnan voi silloin lyhentää minimiinsä, mutta ilmoitukset ym pakolliset kuviot hoidetaan kanttorille tiedoksi. Sivukirkoissa sen sijaan voidaan laistaa jos ketään ei tule jos pääkirkossa on jumalanpalvelus.

[Suvikki]

Jos kanttorin sijainen soitti nuotin vierestä, niin sitten vika ei ollut kanttorissa vaan uruissa. Mikäli hän soitti viulua, niin sitten vika oli sijaisessa.

Sijainen soitti pianoa. Sijaisella oli kyllä komea lauluääni - olisipa vain heittänyt sen hankalan soittimen kokonaan pois.

Jos kyseessä on seurakunnan pääkirkko niin jumalanpalvelus pidetään, vaikka ketään ei tulisi.

Ahaa, tähän on olemassa säännöt. Hyvä tietää. Mutta olisipa aika aavemainen tilaisuus tyhjässä kirkossa...

[Pirska]

Kävin juuri, 8.km hiljasta oli, taitaa olla kaikki rannalla. Sai juosta ihan rauhassa, metsä polkuja pitkin.

Tarkoitat ilmeisesti, että "metsä on kirkkosi". Kerran yksi pappi (taisi olla peräti körtti-sellainen) sanoi saarnassaan, että on turha väittää, että metsä olisi kirkko. Kirkossa on sana ja sakramentit ja ne puuttuvat metsästä.

Metsässä toki voi rauhoittua ja ihmetellä Luojan töitä, mutta se ei korvaa jumalanpalvelusta. Olen kyseisen körttipapin kanssa samaa mieltä.

[santtu-62]

Tarkoitat ilmeisesti, että "metsä on kirkkosi". Kerran yksi pappi (taisi olla peräti körtti-sellainen) sanoi saarnassaan, että on turha väittää, että metsä olisi kirkko. Kirkossa on sana ja sakramentit ja ne puuttuvat metsästä.
Metsässä toki voi rauhoittua ja ihmetellä Luojan töitä, mutta se ei korvaa jumalanpalvelusta. Olen kyseisen körttipapin kanssa samaa mieltä.

Kirkko on minulle kirkko ja se on tarkoitettu erilaisiin seurakunnan menoihin.  Paikka missä olen seurakunnan kanssa tai yksinäni hiljentymässä, keskustelemassa, seuroissa milloin mitäkin.

Mutta ennen kaikkea se on Herran huone.

Jos minä esittäisin kysymyksen ihmiselle: Käytkö kirkossa?
Minä mittaisin silloin ihmisen kristillisyyttä ja asettuisin hänen ja Jumalan väliin, pikku perkeleeksi tilastovihkosen kanssa.

Siksi vastasin niin kuin vastasin.

Eli ette päässeet laittamaan lukuja kuinka monta Pyhää on jäänyt väliin kirkko käyntien suhteen.
Kysymys kuuluu vähän samaan kategoriaan: Uskotko sinä ja kuinka paljon?

[Pirska]

Jos minä esittäisin kysymyksen ihmiselle: Käytkö kirkossa?
Minä mittaisin silloin ihmisen kristillisyyttä ja asettuisin hänen ja Jumalan väliin, pikku perkeleeksi tilastovihkosen kanssa.

No eipä tosiaan tullut mieleenkään tuollainen ajatus.

[Yvonne May]

Joo, käyn kirkossa ja tykkään käydä.  Kirkko on Herran huone.  Ehtoollinen on minulle hyvin tärkeä.  Herran pöytä, ateriayhteys Jeesuksen kanssa.  Onneksi kirkossa vietetään messua usein. 

[Mauno]

Hei!

"Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin täälläkin palvella Jumalaa!" Tämä lause on pettyneen paimenpojan lause. Pyhäaamu. Paimenpoika metsässä paimentamassa karjaa. Kirkonkellot alkavat kutsua kirkkoon. Paimenpoika tietää, että sinne menee porukkaa. Hänen tekisi itsekin kovasti mieli mennä kirkkoon Jumalan sanaa kuntelemaan toisten kanssa. On ikävä kirkkoon, mutta ei pääse, kun pitää tehdä työtä. Pettyneenä hän sitten ajattelee: "Nyt metsä kirkkoni olla saa, voin täälläkin palvella Jumalaa!" Metsä on hänelle kuitenkin toissijainen kirkko - kaikkein mieluummin hän menisi oikeasti jumalanpalvelukseen Herran huoneeseen.

Tämä lause on käsitykseni mukaan hyvinkin reilusti käännetty aivan päälaelleen ja nurinperin. Kirkkokaipuun ja yhteyden kokemisen ja ehtoollisen aterian sijasta mennäänkin mieluummin retkille, luontoon, kalaan, purjehtimaan, mökille jne. Tekosyynä ja selityksenä tokaistaan; voihan sielläkin olla kuin kirkossa, luonnon temppelissä.

Monet tekevät niin ja minä kuulun siihen joukkoon melko usein.

miettii Mauno

[karjalaisenkyösti]

Olipa mukava saada Maunolta taustoja tuohon metsäkirkkosanontaan.
Näinhän tämä elämässä menee: kun sanonnan taustoja ei aikojen kuluttua enää kovin yleisesti tunneta, niitä ryhdytään käyttämään yhteyksissä, joihin ne eivät alunperin ollenkaan kuuluneet. Välillä jopa täysin päinvastaisissa yhteyksissä.
Taustat siis unohtuvat helpommin, kuin sanonnat.

Perin inhimillistä.

Itse en juurikaan käy uskonnollisissa tilaisuuksissa, käyn siis satunnaisesti.
(En pidä asianlaitaani ihanteena, ei näin pitäisi varmaan olla)
Suhtaudun uskonnollisiin tapahtumiin kuitenkn kovin myönteisesti.
Mm. radiolla (ja netillä) korvaan tämän uskonnollisen tarpeeni.
Voisinko sanoa, että "radio on kirkkoni".


ps.
Tuntuuko immeisistä siltä, että voisin olla vähän vähemmän äänessä?
Veikkaan, että tuntuu.

[seppos]

Olipa mukava saada Maunolta taustoja tuohon metsäkirkkosanontaan.
Näinhän tämä elämässä menee: kun sanonnan taustoja ei aikojen kuluttua enää kovin yleisesti tunneta, niitä ryhdytään käyttämään yhteyksissä, joihin ne eivät alunperin ollenkaan kuuluneet. Välillä jopa täysin päinvastaisissa yhteyksissä.
Taustat siis unohtuvat helpommin, kuin sanonnat.

Perin inhimillistä.

Itse en juurikaan käy uskonnollisissa tilaisuuksissa, käyn siis satunnaisesti.
(En pidä asianlaitaani ihanteena, ei näin pitäisi varmaan olla)
Suhtaudun uskonnollisiin tapahtumiin kuitenkn kovin myönteisesti.
Mm. radiolla (ja netillä) korvaan tämän uskonnollisen tarpeeni.
Voisinko sanoa, että "radio on kirkkoni".

Googlasin asian

Immi Hellénin runossa Paimenpoika on säkeistö:
Nyt metsä kirkkoni olla saa,
voi täälläi palvella Jumalaa,
mun urkuni kauniit, soikaa!
Mun kirkkoni katto on korkea,
ja ystävä yksi on seurana,
joka muistavi paimenpoikaa.

Kokonaisuudessaan (neljä säkeistöä) se on esimerkiksi Immi Hellénin kokoelmissa
Lapsuuden lauluja ja Punaposki, Kultasuu, jotka löytyvät mm. Hämeenlinnan kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosaston kokoelmista.

[karjalaisenkyösti]

Rupesi kiinnostamaan koko runo.
Löysin 3 säkeistöä tuosta runosta täältä:
http://satujatar.vuodatus.net/blog/562446

Koskettava runo.
Joskus yrittänen löytää sen neljännenkin värssyn.