Tässä meillä on täysin päinvastaiset kokemukset. Helluntalaisuudessa ja monissa herätysliikkeissäkin muotin reunat ovat terävät ja tietynlaisiin uskon näkemyksiin rajoittuneet. Tässä on tietyt hyvät, mutta myöskin vaaralliset ja jälkeen jääneet käsitykset uskon olemuksesta. Herännäisyydessä väittäisin uskolla olevan aika laajakatseinen painotus, josta sitä aina syytetäänkin.
Reunat ovat nähdäkseni yhtä terävät molemmissa piireissä, ja alue reunojen sisällä on molemmissa yhtä ahdas/avara.
Reunat toki kulkevat eri kohdissa: se mikä on sallittu toisessa, ei välttämättä ole toisessa ja päinvastoin.
Jos pysyy raamien sisällä, ei joudu kokemaan reunojen terävyyttä.
Eivät kaikki niitä reunoja joudu ehkä koskaan kokemaan.
Tämä aihe olisi minusta kovin kiinnostava keskustelunaihe ehkä uuden toisen otsikon alla.
Olen nimittäin havaitsevinani, että tietyt samat kaavat ja rakenteet vallitsevat kaikissa piireissä, vaikkakin näihin kaavoihin/raameihin kiinnitetyt uskomukset toki vaihtelevat.
Harva kuitenkaan ajttelee näin kanssani.
Yleensä on tapana ajatella, että omassa piirissä olevat rajat ovat ne oikeimmat, muualla rajat ovat vääristyneet ja siellä on omituisia ihmisiä.
Olen ajatellut sinun arvostavan myönteistä suhtautumista tällä foorumilla itseesi, vaikka näkemyksesi ovat olleet ainakin minusta joskus harmittavan yksipuolisia ja arvostelevia. Minuunkin "pinkokördenä" on suhtauduttu myönteisesti, vaikka tulee joskus hermostuttua kotia, uskoa ja isänmaata koskevissa asioissa. Hyväksyn sinut ja sen, että sinulla on oma maailmankatsomukesi.
Se on aivan varmasti monelta osalta parempi, kuin minun maailmankuvani.
Se ei ole minulle uhka, vaan mahdollisuus oppia uutta.
Jos olen jostain asiasta eri mieltä, saatan sen kertoa ja pyrin myös perustelemaan, miksi näin on.
Yleensäkin arvostan sitä, joku on kanssani eri mieltä ja hän sen lisäksi vielä perustelee oman näkemyksensä ja miksi ajattelee toisin, kuin minä.
Viimeaikoina olen keskittynyt lähinnä kritisoimaan asioiden esitystapaa ja tietynlaista yksipuolista argumentointia (johon tuon tuostakin ainakin meillä vapaissa suunnissa törmään) sekä herättänyt keskustelua suvaitsevaisuudesta ja rehellisyydestä.
Uskonnollisia kannanottoja olen pyrkinyt välttelemään.
Pitkän keskustelutaukoni jälkeen kukaan ei ole juurikaan minulle enää ovea osoitellut.
Olen ehkä oppinut, kuinka tällä foorumilla tulee keskustella.
Olisi mielenkiintoista kuulla sinun mielipiteesi körttiuskon olemuksesta, kun näin koet sen ilmapiirin.
Haluan vielä korostaa, että se tietty tiukkapipoisuus, jonka körttiläisyydessä havaitsen, ei ole mikään körttiläinen piirre, vaan sen havaitsen löytyvän muualtakin, esim. meidän vapaasuuntalaisten piiristä. Piirre on yleisinhimillinen, ei uskontosidonnainen.
Me helluntalaiset huomaamme kummallisuudet körttipiireissä, mutta olemme omille hassuuksillemme sokeita.
Körtit näyttävät toimivan saman kaavan mukaan: helluntalaisuuden hassuudet huomataan, mutta omille ollaan sokeita.
Körttiuskon ja körttitapojen analysointi omasta näkökulmastani, eli siten, kuin itse sen näen/koen, vaatii pidempää paneutumista, jotta pystyisin sen tekemään mahdollisimman yhtenevästi sen kanssa (=rehellisesti), kuinka asian näen.
Saatan palata tähän asiaan myöhemmin.
vaikka näkemyksesi ovat olleet ainakin minusta joskus harmittavan yksipuolisia ja arvostelevia.
Arvostaisin yksityiskohtaista johonkin/joihinkin tiettyihin näkemyksiini viittaamista yleisluontoisen viittaamisen sijaan.
Tällöin minulla olisi mahdollisuus helpommin tarkistaa kantaani ja/tai perustella tarkemmin näkemyksiäni, koska monesti kyseessä voi olla puhtaasti väärinkäsitys, eli se, että en ole julkituonut itseäni kyllin selväsanaisesti.
ps.
Painotan vielä, että se, minkä koen, niin en sille mitään voi. En sitä kiusallain koe.
En ole kutenkaan enää pitkään aikaan törmäillyt niihin "körttirajoihin", jotka edelleen ovat olemassa, vaan olen pysynyt täällä rajojen sisällä.
Tästä johtuen ainakin omasta mielestäni minulle on muodostunut ja muodostumassa hyvän tuntuiset välit foorumikirjoittajiin.
Näin ainakin olen ollut kokemassa.
Muut foorumilaiset voivat toki kokea, että olenpa sietämätön tyyppi.
Jos näin on, ovat onnistuneet pitämään tuon ajatuksen hyvin piilossa.
Myönnän, että tuo jälkikirjoitus viimeistään paljastaa sen suuren ylpeyden ja omahyväisyyden, jonka kyllästämä olen.
En vain enää jaksa ryhtyä tekstiäni kaunistelemaan.
