Kun toiset viereltä lähtevät

[Leena]

Moni on tätä varmaan ajatellut. Muistan jonkin seurapuheen jossa sanoi puhuja usein rukoilleessaan että pääsisi ensimmäisenä pois, ei tarvitsisi kokea sitä tuskaa ja kaipausta kun rakkaat ihmiset läheltä kuolevat.

Eipä ollut vierasta. Tosin tulee mieleen että jos sisar tarvitsee tai Lapset tai vanhemmat eivät kuolekaan jokseenkin viikon sisällä kun sellaisia pariskuntia on ja siitä usein on sisaren kanssa puheltu, että siinä on oikein kaksi. Ateriakeskustelutkin kävivät he, ja me sisaren  kanssa eli istuttiin säännöllisillä paikoilla juuri täten vastapäätä.

Välillä hyytää ajatus että heille käy jotain. Sisarelle siis. No entäpä Lapset olkoot vain isoja.
Tänään kun kävivät tuli niin juupelin ikävä ja juttukin kesken että sanoin oravalle joka tyynenä jyysti pähkinää vieressäni, Jumalan lähettämä iloeläväinen, Oravaiseni, syödään yhdessä pähkinää. Sinä tulit oikein soveliasti siihen tömisyttämään tassuja.

Onneksi on paljon asiaa kun menen Nelosen orkesterin konsertteihin Lahteen ja Kouvolaan ja he tulevat tänne tuomaan Kolmoselle tavaraa ja syyskuussa katsomaan mystistä metsää ja siilikiiliäisten rapisteluja. Rakkaus kasvaa kuin korkoa korollekin kuolemaa ajatellessani.

[Riitta-mummi]

Jumala, varjele meitä ja läheisiämme pahalta äkilliseltä kuolemalta.

Kun saamme valmistua lähtöön, omaan tai läheisten, ja ymmärrämme sen Luojan tarkoittamaksi siirtymäksi uuteen ja parempaan, emme saa pitää kiinni omien tarpeidemme takia.
Suru ja kaipaus vievät aikansa, mutta jäljellejääneille annetaan uutta.

[PekkaV]

   Pikkuhiljaa meitä riisutaan.

[Leena]

Te olette niin viisaita etteivät tuohon  juuri uskalla enempiä kirjoitellakaan  Tosin, Pekka V. lyhyestä virsi kaunis ja tosi myös.

Joskus olen miettinyt, ja tahdon miettiä sitä kuitenkin valosta päin: 
Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat voimasi.
Raskaita ja järkyttäviä päiviä on hyvin mahdollisesti takanapäin jo
ainakin vanheneminen on ilon, ei tuskan aihe, sillä pitkästä aikaa olen keskellä ikätovereitani eikä mitään tarvitse selitellä.  Sen tähden tuntuu kuin eläisi toistamiseen nuoruusvuosiaan.

Eikä kuolema katso ikäämme.

Olen aprikoinut tuotakin kuinka elämä kulkee kohti synkempää ja lohduttomanpaa kuten tässä runopätkässä josta tosin muutama sana on unohtunut:

Niinkuin riisuvi äiti maan
illan tullessa pientä lasta
niin myös sinua riisutaan
lähtös edellä Taivahasta
Tehdään heikoksi ihminen
? ? syntinen
Joka ? ristin juurta
syntikuormaansa vetää suurta.

Sanoisinpa että tuon ihmisen elämä on sitten mennyt epätavallisen hyvin.

Missä se körttisisien "joka aamu uudelleen aloittaminen" olikaan?

Suruja saamme, mutta onko kiveen hakattua totuutta, että ilman muuta iän myötä aina vain enemmän ja enemmän?

[Leena]

Te olette niin viisaita etteivät tuohon  juuri uskalla enempiä kirjoitellakaan  Tosin, Pekka V. lyhyestä virsi kaunis ja tosi myös ja lämminhän tuo ajatus jollakin tapaa on.

Joskus olen miettinyt, ja tahdon miettiä sitä kuitenkin valosta päin: 
Niinkuin ovat päiväsi, niin ovat voimasi.
Raskaita ja järkyttäviä päiviä on hyvin mahdollisesti takanapäin jo siinä kuin edessä. En jaksaisi elää elämääni toistamiseen.

Ainakin  vanheneminen on ilon, ei tuskan aihe, sillä pitkästä aikaa olen keskellä ikätovereitani eikä mitään tarvitse selitellä.  Sen tähden tuntuu kuin eläisi toistamiseen nuoruusvuosiaan.

Eikä kuolema katso ikäämme.

Olen aprikoinut tuotakin kuinka elämä kulkee kohti synkempää ja lohduttomanpaa kuten tässä runopätkässä josta tosin muutama sana on unohtunut:

Niinkuin riisuvi äiti maan
illan tullessa pientä lasta
niin myös sinua riisutaan
lähtös edellä Taivahasta
Tehdään heikoksi ihminen
? ? syntinen
Joka ? ristin juurta
syntikuormaansa vetää suurta. (Vilho Rantala?)

Sanoisinpa että tuon ihmisen elämä on sitten mennyt epätavallisen hyvin.

Missä se körttisisien "joka aamu uudelleen aloittaminen" olikaan?
Tai lupaus "nuoruudesta joka uudistuu kuin kotkan" ? 
Tai lupaus Jumalasta joka on vielä vanhetessamme sama, hamaan harmautumiseennasti kantava?

Suruja saamme, mutta onko kiveen hakattua totuutta, että ilman muuta iän myötä aina vain enemmän ja enemmän? Entä jos meitä päin vastoin tahdottomiin rohkeasti astumaan myös sitä kohden?

Tuo lähtövuoro taisi merkitä hieman muuta mutta kukin opettaa omasta varastostaan. jos ajattelee että opetanpa nyt kokeneemmakseni   
[/quote]

[juhani]

niin myös sinua riisutaan
lähtös edellä Taivahasta
Tehdään heikoksi ihminen
? ? syntinen
Joka ? ristin juurta
syntikuormaansa vetää suurta.

Sanoisinpa että tuon ihmisen elämä on sitten mennyt epätavallisen hyvin.

Missä se körttisisien "joka aamu uudelleen aloittaminen" olikaan?

Suruja saamme, mutta onko kiveen hakattua totuutta, että ilman muuta iän myötä aina vain enemmän ja enemmän?

Ilman muuta... Jumppu kehittää joka päivä ihmistä. Joka aamu Hän vetää meidät uudestaan lähtöviivalle. Pyhitys on sitä kun ihminen mielestään vieläkin enemmän syntinen. Vanha vihtahousu on kehittänyt moralismin, jonka ohessa ihmisestä tulee mielestään pyhempi.

[Leena]

Ilman muuta... Jumppu kehittää joka päivä ihmistä. Joka aamu Hän vetää meidät uudestaan lähtöviivalle. Pyhitys on sitä kun ihminen mielestään vieläkin enemmän syntinen. Vanha vihtahousu on kehittänyt moralismin, jonka ohessa ihmisestä tulee mielestään pyhempi.

Minä tykkäsin siitä Penan kerran pysyväksi lohdukseni jääneestä " Ainoa puhdas pyhitys on Vapahtajan yhteys". 

Siinä ei tarvitse keskittyä itseensä ollenkaan. Ei miettiä yhtikä mitään muuta, kuin rakkaaksi käyvää Vapahtajaa, joka antoi itsensä niin kokonaan. Syvimmin koskettaa se Lutherin tulkinta Laupiaasta Samarialaisesta eli halvasta Jeesuksesta,  joka antoi sille majatalon isännälle kaiken ja sanoi, hoida häntä hyvin. Tässä on kaikki mitä minulla on

Ja jos tämä ei riitä, minä maksan loput palatessani.

Siinä on niin syvä nöyryys niin suuri rakkaus. Ellei kaikkeni riitä, minä korvaan loput... Aivan yletöntä rakkautta.

[Leena]

Tätä mietin ja yhä samoin.

Sitä kun ihminen pystyy niin moneen. Hän astuu temppeliin rintaansa lyöden ja sanoo:  Minä kiitän ja ylistän sinua, Herrani,  siitä,  että olen maailman suurin syntinen, enkä niinkuin vaikka tuo fariseus, joka selvästi kerskailee ihan kaikella ja eritoten pitää itseään toisia pyhempänä ja kuuluu jo semmoiseen suuntaukseenkin jossa oikein vertaillaan pyhitysasteita.... Minä olen ihan toista maata, niin paha niin paha että löydäpäs maan päältä pahempi!