Jumalan viisaus näyttäytyy usein mielestäni paradoksaalisesti, aivan eri tavalla kuin ihminen äkkiseltään ajattelisi.
Samoin Jumalan voima.
Sanotaan, että se tulee täydelliseksi heikkoudessa josta Paavalikin kirjoittaa.
Ja sana rististä on hullutusta....mutta siinä on pelastus ihmisille.
Paavali jossain kirjoitti, että hän kerskaa heikkoudestaan, että hän on mielistynyt heikkouteen, vainoihin, haaksirikkoihin, (jopa) pahoinpitelyihin,
2.Korinttolaiskirje:
12:10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä
Ja tälläistäkin löytyi:
1.Korinttolaiskirje:
1:18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
1:23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
2:14 Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Ihmeelliset ja usein, niin usein salatut ovat Jumalan tiet, korkeammat kuin ihminen käsittää saattaa.
Ahdistukset....niillä lienee oma muokkaava tehtävänsä, vaikkei ne niin ihmistä kovin miellytäkään kun ne rynnivät päälle koko painollaan ja voimallaan, tai pienemmästikin...ei miellytä ihmismieltä.
Kaikkea ei ajassa voi tajuta, kenties pientä rahtuakaan kokonaissuunnitelmasta joka Jumalalla on ihmistä varten suunniteltuna ja kuin karttaan piirtyneenä.
3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"
-Iltapäiväpohdinnat.