Dietrich Bonhoefferin avullaa totesin ymmärtäväni kristinuskoa, nosti näköalapaikalle, jolla monet kysymykset oli helppoa ymmärtää. Mainio esimerkki on teodikean ongelma, tuo miksi Jumala sallii kärsimyksen.
Se niikuin moni tärkeämpi näyttäytyi uutena, tuo on kysymyksestä oikeastaan sen ensimmäinen askel. Hän tosin ei kulkenut askelmittari mukanaan, mutta itse en voi sanoa toisin.
Hän fanitti Lutheria mutta Niinivaara taitaa osua oikeimpaan luonnehtiessaan Bonhoefferia teologiksi, jossa ei näy satamaan saapujan rauha vaan ankkureita nostavan, matkaan lähtevän rohkeus. Hän on jäänyt kummittelemaan teologiaan, toisinaan esitetään ettei hänellä mitään omaa teologiaa edes ole, mikä pudottaa systemaatikoiden joukosta hänet pois, Tomi Karttunen siitä väitteli ja osoittaa, että kyllä on.
Nyt luukuttaa kirjahyllyssäni ja tekee sen kaiken mitä ei pienenä kotonaan saanut, pikku Bonhoefferit, kahdeksan luvultaan, kasvatettiin kuin pienet prinssit ja prinsessat, siis määrätyissä asioissa tosi tiukasti. Hän oli psykiatrin ja opettajattaren poikA, joten mahdollisesti siitäkin syystä valitsi juuri minun kirjahyllyni
Jos halutaan minä kerron kyllä kaiken. Kysykää mitä haluatte. Minä olen Dosentin maailmanmestari
Hänen jälkeensä herännäisyys koitui itsestäänselvyydeksi.hän oli erittäin körtti.