Huomasin, että olen kirjoittanut kahdesti samoista ajatuksista, käyttäen samoja sanojakin, enkä tuota edellistä 13.9. kirjoittamaani ollenkaan muistanut.
Viisveisaaja tuolla Kevyessä musiikissa kirjoitti omaavansa hyvän muistin. Niin on minullakin ollut lähes aina. Mutta olen senkin huomannut vielä hiukan parantuneen. Ainakin vanhojen asioiden osalta.
Tällainen on joskus raskasta, vaivaannuttavaa.
Kun tänään kirjoitin käytännön asioiden sujumisesta eri tavalla kuin aiemmin, tarkoitin nimenomaan ja vain arkisia hommiani. Erityisesti
tämä kirjoittaminen on alkanut sujua kuin "automaatti" ikään.
Olen kai tiedostamattani keräillyt, painanut muistiin, jopa umpioiden säilönyt sanoja ja ajatuksia. Ne olivat mykkyrässä, josta otin milloin mitäkin.
Koen, että nyt tapahtuu jotakin johdonmukaista, sananmukaisesti. Johto pelaa. Ymmärtääkseni se on luottamuskokemus.
"Sydämen laajentuman " koin yli kolmekymmentä vuotta sitten, mutta sen hedelmän eivät kasvaneet kunnolla ( metafora).
Muusta hengellisestä kasvustostani ei ole mitään näytettävää.