Käsite-epäselvyys onkin usein väärinkäsitysten isä. Tunteella tarkoitetaan - onko näin myös yleiskielessä - mielen maailman osa-aluetta, joka liittyy mielihyvän ja mielipahan kokemukseen, karkeasti näin. Ne ohjaavat mielihyvähakuisen (biologinen ja lajin säilymistä palveleva ominaisuus kuten nälkä, jano, sukupuoliset tarpeet, usein myös niihin voi katsoa itsetunnolliset tarpeet) ihmisen käytöstä johonkin alkuaan tarkoituksenmukaiseen, mutta me emme ole vain syöviä, juovia ja parittelevia olentoja, kuten jyrsijät.
....................................................
Niillä on niin suuri osuus, ja ne pyrkivät koko ajan säätelemään meidän käyttäytymistämme, että siinä jaan Jampen näkemyksen täysin: Esimerkiksi uskonnollinen etsintä joka on tämän päällä ja ylläpitää kenties koko ihmisen eheyttä, herättää niin voimakkaita tunteita, että niiden lietsominen on hieman vaarallista puuhaa. Uskoisin että hyvin vaarallista hengellisestä perspektiivistä, milloin ikinä niistä tulee veturi. Ihminen tarvitsee silloin vain mielihyväkokemuksensa, muttei ehkä huomaa syntejään, eikä tarvitse sovittajaa. SE ei ole miellyttävä kokemus, sitä saatetaan jopa välttää tällä.
Mutta ne eivät lähde meistä, ei. Ne on parempi tunnistaa, myöntää tosiasiaksi, suhtautua realistisesti, ja ennemmin rauhoittaa, kuin kiihottaa. Ne rauhotetaan antamalla sanat ja ajatussisältö, ja joskus viisas pappi on esim. lopettanut hienovaraisesti hyvin hyrskyäviä liikutuksia ryhmässä johonkin yhteiseen isämeitään tms. Viisas Leena tässä kyllä itkeskeli Kiuruvedellä lauantaina ja vielä melkein koko päivän, mutta ensin oli nähty jotakin, joka suretti!
Sitten on kaikkea joka sotkuistaa tätä... on tunneherkkyyttä jonka takana on esimerkiksi tuore aivoinfarkti --- tätä näkee vanhuspotilailla paljon. Olisi väärin nuhdella kyyneltymisistä heitä. Samoin luonteeseen se voi liittyä, vaikka takana olisi raitis luja usko.