Mitä on kristuksen seuraaminen

[sadetta]

Juuri tuosta puhui Klaus Härö..

Härön haastatteluja olen lukenut joistain lehdistä viimeisen vuoden aikana, olisiko Askel ja Sana ainakin.

[sadetta]

Sitä jäin ihmettelemään tänä aamuna kun sivukorvalla kuulin TV:n aamuhartauden loppuosan. Saarnaaja toisti monta kertaa:" Kun olet tullut uskoon, lähde seuraamaan Jeesusta". Hän toisti sen muutamaan kertaan, mutta ei sanallakaan selittänyt mitä se on.

Tässä on jotain omituista, ellei ole yhtään jyvällä asioista. (Mikä on jyvällä olemista?) "Lähde seuraamaan Jeesusta." Vapaampien suuntien saarnaajien juttuja ei aina ulkopuolinen ymmärrä, tai sitten ymmärtää niin, että kaikki kuulostaa tosi helpolta ja yksinkertaiselta. Helppo lähteä mukaan, kun kuulostaa helpolta ja selvältä, vastaukset annetaan valmiiksi. Mutta tosielämä yllättää, ja äkkiä saattaa olla ihan pihalla kaikesta, kun asiat eivät sujukaan kuin rasvattu. Äkkiä on entisillä kulmilla ja vanhoilla poluilla.

Toisaalta, jokainen tehnee parhaansa, saarnaajana ja seurakuntalaisena. Tai luulee tekevänsä, kunnes kolisee omaan nilkkaan, jos huomaa kolinaa.

[Pena]

Jyvä taitaa olla tässä sanonnassa tähtäin.

Vapaista suunnista saa sen käsityksen, että Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa osallistumista johonkin kääntymisriittiin, jossa antaudutaan Jeesukselle ja tullaan uskoon. Toki monet ryhtyvät sen jälkeen - ehkä jo ennenkin - kaikenlaiseen käytännölliseen palvelutyöhön ja lähimmäisenrakkauteen.

[Sarai]

Mä olen aina ajatellut, että Jeesus kutsuu meitä yksinkertaisesti rakastamaan. Kaiken, mitä Jeesus teki, hän teki rakkaudessa. Samalla tavalle Jeesuksen seuraamista voisi olla se, että pyrkii rakkaudelliseen ajattelu- ja toimintatapaan lähimmäisiään kohtaan. Ei siksi, että sillä ansaitsisi pelastusta, vaan siksi, että se tuottaa hyvää mieltä ympäristölle.

[mami]

Voisiko joka päivä ristin ottaminen ja Jeesuksen seuraaminen olla sitäkin, että kyseenalaistaa joka päivä omat arvonsa ja korjaa prioriteettejaan esimerkiksi Jeesuksen puheiden valossa. Pysähtyy siis miettimään, tunnistaa itsekkäät motiivit ja tekee rohkeitakin ratkaisuja rukouksen hengessä. Jättää siis ne verkot ja lähtee seuraamaan. Tosin omassa elämässäni olen nähtävästi palannut verkkojeni ääreen niitä paikkailemaan. 

[Riitta-mummi]

Sarain kanssa olemme samoissa ajatuksissa. Koiramammat!

Niin varaukesetta kun koira rakastaa isäntäänsä, tulisi meidänkin, ilman yrittämistä osata rakastaa luomakuntaa kaikkineen.

Vihollisiakin! Vaikeaa, mutta toivottavaa. Anteeksisaamisesta ja anteeksiantamisesta se aukeaa.

Tyttärien lukukirjassa liki 40v. sitten oli pieni runo:

                                         On vaikeata rakastaa, mut oppivani soisin.
                                          Suo että mielen itsekkään, pois panna Jeesus, voisin.

[vasara]

 Miten minä saan, sen kuvan näistä keskusteluista, että körttiläisyyttä katsellaan ainoastaan suomalaisesta luterilaisesta, lapsikastetusta ja konfirmoidusta katsantokannasta.
Silloin ehkä voidaan välttyä parannuksen teolta, uskoon tulemiselta, pyhän hengen täyteydeltä ja synti-elämän jättämiseltä...

Minä olen saanut tai voinut katsella körttiläisiäkin siellä missä, täysin kristinuskosta tietämättömät tai vain hieman yleisesti tuntevat, tulevat kyselemään, ottavat sanan vastaan, käyvät kastekoulutuksen ja rippikoulunkin.....en tiedä ovatko tulleet uskoon, viidesläisen tai helluntailaisen opin mukaan "uudestisyntyen", mutta ovat itse tietoisesti halunneet kääntyä kristityksi. Elää yksiavioisesti, pahemmin viinasta villiintyen, käydä sanankuulossa jaopetella tuntemaan raamattua, jos sitä on edes maan yleiskielellä saatavissa, useimmilla sukukielistämmekään ei ole.
Enkä ole havainnut "kristittynä olemisessa" mitään omavanhurskautta, enkä paremmaksi tulemista......

[seppos]

Miten minä saan, sen kuvan näistä keskusteluista, että körttiläisyyttä katsellaan ainoastaan suomalaisesta luterilaisesta, lapsikastetusta ja konfirmoidusta katsantokannasta.
Silloin ehkä voidaan välttyä parannuksen teolta, uskoon tulemiselta, pyhän hengen täyteydeltä ja synti-elämän jättämiseltä...

Minä olen saanut tai voinut katsella körttiläisiäkin siellä missä, täysin kristinuskosta tietämättömät tai vain hieman yleisesti tuntevat, tulevat kyselemään, ottavat sanan vastaan, käyvät kastekoulutuksen ja rippikoulunkin.....en tiedä ovatko tulleet uskoon, viidesläisen tai helluntailaisen opin mukaan "uudestisyntyen", mutta ovat itse tietoisesti halunneet kääntyä kristityksi. Elää yksiavioisesti, pahemmin viinasta villiintyen, käydä sanankuulossa jaopetella tuntemaan raamattua, jos sitä on edes maan yleiskielellä saatavissa, useimmilla sukukielistämmekään ei ole.
Enkä ole havainnut "kristittynä olemisessa" mitään omavanhurskautta, enkä paremmaksi tulemista......

Nyt puhutaan puista ja metsistä. Täällä käydyssä keskutelussa puhutaan suomalaisista lapsena kastetuista ja useinmiten kristillisen kasvatuksen saaneista ihmisistä ja sinä ryhdyt sitten puhumaan umpipakanoista ja niiden kääntymisistä. Irtosiko ote moposta. Asiat eivät ole sukua keskenään ja kun puhutaan niin puhutaan niistä erikseen.

Kysymys sinulle. Miksi hyökkäät herännäisyyttä vastaan joka kirjoituksessasi. Oletko jotenkin parempi vai onko körtit tehneet sinulle jotain pahaa?

[Pena]

Olen eläessäni nähnyt umpipakana-tuppihurskas -akselilla kaikenlaista. Monet ovat vajavaisen arvostelukykyni mukaan onnistuneet Kristuksen seuraamisessa ainakin välttävästi, jotkut selvästi huonommin. Jotkut ovat pitäneet itseään perusteettomasti toisia parempina, jotkut syyttä huonompina ihmisinä. Tekopyhyyttä ja omavanhurskautta on monenlaista. Joillakin se on kääntynyt nöyristelyksi.
Jos ei havaitse mitään tällaista, se ei tarkoita, ettei sitä olisi. Se tarkoittaa, ettei ole nähnyt tarpeeksi tarkasti. Herra olkoon meille ihmisille armollinen!

[Pyryharakka]

Miten minä saan, sen kuvan näistä keskusteluista, että körttiläisyyttä katsellaan ainoastaan suomalaisesta luterilaisesta, lapsikastetusta ja konfirmoidusta katsantokannasta.

Ehkä siksi, että tällä foorumilla aika monet käsittääkseni ovat suomalaisia, luterilaisia, lapsena kastettuja ja konfirmoituja keskustelijoita.
Ainakaan minulla ei ole ollut mahdollista asua muualla. Mielipiteeni ja katsantokantani kumpuaa siitä elämänkokemuksesta, minkä minä olen elämäni varrella saanut.

Silloin ehkä voidaan välttyä parannuksen teolta, uskoon tulemiselta, pyhän hengen täyteydeltä ja synti-elämän jättämiseltä...

Olen nuorena tullut uskoon ja yrittänyt jättää syntielämän. Mutta parannuksen tekoa minä joudun tekemään jatkuvasti, päivittäin. Synnistä en ole onnistunut eroon pääsemään.

[PekkaV]

Vasara tarkoittanee "synti-elämän jättämisellä" kertakaikkista irtiottoa viinasta, tai elämästä, jossa alkoholilla on herran eikä rengin asema?

[Salis]

Kysymys sinulle. Miksi hyökkäät herännäisyyttä vastaan joka kirjoituksessasi. Oletko jotenkin parempi vai onko körtit tehneet sinulle jotain pahaa?

Olen kummeksunut myös näitä hyökkäyksiä? Ex-vankilalähetti, ex-evankelista, ex-liikemies, "luterilaiseksi" kutsu pappi, joka arvostelee herännäisyyttä kotimaa24-sivulla. Täällä on eräitä nimimerkkejä - sen enempää osoittelematta - joilla näyttää olevan kova tarve kampittaa herännäisyyttä. Eikö omassa ole riittävästi? Vai harmittaako se, että joutuu toimimaan suoritususkon varassa ja körtit vain ovat Jumalan armon varassa?

Kuvitellaanko suoritususkovaisten piirissä, että heillä on parempi usko, kun he ovat julkisesti joutuneet todistaman uskonsa, kun he pyrkivät joka päivä osoittamaan kuinka uskovia ovat ja kun heidän pitää useasti myös osallistumalla todistaa uskonsa laatu?

[Pena]

Minua on hämmästyttänyt näiden 'suoritususkoisten' puheet Hengestä. Toisaalta he kehuvat Hengen ylitsevuotavalla täyteydellä, toisaalta he kehottavat yhä uudelleen rukoilemaan kokemusta Hengen läsnäolosta, jotta tyhjentyneeseen astiaan saataisiin lisää Hengen voimaa. Minusta se kuulostaa tuhlaukselta. Mihin ihmeesen se kaikki kuluu? Olen pärjännyt mielestäni joten kuten hyvin aavistellen harvakseltaan pieniä Hengen henkäyksiä. Ehkä sieluni ei olekaan mikään polttoainetta posket lommollaan ryystävä V8.

[karjalaisenkyösti]

Minua on hämmästyttänyt näiden 'suoritususkoisten' puheet Hengestä. Toisaalta he kehuvat Hengen ylitsevuotavalla täyteydellä, toisaalta he kehottavat yhä uudelleen rukoilemaan kokemusta Hengen läsnäolosta, jotta tyhjentyneeseen astiaan saataisiin lisää Hengen voimaa. Minusta se kuulostaa tuhlaukselta. Mihin ihmeesen se kaikki kuluu? Olen pärjännyt mielestäni joten kuten hyvin aavistellen harvakseltaan pieniä Hengen henkäyksiä. Ehkä sieluni ei olekaan mikään polttoainetta posket lommollaan ryystävä V8.

Suorituskristillisissä piireissä Hengen voima ymmärretään sellaisena ilmiönä, joka kuluu ajan kuluessa.
Vähän samalla tavalla, kuin jos joku vaikkapa syö perunoita ja saa siitä energiaa jatkaa päivän askareissa.
Jonkun ajan kuluttua hän joutuu jälleen syömään, koska perunoista saatu energia on jälleen kulunut.
Tästä johtuen suorituskristitty voi kokea olevansa joko täynnä Hengen voimaa, taikka tyhjä taikka jotain siltä väliltä.

Raamattu sanoo, että Jumala ei anna Henkeään mitalla.
Puhutaan myös astioiden ylitsevuotamisista.
suorituskristitty voisi ehkä tässä yhteydessä viitata näihin Raamatun sanomisiin sekä muutamaan muuhunkin irtopaikkaan.
Toki kaikki tämä kuulostaa tuhlaukselta meidän kulttuurimme ajatusmaailman mukaan.

Saitko vastaukset kysymyksiisi?
Jos jotain tästä jäi epäselväksi, yritän vastailla, mikäli osaan.

[karjalaisenkyösti]

Olen kummeksunut myös näitä hyökkäyksiä? Ex-vankilalähetti, ex-evankelista, ex-liikemies, "luterilaiseksi" kutsu pappi, joka arvostelee herännäisyyttä kotimaa24-sivulla. Täällä on eräitä nimimerkkejä - sen enempää osoittelematta - joilla näyttää olevan kova tarve kampittaa herännäisyyttä. Eikö omassa ole riittävästi?  

Voisin kutsua itseäni ex-helluntalaiseksi mielenmaailmojeni tasolla, vaikka fyysisesti kuulunkin Helsingin Saalemiin, helluntaiseurakuntaan.
Olen varmaan eräs näistä mainitsemistasi nimimerkeistä, joka on arvostellut herännäisyyttä asioissa, jotka olen kokenut epäterveiksi sen uskomustynnyrin mukaan, jossa itse tällä hetkellä elelen.
Olen myös samoin periaattein arvostellut helluntalaisuutta, karsimaattisuutta, karismaattisuusvastaisuutta yms. yms, jne... ja joskus myös itseäni.

Oman tulkintani mukaan on varsin lievää se "arvostelu", joka täällä on herännäisyyttä kohdannut, verrattuna siihen arvosteluun, jota ei-herännäisyys kohtaa.  Joku toinen asuu minua vastapäätä olevassa naapuritynnyrissä ja hän näkee mahdollisesti tämän asian juuri päinvastoin, kuin minä.
(Viimeinen lause toivottavasti toimii agressioita lieventävänä katalysaattorina, mikäli jossain agressioita sattuisi muodostumaan. Mikäli taasen ei muodostu, ei lauseesta ole sen enempää apua kuin haittaakaan)