Aamuhartaus 14

[Pena]

Jumala ei ole ulkonaisessa rakennuksessa. Jumala ei ole siinä tai siinä paikassa. Kristus sanoo ihmisten huudellessa, "katso, täällä on Kristus tai tuolla on Kristus": Älkää menkö sinne, älkääkä uskoko. Jumala on henki. Meidän täytyy saada Pyhä Henki. Ei auta mennä sinne, ei tänne päin. Täytyy seisoa siinä neuvottomassa tilassa, mihin Herran sana ahdistaa, ja siinä opetuslasten tavoin odotella Pyhän Hengen vuodattamishetkeä. Kristus on lausunut meille: Minä en jätä teitä orvoiksi, ja Hän pitää totisesti sanansa. Me emme osaa oikeaan, menimme sinne tai tänne; me menemme aina väärään. Mutta kun saamme Pyhän Hengen, niin Hän johdattaa meitä kaikkeen totuuteen. Silloin ei eksytä. Silloin aukeaa oikea tie, oikea kirkko kirkastuu, löytyy oikea tie Herran ristin juurelle ja siellä polvet notkistuvat. Silloin ollaan selvillä Herrasta. Silloin tulee oma kotikin temppeliksi ja ihmisestä Herran palvelija sen Hengen vaikutuksen kautta.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herra teettää meillä paljon helpompaa parannusta kuin mitä me itse luulemmekaan. Eihän ollut Naemanillekaan* mitään vaikeaa täyttää profeetan neuvo: Mene ja peseydy Jordanissa. Kuitenkin suututti tämä käsky Naemania. Kuinka moni ihmisraukka suuttuukaan Herran teihin, kun ne eivät vastaa omia luuloja! Ei mitään antaisi pois, ei mistään luopuisi, ei mitään ojennusta kärsisi, ei missään kohden omia luulojansa jättäisi Kristuksen tuomioiden alle. Ja moni luulee vielä suuttuvansa Jumalan kunnian puolesta, vaikka riiteleekin vain omien luulojensa tähden.

Vilhelmi Malmivaara

* 2. Kun. 5:1-17

[Pena]

Minkätähden profeetta sitten tuommoisia neuvoja antoi? - Uskon koetukseksi. Mies oli parannettava ei ainoastaan ruumiillisesta, vaan hengellisestäkin spitaalista. Usko oli pantava koetuksen alaiseksi jotta tulisi näkyviin, totteliko hän todellakin Herraa vai eikö, kuunteliko enemmän omaa itseään kuin Herraa. Näin Naemania opetettiin silmät ummessa heittäytymään siihen virtaan, mihin Herra käski. Ja kun hän totteli, silloin tuli apu.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Voi toki, kun oppisit sinäkin painamaan silmät umpeen, kun Herra käskee. Hänen käskyänsä on seurattava, näytti miltä näytti, vaikka Herra syvään virtaan käskisi. Jos syntinen tekee niin, silloin hän tekee oikein ja nousee sieltä puhdistuneena, toisenlaisena kuin sinne mennessä. Hän vie silloin virtaan vanhan ihmisen synteinensä, mutta nousee ylös uudestisyntyneenä Jeesuksen Kristuksen verivirroissa.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jordanista nousi pakanankin tunnustus: "Ei mitään muuta Jumalaa ole, paitsi Israelissa". Sieltä nousee tänä päivänäkin Herran, suuren Jumalan ylistys.

Vilhelmi Malmivaara

[Riitta-mummi]

Pakanain suusta !

[Pena]

Onkohan sinun kodissasi ketään, joka teillä Israelin profeetasta puhuu? Onko teillä esimerkiksi joku hurskaasta kodista lähtenyt lapsentyttö eli joku köyhä kerjäläinen, joka yösijaa pyytäen veisailee virsiä takkakivelläsi? Jollei ole, niin hanki kohta! Amen.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herran seurakunnan historia sisältää joka lehdellä ihmeellisiä todistuksia tästä, jos sitä luetaan. Kaikkialla, missä Herran kansa on ollut, on tuontuostakin perkele nostanut sitä vastaan myrskyn. Se on ollut usein nääntymäisillään tuon myrskyn käsissä, mutta aina on se sittenkin Herran käden kautta pelastunut. Ja niin monien vaivojen alaista, niin monilla kyynelillä merkittyä kuin sen kulku tämän maailman läpi onkin, on se sittenkin aina toivon kulkua kohti sitä maata, jonka Jumala on sille luvannut, ja jossa ei ole enää itkua, ei parkua, ei kipua, vaan Jumala pyyhkii kaikki kyyneleet silmistä pois.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Opetuslasten matka yli Genetsaretin meren kuvaa myöskin jokaisen yksityisen Herran opetuslapsen taivalta. Jokainen Herraa seuraava ihminen tietää, kuinka hänen matkallansa vaihtelee pilvinen sää ja päivänpaiste, kesä ja talvi, kuolema ja elämä. Mutta oli mitä oli, tuli mitä tuli, näytti miltä näytti, pysyy yksi kohdallansa: Israelin väkevä vartija, Jeesus Kristus. On lohdullista tarkata, miten Hän valvoo opetuslasten kulkiessa Tiberiaan merellä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

He eivät itse tuolle matkalle lähteneet. Tekstimme* sanoo, että Herra käski heidän lähteä. Tuossa on jo paljon lohdutusta vastaista taivalta varten. Kun te lähdette Herran käskystä, niin on myös varmuus siitä, että Hän pitää huolen taipaleen onnistumisesta, lähtee itse matkalle mukaan, pitää huolen siitä, ettei matkalla näännytä. Herra vie merelle omansa, ja sitä tehdessä on Hänellä korkea tarkoitus. Hän vie sinne sitä varten, että perkele saisi nostaa myrskyn. Perkeleenkin täytyy teoillaan edistää Jumalan tarkoitusta. Hän ei olisi päässyt raivoamaan muualla kuin merimatkalla, ja se syvä opetus, mikä tuossa myrskyssä kulki. olisi jäänyt saamatta, ellei Herra heitä sinne johtanut.

Vilhelmi Malmivaara

*Matt. 8:23-27

[Pena]

Myrsky nousi merellä ja laineet kävivät yli veneen. Mitä teki silloin Jeesus? - Ainoan kerran kerrotaan meille tässä tekstissämme, että Jeesus nukkui. Hän nukkui meidän mielestämme hyvin epämukavaan aikaan ja paikkaan, mutta Hänelle se hyvin sopi. Siinä on jotain hyvin majesteetillista tuossa Jeesuksen nukkumisessa keskellä myrskyä. Se puhuu sapattilevosta huolimatta siitä, mitä ympärillä tapahtui. Ja Herra tarvitsi hyvin tämän levon. Hänen ruumiinsa oli väsynyt ja henkensä tarvitsi lepoa Jumalassa niiden töiden jälkeen, mitä Hän oli tehnyt, kauan suuren kansanjoukon kanssa ollessansa. Eihän Hänen tarvinnut katsoa eikä Hän katsonut sitä, mitä perkele tekee Hänen ymärillänsä. Hänelle oli sapattiaika tullut. Hänen turvansa oli Isässänsä, joka oli Hänet lähettänyt. Hän tiesi, ettei mikään sitä työtä estä, jota varten Hän oli maailmaan tullut, etteivät helvetin portit voi kaataa sitä seurakuntaa, jonka Hän on maan päälle perustanut. Eikö ole jotain suurta nähdä tuollaista Jeesuksen käytöksessä keskellä meren raivoavia myrskyjä! Ei tuuli, eivät laineet, ei perkeleen kiukku kykene Hänen rauhaansa häiritsemään, vaikka Hän näyttää kykenemättömältä ja voimattomalta opetuslapsistansa tuona hetkenä.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Herran lepo pienessä veneessä Genetsaretin merellä on samanlaista kuin Hänen leponsa haudan hiljaisuudessa muutamia aikoja myöhemmin. Vihan raivotessa ympärillänsä oli Hän hiljaa Golgatalla. Tyynenä, rauhallisena voitti Hän taistelun taistellessaan ihmiskunnan pelastuksesta. Ahdistus oli Hänellä suuri, sillä Isäkin peitti kasvonsa hetkeksi. Mutta Hän sanoi: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Ja nuo sanat: Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä, puhuvat samaa rauhaa ja lepoa, mikä näkyy Hänen nukkuessaan Genetsaretin merellä myrskyn raivotessa. Kuoleman raivo Hänen ympärillänsä näytti turmelevan Hänetkin, mutta Hän lepääkin sapattilepoansa Joosefin haudassa. Kuoleman voittajana, elämän ruhtinaana Hän saarnasi silloin juuri hengille vankeudessa sanaa pelastustyöstä, minkä Jumala oli toimeen saanut! Kuinka mahtavaa oli Hänen saarnansa nytkin, äänetön saarnansa, änen nukkuessaan tuolla veneessänsä!

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Ellei Jeesus olisi ollut veneessänsä, tuskinpa olisi myrskyä noussut. Mutta sen täytyy aina nousta siellä, missä Jeesus kulkee. On ikäänkuin olisi Hänen kunniapukunsa olla vaivojen ympäröimänä täällä. On kuin olisi tämä se hääpuku, mikä Hänelle on valittu kihlatessaan syntisiä morsiamiksensa.
Hänestä kävi nukkuessaan syvä vaikutus opetuslapsiinsa. Verratkaa heidän käytöstänsä Herran rauhalliseen käytökseen. Heidät herätti myrsky siitä huolettomuudesta, jossa olivat Herran seurassa eläneet. Myrskyllä oli herättävä vaikutus ja hätäännyttävä vaikutus. Mutta tämäkin johtui Jeesuksesta, vaikkeivät he sitä huomanneet. Heille tuli suuri hätä turvasta. Jos mihin katsoi, oli hukkuminen vain edessä, ei muuta mahdollisuutta mitään. Sentähden täytyy Herran opetuslasten joutua ahdingoihin, että pysyisivät hereillä. Perkeleen nostattamiin myrskyihin kätkeytyy Herran vaikutuksen kautta puhdistava voima sekä Herran kansaan että yksityisiin Herran jäseniin nähden.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Opetuslasten rinnassa tyyntyi myrsky, kun Jeesuksen sana kävi toteen. Tämä sana kykenee tyynnyttämään myrskyn sinunkin rinnassasi, sanankuulijani. Ja myrskyhän siellä raivoaa, tiedäthän itse sen. Montako sinulla on aivan levollista hetkeä, montako murheetonta päivää, montako päivää sellaista, ettei ahdistaisi myrsky jossain muodossa. Sinuahan hätyyttää synnin myrsky, epäuskon myrsky, ja kaiken sen ohessa suuri heikkous hengellisessä elämässä. Jos herätät Jeesuksen, jos painut Hänen eteensä kerrankaan, saat nähdä, että Hänen sanansa käy sydämeesi, vaikkapa nuhtelevanakin, ja sitä mukaa kuin se sinne painuu, poistuu myrsky, tyyntyy sen raivo. Sinä löydät levon sielullesi, Hän sanoo, jos opit Hänestä. Se lepo on kallista. Sen puuttuessa on ihminen kaikkea vailla, tyytymätönnä, rauhatonna, ajelehtien sinne tänne. Jos saisit Herran sapattirauhan, sanankuulijani, sieluusi, niin kaikki muuttuisi. Silloin asettuisi pian myrsky. Se raivoaisi ulkona sinusta, niin että sinä kävisit rauhallisena ja tyynenä Herraa kiittäen ja ylistäen läpi kaikkien murheen aikojen, ahdingoiden ja kuoleman.

Vilhelmi Malmivaara

[Pena]

Jumalan valtakunnassa on Jumala isännöimässä, ihminen on palvelijan asemassa. Meidän ihmisten aseman Jumalaan nähden määrää Jumalan Henki sanoilla: Palvelkaa Herraa - - olkaa Jumalalle alamaiset - ja nimittääkin kristittyä Jumalan palvelijaksi. Jumala pestaa meidät armokutsumisellaan palvelukseensa, käyttää meitä siinä tahtonsa jälkeen ja määrää itsekullekin työnsä. Hän vertaa itseään viinitarhan isäntään ja meitä työmiehiin. Herralla on monenlaista työtä. Mikä on Hänen työssään kyntömiehenä, muokkaamassa ihmissydänten maaperää Herran kylvölle; mikä on karjan kaitsijana, ruokkimassa ja kaitsemassa Kristuksen karitsoita. Tällaista työtä, Jumalan antamaa, on meillä tehtävänä omassa itsessämme, sitä on vanhemmilla ja perheen haltijoilla kodeissa, sitä on opettajilla seurakunnissa ja kouluissa. Lahjat ovat moninaiset, mutta yksi on Herra, ja voimat ovat moninaiset, mutta yksi on Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa*.

Vilhelmi Malmivaara

1. Kor. 12:4-6