Kirjoittaja Aihe: Olenko tapakristitty  (Luettu 9284 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Vs: Olenko tapakristitty
« Vastaus #30 : 03.09.12 - klo:17:15 »
Mitä sen uskomisen kanssa niin pitää yötäpäivää päsmätä?  Eikö armo koskekaan kaikkia?

Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 6310
Vs: Olenko tapakristitty
« Vastaus #31 : 03.09.12 - klo:19:31 »
Mitä sen uskomisen kanssa niin pitää yötäpäivää päsmätä?  Eikö armo koskekaan kaikkia?

Lainaus käyttäjältä: Athanasioksen tunnustus :opettaa:
Sen, joka tahtoo pelastua, on ennen kaikkea pysyttävä yhteisessä kristillisessä uskossa. Sitä on noudatettava kokonaisuudessaan ja väärentämättä. Joka ei niin tee, joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
 

Minuakin kiinnostaisi vastaus Jampen kysymykseen. Jostakin syystä kumminkin uskontunnustus on niitä asioita, jotka luetaan joka ikisessä jumalanpalveluksessa, ja körtitkin kuulemma käyvät kirkossa niin kauan kuin siellä uskontunnustus ja isämeitä luetaan.

Minulla on kyllä tästä asiasta jokin teoria, mutta en tiedä vastaako se todellisuutta, ja, mikä vakavampaa, se ei varmaankaan vastaa luterilaisia tunnustuskirjoja.

Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Vs: Olenko tapakristitty
« Vastaus #32 : 05.09.12 - klo:12:55 »

Vaikeimpia käsittää ovat nämä tavanomaisimmat käsitteet joilla ihmiset koettavat uskoaan kuvata, juuri jotkin armo ja pelastus ja se uskokin. Kyllä pitäis olla jollakulla se kielillä puhumisen lahja, jotta löytäisi sen kielen jota puhumalla minäkin nämä ymmärtäisin.


Siinäpä se. Dosentin  :026:  eräs suuri mietinnän aihe vankeusvuosina oli juuri tämä:  Kuinka nyt kertoa ihmisille kristinuskosta, kun - termi hänen - ihmiskunta on aikuistunut? Mietiskelen, että sanavarasto tältä osin on tosiaan niukentunut yhtenäiskulttuurin ajalta, ja ymmärtäminen edellyttää molemminpuolista ponnistelua.
.....................................

Minulla on lystikäs muisto ensikosketuksesta körttiläisyyteen, siitä on nyt kymmenisen vuotta.  Elettiin aikaa jona lähes pääsin hengestäni, kun kollega tunnisti taudin mutta ei osannut hoitaa sitä. No se siitä. Mutta silloin mietin, mitä me olemme Jumalalle? Välittääkö hän meistä - onko Hän ylipäätään kovin kiinnostunut enää?  Onko ymmärrettävä, että joka hyttysenpisto tulee Häneltä, vai ainoastaan kansojen kohtalot tai mahdollisesti Hän hahmottelee uusia galakseja yms. 

Voin kestää paljon, jos kaikki tulee Jumalalta, muuten tasan en! 

Tässä se sanotaan hyvin:

"Ja tuskan maljan nostat huulillemme
se vaikka vuotaa yli laitojen
sen rohkeasti voimme tyhjäks juoda
kädestäs rakkaasta me saimme sen." 


Dosentti  :026: on pahoillaan, se poistettiin virrestä 600!  Jos tapahtumien takana on Jumalan rakastava tahto, eikä mielivaltainen sattuma, merkitys on kokonaan toinen.  Ehkä tuo tapaus tarvittiin tuon minun kollegani koettavaksi - mitä on melkein tappaa potilas ja vielä hitaasti, ja jättää ehkä pysyvät vauriot, ja silti pitäisi jaksaa jatkaa lääkärin työtä, ja se sattuu olemaan kollega - ja minulle jotakin tipluja, kuten tuo:  Kuuletko ihan oikeasti, Isä?  Oletko meidän Isä?

No, minä toiselta viisauspapilta kysymään.

Hän vastaa olevansa tämmöinen alatien körtti.

Ai, jaha, vai niin, vastasin. Kyllä meillä ihan hyvin sitten myöhemmin  meni ja hän  neuvoi ja lainasi kirjoja,ja antoi lahjaksi "Yhteinen julistus vanhurskauttamisesta" kirjasen, room. kat. ja luter. yhteistyön, jossa todetaan, että Jumala tekee tämän työn puolestamme.

Mutta silloin en ymmärtänyt yhtään, mitä hän puhuu. Alatie ei sanonut mitään, ja körttikin aika vähän.  Saattaa joskus unohtua, että kuulija ei oikeasti ymmärrä. Hokematkin menettävät elävyytensä, kuten A-R-M-O. = ansioton rakkaus meidän osaksemme. Kenen rakkaus? Mutta kuten totesin, ponnistelun tulisi kyllä olla molemminpuolista, jotta tiedän, mitä tuo ihminen sitten ymmärtäisi!

Jeesus puhui usein vertauksin, ja joskin jotkin jäivät avautumatta lähipiirillekin, suurin osa oli helpoin tapa käsittää.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.