Kirjoittaja Aihe: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...  (Luettu 2285 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« : 28.02.20 - klo:14:49 »
Tätä minä en vielä hetkeä aiemmin tiennytkään. Nykyään on sellainen keksitty kuin kastesormus.
Kuvista päätellen ne ovat aikuisen ihmisen sormen kokoa, mutta se hankitaan vauvalle ja pidetään
vauvan sormessa kasteen ajan. Sitten äiti pitää tätä sormusta kaulaketjussa kaulassaan ja
lahjoittaa sen sitten aikanaan rippilahjaksi lapselleen.

Mitäs uutta sinä olet saanut kuulla? :icon_lol:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #1 : 03.03.20 - klo:13:56 »
Olen murre- jne muukalainen täällä V-heitossa, joten mitä tahansa kuulen, niin yleensä se on uutta. Siihen on sellainenkin syy, että en muista taaksepäin tarkasti. Ihmisten nimiä en haluakaan muistaa, koska "edelleen" kertoessa ei ole sopivaa juoruta :018:.
Kaarinalle soitti ystävätär kertoakseen, että se ja se on edesmennyt. Tiedän paikan, mikä on synkeän pikkutien takana. Isännän tunsin postilaatikkokeskustelujen vuoksi, mutta en tätä mummaa. Nyt saavat uudessa elämässä toisensa taas kohdata.

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #2 : 03.03.20 - klo:21:01 »
1944,

Sinun kirjoituksistasi löydän myös minulle ihan uusia ilmaisuja: esim. "liittokuusikko", "elämän varsitie", "ulku nokassaan" (harakasta tuo viimeisin).

Näitä on ihan mielenkiintoista lukea, yritän aina ymmärtää, mitä nämä minulle uudet sanonnat tarkoittavat. :039:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #3 : 03.03.20 - klo:21:37 »
Kiitos Annikka! Tuntuu juuri siltä kuin minut palkittaisiin jollakin mitalilla, vielä tässä iässä. :039:

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #4 : 03.03.20 - klo:22:09 »
Olen niin täpinöissäni, että yritän selvittää noita kirjoituksiani. Mitään en ole omasta päästäni keksinyt, vaan jostakin kuullut/lukenut. Nuorra miessä kirjoitin yhdessä sotakoulussa tutkielmaa ja sain eteeni juuri tehtyjä topografikarttoja. Alueelta ei ollut kunnollisia karttoja, joten sain luvan yrittää tilata niitä Topografikunnasta. Mutta oli yhdellä lehdellä sentään yksi nimikin "liittokuusikko", minulle merkitsivät vain korkeuskäyrät jotakin. Siitä asti v 1972 olen liittokuusikon muistanut. Kävin sen kerran jopa katsomassakin, se oli matalaa kuusentarria tien vieressä, nuukasti kasvanutta puuta. Kankaalaan olen itse kasvattanut taimista linnuille ja näköesteeksikin tien viereen oman liittokuusikon. Se on hyvin asuttu harakoitten ja oravien toimesta.
Elämän varsitie meriteeraa sitä, että olen paljon kulkenut eri paikoissa, mutta nukkumapaikkana ei ole useinkaan ollut hotelli, vaan teltta kesällä ja talvella. Jollekin harjoitusalueelle mentäessä talvella välttelin niitä hirsimökkejä, koska ensimmäiset yöt sai palella ja vesipisaroita väistellä. Rakennukset holvaavat vettä, kun niitä aletaan, huuruseinäisiä rustinkeja, lämmittää. Teltta on kuivempi ja esimiehenä sain valita hyvän paikan. Toki kokelas sai esitellä suunnitelmansa teltan paikaksi, mutta yleensä ne olivat sodan tilanteen mukaisesti valitut "sinne Luojan kasvattaman metsän syvimpään kohtuun", että minä majurina suunnitelman hyäksyin ja kehuin, mutta sitten sanoin, että "mennään tuohon, saatte parin yön jälkeen selittää syyt". Ulku on iso hirsi, sirkkelin kautta kulkenut. Sain kerran lukea vanhaa pioneeriohjesääntöä ja siinä siltaa rakennettaessa valmiista tavarasta yksi komento oli "ulku esiin" ja tietynnumeroinen siltalankku siihen paikalle tuotiin.

Poissa Pyryharakka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5094
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #5 : 03.03.20 - klo:22:37 »
Mie olen muutaman yön saanut puolijoukkueteltassa, armijan untuvamakuupussissa nukkua. Olen osallistunut muutamaan Naisten valmiusliiton harjoitusviikonloppuun ja yhteen paikalliseen maanpuolustusharjoitukseen. Olenpa ihan rynkyllä tauluun yrittänyt osua Taipalsaaren ampumaradalla, huonolla menestyksellä.  :003:  :003:
Pyryharakka

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #6 : 04.03.20 - klo:09:29 »
Erinomaista toimintaa! Ei kukaan ole seppä syntyessään. Po Valmiusliitto on hyvä toimija ja aina valtakunnan paraatissa esiintyy.
Taulujakin on niin monen kokoisia, jospa Sinulle sattui se pienin. :023:

Poissa Annikka

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 765
  • Eisbärenbaby im Tierpark Berlin
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #7 : 04.03.20 - klo:09:51 »
Olen niin täpinöissäni, että yritän selvittää noita kirjoituksiani. Mitään en ole omasta päästäni keksinyt, vaan jostakin kuullut/lukenut. Nuorra miessä kirjoitin yhdessä sotakoulussa tutkielmaa ja sain eteeni juuri tehtyjä topografikarttoja. Alueelta ei ollut kunnollisia karttoja, joten sain luvan yrittää tilata niitä Topografikunnasta. Mutta oli yhdellä lehdellä sentään yksi nimikin "liittokuusikko", minulle merkitsivät vain korkeuskäyrät jotakin. Siitä asti v 1972 olen liittokuusikon muistanut. Kävin sen kerran jopa katsomassakin, se oli matalaa kuusentarria tien vieressä, nuukasti kasvanutta puuta. Kankaalaan olen itse kasvattanut taimista linnuille ja näköesteeksikin tien viereen oman liittokuusikon. Se on hyvin asuttu harakoitten ja oravien toimesta.
Elämän varsitie meriteeraa sitä, että olen paljon kulkenut eri paikoissa, mutta nukkumapaikkana ei ole useinkaan ollut hotelli, vaan teltta kesällä ja talvella. Jollekin harjoitusalueelle mentäessä talvella välttelin niitä hirsimökkejä, koska ensimmäiset yöt sai palella ja vesipisaroita väistellä. Rakennukset holvaavat vettä, kun niitä aletaan, huuruseinäisiä rustinkeja, lämmittää. Teltta on kuivempi ja esimiehenä sain valita hyvän paikan. Toki kokelas sai esitellä suunnitelmansa teltan paikaksi, mutta yleensä ne olivat sodan tilanteen mukaisesti valitut "sinne Luojan kasvattaman metsän syvimpään kohtuun", että minä majurina suunnitelman hyäksyin ja kehuin, mutta sitten sanoin, että "mennään tuohon, saatte parin yön jälkeen selittää syyt". Ulku on iso hirsi, sirkkelin kautta kulkenut. Sain kerran lukea vanhaa pioneeriohjesääntöä ja siinä siltaa rakennettaessa valmiista tavarasta yksi komento oli "ulku esiin" ja tietynnumeroinen siltalankku siihen paikalle tuotiin.

Tuo on mukava viesti, tosi kiinnostavaa luettavaa, kiitos.  :icon_biggrin:

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #8 : 04.03.20 - klo:10:15 »
Veli-veneheitto on vallan murresanojen virtuoosi. Olen sitä jo kauan ihaillen seurannut.
Miulla on enämpi vanhat mielessä, kalevalat ja karjalaisuuden vivahteet.

Jotain ihan uutta ovat miulle nuo nuorten some-sanastot ja asiat. Niitä kuulen joskus jälkikasvulta, mutta useimmin en bonjaa mitään.
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #9 : 04.03.20 - klo:12:08 »
 :039:
Mehän puuhasimme samassa organisaatiossakin muinoin, Sinä olit vihreä sisar ja minä vihreä veli. Niin aika rientää. Tänään jaksamme puuhata lastemme lasten kanssa. Taisi Sinulla ola vielä uusinkin sukupolvi jo kasvamassa? Kaikki tehdään armosta ja Jumalan kämmenellä. Jos iso kämmen olisi kupera, niin minua et näkisi. Mutta kämmen onkin kovera,,,,

Poissa Riitta-mummi

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 33643
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #10 : 04.03.20 - klo:15:20 »
Vastaan sinulle näin:   https://www.youtube.com/watch?v=OsE3lmuqnuM
terv: Vihreä sisar  evp. nyt vain R-m
Elämän näen pientareelle piirtyvän...
Lopulla matkaa ikäväni ymmärrän;
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran      (Kaija Pispa)

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #11 : 05.03.20 - klo:17:42 »
 :039:

Poissa seppos

  • Ylläpitäjä
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16857
    • http://www.samila.1g.fi
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #12 : 06.03.20 - klo:09:26 »
Täytyy tunnustaa, että minulle uudet sanat ja ilmaisut aina ilahduttavat mieltä. Jatketaan kuten ennenkin.
Jumala on arjessa
Tekno- ei teologi

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Vs: Joskus sitä kuulee jotakin ihan uutta...
« Vastaus #13 : 06.03.20 - klo:10:14 »
Kiitosta vaan, niin me jatkamme.

Muistan yhden "alkoi kuulua rutu ja roukina" kehumiseni Peipporämeen puuhommista Kaariinan kanssa, kun otit kantaa.