Yön pimeässä viluinen viruinen
Etsi ja löysikin isäntäsiruisen
Hoh sanoi viruinen
Tumppunsa unohti
Isäntä uusi ja kaupassa huusi
Siis viruinen itse : harvoinpa kohtaa
näin hyvin istuvaa
Sormenpään kohtaa
Istui ja käyttäytyi murhaavasti
Valkoisiin soluihin kotiin asti
Poiki ja rynnisti sinne ja tänne
Ja yhden maailman kerrassa täytti.
Viruinen totesi, pahalta näytti.