Oksasella on monia hyviä huomioita Aholansaaren nykytilanteesta. Kun olen itse ollut Aholansaaren kojulla Herättäjäjuhlilla kahden vuoden ajan, olen huomannut vain harvojen tietävän Saaresta yhtään mitään. Suurin osa ihmettelee, että missä päin Suomea tällainen paikka edes on.
Saaren tietävät parhaiten ne, jotka ovat siellä olleet tai joilla on paljon siellä käyneitä läheisiä. Tässä mielessä tunnettavuusmarkkinointi laajemmin ystäväkansankin parissa näyttäisi epäonnistuneen.
Minusta tuntuu, että Saari on jo nyt hyötynyt jonkin verran Tahkon alueen kasvusta. Totta tosin on, että siitä voisi saada paljon enemmän hyötyä irti.
Varsinainen mainostaminen kuitenkin vaatii rahaa. Jokainen ystäväkirjeen lukenut varmasti ymmärtää, ettei rahaa tai rahkeita ole suuriin investointeihin. Ristiriitaiseksi tilanteen tekee se, että selvitäkseen Saaren täytyy todella tehdä suuriakin muutoksia. Ja ne muutokset, juuri nimenomaan markkinoinnin kehittämisessä, vaativat varmasti rahaa.
Juttelin erään Aholansaaren ystävän kanssa, ja hän ihmetteli kuinka Saarella voi olla niin vaikeaa kerätä rahaa toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Vaikka itse toiminta täällä ei varmasti kovin helpolla tule olemaan tuottavaa, rahaa olisi varmasti mahdollista kerätä nykyistä paljon suurempia summia. Ja juuri lahjoitusvaroin Aholansaaren kaltaisen paikan on välttämätöntä elää.
Oman näkemykseni mukaan Aholansaaren ei nimittäin edes tarvitse olla tuottoisaa bisnestä. Sitä tavoitteleva kehittäminen ja markkinointi menee pieleen. Alkuperäinen ja kantava työnäky unohtuu, kun toiminta kasvaa liian suureksi. Silloin mukaan tulee liikaa sitä tukemattomia elementtejä. Tällaiset elementit saattavat saada aikaan jopa sen, että tuottoisaksi tarkoitettu bisnes kääntyy tappiolliseksi. Alkuperäisen ajatuksen upottua menetetään tärkeät kannattaja- ja kävijäkunnat, joilla on halua tukea saarta juuri sen aatteellisen perustan vuoksi. Aholansaaren toiminnassa Ukko-Paavon henkisen ja aineellisen perinnön vaaliminen pitää olla tulevaisuudessakin se ykkösjuttu. Tätä tuetaan minusta parhaiten rippikoulujen, nuorisotyön ja herännäishenkisten tapahtumien kautta.
Toivottavasti tällaisella toiminnalla Saari pysyy jatkossakin pystyssä. Majoituspalvelut toki ovat hyvä ja tarpeellinen lisä, kuten Oksanen tuntuu tuumivan. Markkinoinnin kehittämisessä vain kannattaisi keskittyä myös yksittäisten matkailijoiden ohella erityisesti markkinointiin seurakunnille ja muille yhteisöille. Aholansaaresta pitäisi tehdä aito vaihtoehto myös lähialueen seurakunnille rippikoulun pitopaikaksi.
Kaikessa tässä tärkeää roolia ei voi näytellä ainoastaan Saaren palkattu henkilökunta. Raha ei kuitenkaan raktaise kaikkea. Monesti parasta markkinointia on juuri ns. "hyväveliverkostojen" kautta leviävä tieto. Rahaakin siis tarvitaan, mutta sille on paljon muutakin käyttöä kuin pelkkä markkinointi. Pitää olla jotain muutakin kuin lahonneita hirsiä, joita voi markkinoida.
Toivottavasti Aholansaaren ystävillä on myös jatkossa erilaisia ajatuksia Saaren kehittämisestä. Ilman monipuolista ideointia ja laaja-alaisia näkemyksiä toimintaa on hankala viedä eteen päin.