kummilapset

[tosikkoko]

tapasin tänään toisen kummipoikani isänsä synttäreillä. tällä kertaa olin varmaan enemmän "aikuisten keskusteluissa" ja lapsilla näytti olevan seuraa keskenänsä muutenkin.
mutta jälkikäteen mietin että heikosti olen hoitanut molempia kummipoikia erityisesti uskonasioiden saralla. mitenkä sitä osaisi kertoa jotakin luonnollisesti? kirkkoon voisi toki viedä ja esirukouskin on olemassa. ja onhan ne asiat toki muustakin kiinni kuin kummista, mutta silti rikkana rokassa.

miten te hoidatte kummisuhteitanne? oletteko olleet esim Karhumäen kummileirillä?

[sadetta]

miten te hoidatte kummisuhteitanne? oletteko olleet esim Karhumäen kummileirillä?

Mikä kummileiri??? Körttijuttu?? Mie oon pihalla nyt    Just kummityttöni äiti muistutti, että kummin tehtävä on lapsen kristillinen kasvatus, johon sanoin, että yhdessä vanhempien kanssa. Olen rukouksin muistanut kummilapsiani alusta asti, etäisyyttä on satoja kilometrejä heihin. Karhumäki... mun kummityttö asuu siellä päin..  sinne vois..

[juhani]

älä mene leirille vaan mene kummityttäresi luokse...

[Riitta-mummi]

 Minun kummilapseni ovat jo ens helmikuussa 50-v poika, 35-v. kehityvammainen tyttö
ja 33-v maalaistalon isäntä.
Vanhin kummilapsi on nuoresta asti kuulunut seurakuntaväkeen. Näen häntä Ristin kirkossa vt. kanttorina silloin tällöin. Hyvä tenori.
Veljetytär , vaikeasti vammainen on konfirmoitu. Niin suloista rippijuhlaa en muulloin ole kokenut, kuin Siikaniemen kappelissa.
Nuori isäntä on Matin veljenpoika. Kesällä olemme "mökkeinemme" aivan naapureita.
Hän on setäänsä ujo, hiljainen hämäläismies. Mies paikallaan. Hänellä on jo kaksi pientä tytärtä.

En ole aktiivinen kummi. Esirukous on ollut joskus paikallaan.

Ai niin. Sitten minulla on n. 8-10 sotilas-kummipoikaa. Kaste ennen varusmieskonfirmaatioita ja papereihin kummitädeiksi 2 sotilaskotisisarta. Yksi on padasjokinen. Hänet tiedän, en tunne.


               

[korhp]

Minun Suomessa olevat kummi"lapset" ovat jo aikuisia, näiden lisäksi on  vielä lapsina olevat  kummilapset  (toinen Intiassa ja toinen Kiinassa, heitä en ole nähnyt kuin kuvissa) 

[Salis]

Minun Suomessa olevat kummi"lapset" ovat jo aikuisia, näiden lisäksi on  vielä lapsina olevat  kummilapset  (toinen Intiassa ja toinen Kiinassa, heitä en ole nähnyt kuin kuvissa) 

Mullakin on kummilapsia kuin Vilkkilässä kissoja. Valtaosa aikaa olla jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä. Harmittaa, ettei aina ehdi ottamaan yhteyttä kummilapsiin. Ylioppilasjuhlissa olen vielä käynyt, mutta sen jälkeen tuntuu, että kummilapset alkavat elää omaa elämäänsä.

[hippiäinen]

Esirukouksessa kannan heitä; tulevana vuonna iät 26, 19, 18, 16, 11 ja 10. Ihania ovat   

Toki muistan muutenkin.

[myyrä]

Minun kummipoika on kai eronnut kirkosta. Liekö sitten kummin vika?

[Pirska]

Enemmän tuli muistettua kummilapsia silloin, kun he olivat pieniä. Nykyään voin vain häveten Herrani tunnustaa, että huonosti suoritin tehtävän sen.

[hippiäinen]

Minun kummipoika on kai eronnut kirkosta. Liekö sitten kummin vika?

Ja minun kummityttö ei halunnut käydä riparia 

[myöhänen]

Niin, olen miettinyt kuinka viestiä kristillisyyttä kummipojalleni.
Vanhemmat käyvät kirkossa häissä ja hautajaisissa ja ovat sitä
mieltä etteivät he Jumalaa tarvitse ja pärjäävät omillaan - näin karkeasti sanottuna.
Ehkä "hiukan ujostelen" ostaa esim. joululahjaksi tai synttäreille kristillistä
kirjallisuutta tms. tuosta syystä. Heille kummin valinta vaan "kun se on tapana" tyyliin-juttu.
Siispä legoja on tullut ostettua ja kauniisti paketoitua, kehittäviä ainakin ovat. 

[maisakai]

Huono omatunto on minullakin kummintehtävän hoidosta, varsinkin kristillisen kasvatuksen suhteen ja varsinkin vanhimpien kummilasten osalta, jotka asuvat etäällä.  Nyt heillä jo on tosin omia lapsiakin (onko minulla siis kummilapsenlapsia?). Kummilasten iät ovat 33, 29, 19, 18 ja 7. Nuorimmalle annoin kylläkin juuri synttärilahjaksi Suomen lasten Raamatun.

Olen ajatellut, että varsinainen kummintehtävä päättyy konfirmaatioon, jossa kummilapsi ottaa itse aikuisen vastuun uskonelämästään. Siihen asti olen lähettänyt lahjoja merkkipäivinä jne. Sen jälkeen siirryn pääasiassa onnittelukorttilinjaan. Toki kummius jatkuu läpi elämän ja periaatteessa muistan esirukouksissa jne. Vaan käytännössä: huonosti olen tehtäväni suorittanut, häveten tunnustan.

[hippiäinen]

Esirukouksessa kannan heitä

Minullakin on jollain lailla huono omatunto nimenomaan kristillisen kasvatuksen suhteen. On tavattoman vaikeeta mennä jotenkin vanhempien reviirille vaikka se kummin velvollisuus olisikin. Siis kun vanhemmat eivät kintaallakaan viittaa uskon asioille 

[Leena]

Minä olen päässyt sikäli vähällä, että kummilasteni vanhempien näkemys on alusta asti ollut: Näitten on kuultava uskosta ja Jeesuksesta sun muusta, ja seurakunnan touhuihin on tenavat viety, joten kummi saa useinkin niiltä kasvatusta: "Ei saa lausua väärin Jumalan nimeä!"  kun tuli sanottua jossain klassisessa vastoinkäymisessä jokin perinteikäs kirosana...kysyin että eikö, ihan totta, oletko varma...joo-o!  Ei saa, minä tiedän...!

Silti olin kyllä hukassa kun ne tuli siihen ikään, jossa lapsi usein alkaa ymmärtää kuolemaa, ja pelkää tietysti. Mitäs sanon?  Mitähän vanhemmat eivät toivo sanottavaksi?  Jotenkiin soudin  veneen rantaan yhdellä airolla kyselemällä että mitäs sinulle on ennen siitä sanottu...mutta se oli totinen paikka,. etenkin yhden kohdalla, joka pelkäsi muita enemmän, tiedä sitten miksi.

[Leena]

 Joskus ihmettelen, kun joku julistatuu vakaumkselliseksi ateistiksi ja kiukkuaa sitten sitä ettei pääse kummiksi....kysyin että kuin ajattelit tukea sitä lapsen kristillistä kasvatusta...miten te näette, hän sanoi ettei hänen kumminsakaan sitä tehneet (oli silloin vielä kirkon jäsen) ja että lapsi tarvitsee aikuisia ystäviä aina.  Minullakin on Planin kautta kummilapsi, ja tavallaan tuo kummi-nimitys neutraaliksi vaaditussa tilanteessa kai hämmentää ihmisiä. Enhän minä voi vastoin järjestön lupaa ja selvää ohjetta "tukea kristillistä kasvatusta" johkin Kiinaan...