Me emme oikeastaa voi 'nähdä' Jumalaa, sillä Hän on salattu Jumala. Poikansa hän lähetti meille, oman kuvansa ihmiseksi, kuitenkin meitä muita ihmisiä paljon paremman, ja enemmän kuin hänestäkään ymmärrämme.
Jumala on rakkaus, ja siitä Jeesus puhui ja opetti. Olen alkanut ajatella, kuten Penakin usein on opettanut, että parhaiten täytämme Hänen tahtoaan ja toiveitaan,
palvelemalla kanssaihmisiä.
Mitä se palveleminen sitten on, onkin vaikeahko kysymys. Etenkin meille vanheneville joilla voimat vähenevät ja taidot ruostuvat, jos niitä on edes ollutkaan.
Omasta kokemuksesta, käydä katsomassa sairaita, on minulle koitunut jotakin ainutkertaista. Ensinnäkin sairas, molemmat läheiseni, ovat antaneet ymmärtää, että sillä on ollut suurta merkitystä heille. Tuli myös kokemus, että nyt ' olin käytössä' , Isän läheisyys tuntui.
Jumala on palveleva rakkaus. Sitä on myös roposen laittaminen keräyslippaaseen tai tilisiirto nälkäänäkevien afrikkalaisten hyväksi.
Omaa Jumala-suhdetta ei minulla ole enää tarve tutkistella eikä selitellä. Se oli sitä vuosikymmeniä, ja olihan se hienoa ja mielenkiintoista. Kuinka tarpeellista lienee, kun tällaista vertaa palveleviin käsiin.
Matka jatkuu, maisema muuttuu edelleen.