En sitten tiedä, mutta ehkä olen tajunnut väärin hartauden, mutta musta ei aamuhartaus nyt ole hartautta.
Hartaus ei ole myöskään hiljaa olemista, vaikka kait sitäkin on, mutta ei nyt ihan ja vaan.
Kuuntelin kerran paltalkissa katolilaisten rukoilua ja se oli minusta kuin hartautta.
Joku yritti sinne kirjoittaa jotain, että mitä toi ja tää, niin vastaus tuli, tuki turpas me ollaan rukouksessa.
Ja se rukous oli jotenkin.
Jumalan äiti Maria kuule meitä kun rukoilemme,
Ollos tervehditty.
Ja samaa hokemista kokoajan ja tuhansia, no en tiedä lukumäärää, mutta jengiä oli enempikin sitä hokemassa ja minusta hartaasti.
Hartaasti keskittyy johonkin, se on kai kuin enempi kuin keskittyy, keskittyy uskonnollisesti.
No en tästä nyt uutta katekismusta ala, mutta toi aamuhartaus on pikkasen väärään vievä ilmaisu, ehkä ne keksi sen, kun ei saanut uskontoa saaranata, niin hartaus hetki aamuisin?