Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 01.12.16 - klo:19:25
-
:)
Toi karjalaisenkyöstin hyökkäys piirinensä vaan taas käy hermoille, niin tää aihe.
Mulle uskonnollisella agendalla tää hartauden harjottaminen aina joskus noiden Raamattu piirien ja muiden uskonnollisten porukoiden seassa aina välillä käy hermoille ja esiin.
Mulle oikeesti toi oikeasti tulkinta tai sen filosofisesti oikein ajatelma ei nyt vaan ole niin tärkeää.
Mä elän tavallisen jengin keskellä, kun tykkää filosofisesti ajatell, mutta myös maanläheisesti.
Niitä ei näppää miten tä on just ja jus, vaan se isompi kuva.
On ehkä ikävää, et jengi mikä kaa mä säädän ei ole ihan sitä terävintä kynää penaalissa, vaikkakin mulle ihan rakkainta.
Mulle on tärkeää vetäytyä ja pitää, vaikka paastoa ja olla vaan ajatusten, rukousten ja muuten vaan Jumalan kaa.
Hartaus mitäköhän se muille on?
Kuulukohan se körteille ollenkaan?
Lulisin mitä körttejä tunnen, luulen et aika isosti.
No nä herähdys kristityt sitten, en tiiä. Tykkään helluntalaisista ja karismaatikoista, mutta hermo menee aina niiden kanssa, kun kysyn tai juttelen Raamatun lukemisesta ja mietiskelystä sen äärellä, heille on joku vauhti ja meteli se parempi?
En tiedä ehkä he ovat oikeassa.
Mulle Jumalanpalvelus on enempi hartautta, hiljaa, syventyen, kuten sen ymmärrän.
Ehkä olen se luopio.
Monesti, en tiedä miksi tapaan mormoneja ja he ovat aina innossaan, kun jotenkin tunnen ja osaan Raamattua vaikka en ole just heidän uskomisissaan.
Heille kuten mulle on tärkeintä, et jengi harjoittaa Raamatun kaa hartautta.
Jos kuitenkin joku kysyy multa mormoneista, ni historian argeologisia löytöjä ei monia löydy aihen, mut mukavaa jengiä.
-
Anteeksi huono suomenkieleni ja muu hulluus,
-
Kun ihminen on ollut huonolla ruualla kauan tai vallan ilman ruokaa, nälässä, niin päästyään ruokapöytään jossa on hyvää tarjolla, hän tuntee syvää hartautta.
Kun ihminen on kyllästynyt ihmisiin, meluun ja kiireeseen ja siitä pääsee luonnon helmaan kauniina kesäaamuna, hän uskoakseni kuuntelee lintujen liverrystä hartaana.
Kun on Jumalan nälässään vuosikaudet, ehkä kymmenetkin etsinyt yhteyttä Luojaansa, ja sitten hapuillen ja kaivaten Hänet löytää, on kiitollisuus ja rakkaus samaa kuin hartaus.
On varmasti näitä hartaus-variaatioita paljonkin. Musiikki, pienen lapsen leikin katselu ja koiran uskollisuus on koettuja hetkiä itselleni.
-
Tämä lienee yksinkertaistus, mutta körttiläisyydessä pidetään nähdäkseni yhteyttä Jeesukseen (sisällistä tuntemista) paljon arvokkaampana kuin oikeaa oppia hänestä (aivo-uskoa). Voisiko sen niinkin sanoa, että hartaus on tärkeämpää kuin harjoitus?
-
Oleminen on hartautta.
-
Aamuhartaus
8 min
la 10.12.2016
30 pv
0 kuuntelua
Lähetys alkaa tänään klo 07.50, Yle Radio 1 http://areena.yle.fi/1-3768221
-
:)
Kävin zyrkassa Punkalaitumella ja uus kirkko, niin kiva kuulla ja oli kiva kuulla pippinsa sanovan, että olen painottanut teille aika ajoin ja useasti tän oliko jouluhälinän keskellä, etä tulisi hiljentyä.
Hiljentyminen taitaa olla samaa tarkoittava sana hartaudelle?
Vaikka Juhanille jou man siis oleminen on sitä, jotain mitä taas en tajunut jotain munkkilatinaa, vaikkakin uskonto on suuri salaisuus.
Rakastan sitä kun pappi sanoo. Suuri on uskon salaisuus.
Hartaus on jotain erottautumista ja kuten Punkkiksen pappi sanoi varmaan tavoiteltava jutska.
Harras voi olla kyllä kuunnellessa jotain puhetta ja joku voi sanoa että puhui hartaasti, et tiiä sitten, mutta hartaus ja hiljentyminen voisi olla hyväksi.
Himpe kun mua hermostuttaa, kun körttifoorumista on tulossa vaan viisasten kirja eihän se voi olla niin?
Eiks meitin pitäis olla vierellä kulkijoita.
Ajassa ja ojassa ja ottaa kantaa vierellä asioihin?
-
Ehtoollispöydän antimet synnyttävät syvää hartautta, ainakin hetkeksi.
Se on myös salaisuutta.
-
Kyllä, sakramentti on luterilaisellekin Jumalan suurta salaisuutta. Keventyneellä mielellä saa pöydästä noustuaan kirkon penkkiinsä palata. En tämän syvällisemmin asiaa ymmärrä.
-
Himpe kun mua hermostuttaa, kun körttifoorumista on tulossa vaan viisasten kirja eihän se voi olla niin?
Eiks meitin pitäis olla vierellä kulkijoita.
Ajassa ja ojassa ja ottaa kantaa vierellä asioihin?
Ei tää oo mikään viisastenkerho, kyllä se penaalin terävinkin kynä tuppaa tylsymään kun sillä aikansa kirjoittaa, sit se onkin yhtä terävä kuin muut. Eiks se riepumattokin (onks sellasta) oo hyvän näkönen kun siinä on eri värejä vierekäin. Ei näy likakaan niin selvästi kuin yksvärisessä.
-
Vierelläkulkemista ei ole helppo osoittaa julkisilla foorumeilla. Se vaatii tarvitsijalta avoimutta, ja sekin on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Muutamalla sanalla toki voi ilmaista jos toivoo empatiaa tai lohtua. Yksityisesti on helpompaa, ja vielä parempi on kohdata kasvoista kasvoihin.
Körttiläiset ovat kyllä ystäväkansaa ja osoittavat rehellisesti välittämistä.
Liika imelyys ei ole körttiläistä.
Mitä tarkoitat viisastenkerholla ?
-
Radiossa oli aikoinaan Viisasten kerho, joka vastaili kuulijoiden lähettämiin tietokilpailukysymyksiin. Eihän siinä viisaudesta ollut kysymys vaan muistitiedosta.
-
:)
Itse kirjoitin huolesta, että foorumista on tulossa viisasten kirja, mutta olenhan minä omalla hulluudellani sitä pelkoa tasaamassa.
Lähinnä kait joku pilkulleen just juttu sai reaktion aikaan ?
Viisauttakin on kuten pena omalla viisaallaan tavalla mainitsi monenlaista.
Hauskiten kyllä 1944 totesi, että oliko, tusinaan mahtuu monta karaktääriä.
Niin se on.
-
Pistä huumoria peliin, ei tän tartte niin haudanvakavaa olla. Eiks se oo kliffa ku saa jengin funtsaa. Pientä tsoukkia peliin, niin syntyy enemmän juttua ja saadaan enemmän keskustelua aikaan kun ei aina tarvitse esiintyä niin viisaana. Tuskin meistä kukaan on himassa kuin Aleksis Kivi fotoissa, eiköhän hänkin ole puhunut potaskaa 99% ja skrivannu loput paprulle. En ainakaan itse ole kovin tarkka vedetäänkö mua tuomiolle näistä jutuista, täytyy olla varaa joustaa. Tietysti riippuu osiosta mitä kirjoittaa.
-
Joku viisas sanoi: On naurettavaa, jollei osaa laskea leikkiä vakavista asioista.
-
Jeesus on tie
Radion aamuhartaus 10.1.2017 Pekka Y Hiltunen;
http://areena.yle.fi/1-3874268?autoplay=true
-
Muistakaamme puolestamme kärsinyttä Kristusta !
https://youtu.be/Y1-VnUaF5xg
-
Arkistohartaus vuodelta 1991. Teologian tohtori Martti Lindqvist;
http://areena.yle.fi/1-4167846?autoplay=true
-
Tuliko tämä aamuhartaudessa mennä päivinä. Tunsin äänestä.
-
Otsikossa lukee, että aamuhartaus, mutta vuodelta 1991. :023:
Eilen se uudistettiin, ja kyllä ansaaitsikin.
-
En sitten tiedä, mutta ehkä olen tajunnut väärin hartauden, mutta musta ei aamuhartaus nyt ole hartautta.
Hartaus ei ole myöskään hiljaa olemista, vaikka kait sitäkin on, mutta ei nyt ihan ja vaan.
Kuuntelin kerran paltalkissa katolilaisten rukoilua ja se oli minusta kuin hartautta.
Joku yritti sinne kirjoittaa jotain, että mitä toi ja tää, niin vastaus tuli, tuki turpas me ollaan rukouksessa.
Ja se rukous oli jotenkin.
Jumalan äiti Maria kuule meitä kun rukoilemme,
Ollos tervehditty.
Ja samaa hokemista kokoajan ja tuhansia, no en tiedä lukumäärää, mutta jengiä oli enempikin sitä hokemassa ja minusta hartaasti.
Hartaasti keskittyy johonkin, se on kai kuin enempi kuin keskittyy, keskittyy uskonnollisesti.
No en tästä nyt uutta katekismusta ala, mutta toi aamuhartaus on pikkasen väärään vievä ilmaisu, ehkä ne keksi sen, kun ei saanut uskontoa saaranata, niin hartaus hetki aamuisin?
-
Tätä kuunnellessa tunnen hartauden lisäksi kiitollisuutta kaikista jotka laulavat tai veisaavat sydämestään Kristuksen pelastavasta rististä.
Tässä on sama vaikutus kuin Herättäjäjuhlien suurkuoron ja juhlaväen yhteisveisuussa.
https://www.youtube.com/watch?v=sLw6FpJ1ZcU
-
Viisauden sanoja Siirakin kirjasta. Laura Malmivaara lukee:
https://areena.yle.fi/1-4212191?autoplay=true
-
Olin tossa kesällä puoliksi uteliaisuutta, mutta oikeasti etsimässä hartautta elämääni öö oliko hiljaisuuden retriitissä, joka kesti viikonlopun yli.
Oltiin yhdellä niemellä joku seurakuntakeskus jossain Porin lähellä.
No meitä oli toista kymmntä rupeama ja tietty minä ainoa mies.
Mut sillähän ei väliä näin sukupuolineutraalina aikana.
No emme saaneet puhua toisillemme ja syömään joku kello plimputti aina välillä ja ainoa puhe oli joku hetki, kun joku piti puheen ja lausui jotain uskonnollisfilosofisia ajatuksia.
En tiedä, en päässyt hartaaseen tunnelmaan, vaikka luettua tuli paljon, mutta ei se hartaus sieltä löytynyt.
Nuorempana pystyin olemaan pidempiäkin aikoja rukouksessa, mutta kummasti se on jäänyt.
Ikävää, kyllä sitä kaipaisi.
Raamattua onneksi tulee luettua, etten ihan pakanaksi ole muuttunut.
Miten te muut vai oletteko hartautta harrastavia?
-
Ei meillä ole ollut tapana kotihartauksien pitäminen. Ei ääneenlausuttuja ruokarukouksia, ei Raamatun lukemista ääneen paitsi jouluisin.
Jälkikasvulle olen yksitellen pitänyt iltarukouksia ja myös lasten raamatunkertomuksia olen niille lukenut. Suosituin on ollut Jeesus tyynnyttää myrskyn.
Oman myrskyisen elämäni on Jeesus myöskin tyynnyttänyt. Osan on hoitanut iässä ja armossa kasvaminen.
Harras mieli kohtaa kuin yllättäen, armonvilauksena, ja myös pidempänä versiona.
Usein olen silloin yksin, tyynellä mielellä rauhallisessa tilassa tai paikassa. Tänä keväänä ovat aamut pihalla hiljaa kukkia kastellen ja katsellen synnyttäneet tällaisen tilan.
Hiljaista, tyyntä, kiitollisia ajatuksia, lintujen iloiset äänet, siinä on hartautta !
Suurimmat hartaat hetket olen viettänyt ehtoollispöydässä.
-
Taidan harjoittaa pääasiassa hartautta ihan vaan ajattelemalla.
Samoin rukouskin.
En aina puhu ääneen vaan "ajattelen Isän edessä"
-
Armolaulu:
https://www.youtube.com/watch?v=9S_Z_SxsoH4