Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 06.10.10 - klo:08:40
-
Aloitan uudestaan tästä arasta aiheesta. Tunteet lienevät kuitenkin meille kaikille tuttuja.
Impulssin sain kahdesta jutusta. Pirska rinnasti pelon vihaan siten että pelon takia ei uskalleta vihan tunteita ilmaista.
Eilisessä Kotiliedessä tyttäreni haastatteli Kansallisteatterin uutta pääjohtajaa, Mylly...-jotakin. Sivistynyttä rohkeutta osoittaen hän uskalsi kertoa lapsuudesta saakka jatkuneista pelon tunteistaan. Hän tuli aivan minun nahkoihini, ja siksi tämä.
Ne pelot jotka ovat tuttuja minullekin ovat sukuperäisiä, Ei tehdä numeroo tästä- hys,hys-tyyppisiä opetettuja ja opittuja käytöstapoja.
Sitten on sellaista käsittämätöntä säpsähtelyä, pahuuden pelkoa ja ihmisiä joita en halua tavata. Näillä muutamilla esimerkeillä haluan sanoa omalta osaltani että vihan tai vihastumisen kanssa näillä ei ole mitään tekemistä. Kuten Essin haastateltava niin minunkin herkyytteni ja neuroottisuuteni näitä tuottavat. Leena, tietää.
Olosuhteilla on osuutensa, mutta Jumalan avulla, rukouksen voimalla pärjätään.
-
Korjaa seppos otsikkoon pelästyminen. P putosi pois.
-
Mutta Leena ei ikinä kerro mitään toiselta kuultua etiäppäin, ei...
On myös pelkoa joka ei pohjaa omaan vihaan. Ne olisi varmaan kyllä hyvä erottaa, sillä oman vihansa heijastamista muualle pelkää sitten suotta. Täytyykin jostain se lehti saalistaa, kun se on Riitan tytön tekemä juttu.
-
Et tietenkään kerro lääkärivalan velvoittamia juttuja, tarkoitinkin yleisesti aiheesta..
Yritin erottaa sellaisen syntymäsäikkyjen pelon, arkailun ja käyttäytymismallien mukaan käyttäytymisen joka on enemmän tätä: ei sovi sanoa, ollaanpa nätisti. Meillä näennäisesti rohkeilla, vilkkailla ihmisillä on monasti näistä ja arkuudestakin kysymys.
Viha on minusta jotain aivan muuta.
On asioita tässä maailmassa joita vihataan, vaikka ei niistä puhutakaan. On haavoille lyödyn , katkeruuden aiheuttamaa pitää vihaa. Se on mikä turmelee ja pilaa elämää, ellei siitä selviä.
Vihatuminen on postiivinen tunne, kunhan sopu säilyy. Se on jokapäiväistä ihmissuhteissa.
Minulle on vieras tämä viha-pelko yhteenliittymä, siitä kuulisin mielelläni.
-
Pelko ja viha ovat varmaan tunteita, joiden kuuluu nousta esiin oikeissa tilanteissa, kuulua, näkyä ja johtaa toimintaan. Toisaalta niiden ei kuulu jäädä mieleen asumaan ja jäytämään. Olisiko niin, että juuri ilmaisematon pelko tai viha pysyy ja kenties siirtyy seuraavillekin sukupolville?
-
Meinaatko Pena että esim. monilla jäytävät esiintymispelot ovat sukupolvien takaa patoutuneiden vihantunteiden aiheuttamia?
-
Meinaatko Pena että esim. monilla jäytävät esiintymispelot ovat sukupolvien takaa patoutuneiden vihantunteiden aiheuttamia?
Voivat kai olla sellaisiakin. Äitini kertoi saaneensa sen kansakoulun alaluokilla, kun opettaja ivasi pikkutytön jankkaavaa poljentoa runossa Miksi kana kengittä. Muistaakseni äiti kertoi pitäneensä mölyt mahassaan, vaienneensa koko kouluvuoden luokkatilanteissa ja puhuneensa asian kotona vasta kuukausien kuluttua. Julkisten puheiden sijaan äiti suostui myöhemmin yleisön edessä haastateltavaksi ja oli silloin luonteva esiintyjä.
-
pelon takia ei uskalleta vihan tunteita ilmaista.
Kyllä. Itsesensuuri ja -kontrolli todistavat todellisuudentajusta. Kullakin on oma mittansa ja määränsä, minkä itsensä tunteminen rajaa. Sitä on syytä uskoa. On olemassa muita reittejä, kuten vesi etsii uomansa ja aika tekee tehtävänsä. Vaikka laulussa sanotaankin Sitä ei voi ylittää, ohittaa, alittaa, täytyy siis mennä läpi, pysähtyminenkin on vaihtoehto.
-
Kiitollisna siemenen(kultajyvän) otan kyllä teiltä Pena ja satman.
-
---Impulssin sain kahdesta jutusta. Pirska rinnasti pelon vihaan siten että pelon takia ei uskalleta vihan tunteita ilmaista. ---
Olipa hyvä, että tuli puheeksi. Valaisen esimerkillä sitä, mitä tarkoitin rinnastaessani pelon ja vihan. Tunsin aran ihmisen A, joka sanoi aina pelkäävänsä henkilöä B. Sitten A kertoi, kuinka B on aina kävellyt hänen ylitseen, komennellut häntä, pitänyt häntä itseään huonompana ihmisenä j.n.e. Kun kuulin A:n äänenpainot, näin hänen eleensä ja ilmeensä, ne kaikki kertoivat sanattomasti, että A nimenomaan vihaa B:tä. Koskaan A ei silti myöntänyt vihaavansa B:tä, vaan aina vain mainitsi, kuinka hän pelkää B:tä. A oli herkkä ja arka ihminen ja uskovainen.
Olen kuullut ihan asiantuntijoiltakin saman asian, että monta kertaa pelko nivoutuu vihaan.
Uskon kyllä, että on olemassa myös ihan puhdasta pelkoa, johon ei liity vihaa.
Jos uskaltaa myöntää itselleen ja muille, että vihaa jotain ihmistä, niin silloin sitä ei tarvitse naamioida peloksi.
-
Niinpä, pelko saattaa olla, siis, saattaa olla vihan projektio siihen toiseen, mutta se tulisi tutkia kunnolla ennen johtopäätösten vetämistä, sillä ensisijaisesti pelottavaa alkaa kyllä myöhemmin vihatakin.
Ajatellaan vaikka impulsiivista miestä, joka suutuspäissään lyö lastaan niin että tämä korvatillikasta kellahtaa kumoon. Ensin lapsi pelkää mutta kun sitten aikuisena tulee ja pieksee äijän niin vihahan siihen motivoi... ja se viha herää jo aikaisin.
Sitten on ihmisiä, joita vain pelkää, ja usein syystä, ja pyrkii siitä syystä vähän välttelemään. Minä pelkään naapurin eukkoa, ja syy on kahtalainen, sieltä on joskus tullut päin näköä ihan arvaamatta muutakin kuin sanoja, eikä hän välttämättä humalassa (juo usein) hallitse käytöstään, toiseksi pelkään omia aggressioitani... kun sitten on kuitenkin rauhoituttava, eikä ole mukava mieli siitäkään, että antaa takaisin.
Mutkikasta. Pelkoa käsitellään kovin monin tavoin, eräs ratkaisu on puoliksi jos sitäkään, tietoinen ajatus siitä, että itsessä on jokin vika, miksi muuten toinen aina hyökkäisi? Tuo minussa-on.jokin-vika yleensä johtaa depressioon. Mutta niin johtaa moni muu asia.
-
Hienoa Pirska tämä selvennyksesi. Selvä ja tuttukin tapaus työajoiltani. Akka-lauma pankissa teki just tätä.
:taistelu:
-
Tulipa tässä mieleen, että Katekismuksessa käskyjen selitykset alkoivat ainakin ennen niin, että meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa.
-
Niin, ja Raamatussa sanotaan(vanha käännös): Rakkaudessa ei ole pelkoa.
Tuosta oli tulla minulle aikamoinen kompastuskivi. Nimenomaan kun pelkäsin ja rakastin Jumalaa.
Nykyisen körttiläisiltä saamani opetuksen salaisesta Jumalasta olen ottanut niin että en pelkää Jumalaa, vaan ihmettelen suuruuttaan ja luotan Häneen. Ja itse olen niinkuin olen, välillä rakastaen, välillä katsoen ihmetellen hänen tekojaan, useimmiten vain antaen hänen johtaa kaiken.
Tätä kai sanotaan lapselliseksi uskoksi.
-
Mielenkiintoinen juttu tämä pelkääminen. Ja vihaaminenkin.
Minusta pelkäämistä on niin monen sorttista.
Mutta eikö pelon tunne kuitenkin ole ensisijaisesti olemassa
suojelemiseksemme.
Pelkäämme ulkoista vaaraa - petoeläintä, ukkosta, kaahaavia autoja.
Ja hyvä on pelätäkin.
Pelkäämme myös niitä asioita jotka uhkaavat tunne-elämäämme.
Eikö sekin, että pelkää esiintymistä ole ihan ymmärrettävissä tuon "tunne-elämän uhkan" kautta
eli ihminen on sosiaalinen olento ja se, miten meitä kohdellaan ryhmässä, on joskus (nuorena varsinkin) jopa elintärkeää
silloin esiintyminen on tilanne jossa voidaan peukalot nostaa tai laskea - sehän on ihan hirveä tilanne :107:
Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa - minun korvissani se tarkoittaa : meidän tulee kunnioittaa ja rakastaa Jumalaa
-
Olet tasan oikeassa. Pelon tunteen tehtävä on suojella vaarassa, ja ellei lasta opeta varomaan vaikka nyt kyykäärmettä niin eihän hän sitä opi pelkäämään vaan tempaisee pyrstöstä jos ennättää. Ja sama todella koskee myös emotionaalisia vaaratilanteita.
Mitä tuohon Jumalan pelkäämiseen tulee, niin useimmitenhan juuri noin tehdään, selitetään että eijeijei mitä pelätä... kiltti setä... kunnioittaa tulee... kun se tuntuu vähän kuin pahalta - että ihan peljätä. Niin kai se kuitenkin oikein käännettynä on.
Kun aloittelin analyysiani, totesi analyytikko kuivakkaasti että neljäs käsky on jokseenkin turha - ihminen kun kunnioittaa vanhempiaan hamaan hautaan ... no, hän tarkoitti sitä että on näiden haluihin, toiveisiin, tarpeisiin, esimerkiksi tyydyttämättömään kunnianhimoon sidottu usein epätoivoon asti, ja onpa tuo nähty omalla ja sittemmin omien potilaiden, ystävienkin kohdalla... . Itselleni käsky "pelätä" Jumalaa kuuluu samaan sarjaan, itse kyllä nimen omaan pelkään, joskus olen rakastanut ja pelännyt päällekkäin ilman mitään ongelmaa niiden yhteensovittamisessa, enpä tiedä tuosta rakastamisesta enää. Pelkään kyllä. Eli mielestäni siinä toistetaan jotakin ihmisen aika arkaaista peruskokemusta, joka on sellaisenaan tosi.
Herttaistahan se on jos voi "rakastaa ja kunnioittaa" ja jotenkin omalle ajallemmekin soveliaampaa ja siistimpää...kukas sitä hyvääjumalaa nyt herrajjesta pelkäämään... Itse en ole ikinä kokenut noin. Eikä käsketäkään.
-
Mitä teologit sanovat Jumalan pelkäämisestä? Miten monella tapaa tämä termi voidaan kääntää alkukielestä?
-
Murrosikäisten kovien jätkien kanssa äheltäessä on pelon ja vihan yhteys tullut selväksi. Yritetään näyttää vihaiselta, jotta pienemmät pelkäisivät. Samalla pelätään, että pelkääjät kehittävät itsessään niin paljon vihaa, että käyvät yllättäen joukolla kimppuun ja päihittävät. Siinä on opettajan pikemminkin yritettävä luoda turvallisuutta luokkahuoneeseen kuin erehdyttävä itse pelottelemaan. Joskus onnistuu paremmin, joskus ei yhtään.
-
Murrosikäiset yrittävät tosiaan vaikuttaa kovilta mutta ovat tiukille joutessaan yllättävän hauraita. Sitäpaitsi; poikalapsi on tyhmimmillään elinkaarensa vaiheessa jossa ikä on välillä 17-25 jolloin testosteronin liikatuotanto nousee tasolle joka estää aivotoiminnan. Sen jälkeen ne alkavat pikkuhiljaa rauhoittumaan. Kovan kuoren alla piilottelee kuitenkin pelkäävä lapsi.
-
Yritin erottaa sellaisen syntymäsäikkyjen pelon, arkailun ja käyttäytymismallien mukaan käyttäytymisen joka on enemmän tätä: ei sovi sanoa, ollaanpa nätisti. Meillä näennäisesti rohkeilla, vilkkailla ihmisillä on monasti näistä ja arkuudestakin kysymys.
Viha on minusta jotain aivan muuta.
Leena ei kerro mitään vaikka se olisi muussa kuin lääkärintyössä kuultua... se vain laajeni siten... vaikka tässä taisi kyllä olla kysymys siitä että Leena harrastaa teemaa...
Mutta itse aiheesta: Joskus vilkkaus ja spontaanius on olennainen piirre ihmistä HUOLIMATTA siitä että hän myös jännittää ja on aika arka. Se vilkkaus tulee vain kuin läpi, se on siinä määrin voimakas piirre, että kun ihminen kääntää selkänsä itselleen niin siinä hän jo on ja juttelee ... eli hetki valvomattomuutta ja taas mentiin... mutta tällaiset kyllä on helpohkoa myös vaientaa ja pelästyttää, ja loukata syvästikin, sillä ihminen on tällöin vähän kuin vereslihalla kuitenkin. Ei siihen liity automaattisesti vihaa, todellakaan.
Joskus ihminen alkaa höpöttää ollessaan hämmentynyt - siis, vastaavasti, kun toinen menee ns. kipsiin ja on ihan vaiti, eikä hämmennykseenkään liity automaattisesti vihaa, ei edes pelästymistä.
Joku alkaa nauraa hämmentyessään, ja se on ehkä hankalinta. Itselläni on hieman tätä vikaa, olin kerran aivan hirveän nolo, kun päivystin terveyskeskuksessa, ja yhtäkkiä vain väsyneenä en saanut päähäni suomen kielellä, mikä on bronchus, siis keuhkoputki. Meillä käytettiin vielä tuota latinan sotkua koulutuksessa niin, että se varmaan unohtuu viimeiseksi jos alzheimerin tauti iskee... hirveää... minä nauraa kätkätän, potilas on siinä keuhkoputkentulehduksessa ja minä vain en osaa selittää sitä meidän yhteisellä äidinkielellämme- Olin tosissani vain hämmentynyt siitä, etten muista niin tuttua sanaa, ja se purkautui nauruna. Oli äkkiä muitakin affekteja paikalla, saatte uskoa, mutta jotenkin siitä selvittiin...
-
Pirskako kysyi kuinka teologit kääntävät tuon "peljätä", tavoitin yhden, mutta hän ei ole vars.kielinaisia, vaan lähestyy tätä vähän omasta viitekehyksestään: Hän sanoo että kunnioittaa. Toivoisin juuri samaa: Kuinka ja miten monin tavoin ja mistä se on päätynyt Raamattuun juuri tässä merkityksessä sillä pelko on kuitenkin hieman muuta kuin kunnioitus, sillä jos sen ns "oikea" käännösasu olisi kunnioittaa, se myös olisi siellä nyt niin. Tämä teologi puhui enemmän merkityssisällöistä, ja siitä kuinka hän sen tulkitsisi, käsitin.
Siellä käytetään kehoitusta "kunnioittaa" erikseen, esimerkiksi neljännen käskyn yhteydessä.
-
Niinpä niin, kunnioittaa-sanallakin on useampi vivahde.
Voi esim. kunnioittaa = arvostaa. Jotain hienoa ihmistä ja vaikkapa hänen saavutuksiaan.
Jumalan kunnioittaminen on muuta, enemmän sitä pelkäämistä.
Luonnonkatastrofejakin tietyllä tavalla "kunnioitetaan" niiden mahti myönnetään ja ollaan hiljaa niiden edessä.
Se on pelon ja kunioituksen sekoitus.
:102:
-
Itse olen ajatellut Jumalan pelkäämisellä ei niinkään hysteeristä vauhkoilua vaan paremminkin jotain pyhää kunnioitusta.
SV 186
1. Ilmoita, Herra, sun kunnias, voimas,
tulla jo sun valtakuntasi suo.
Johdata kansamme armosi tuntoon,
sun pyhä pelkosi mielihin luo.
Siunaustas me nyt pyydämme sulta,
anna sä meille sun Henkesi tulta.
-
Varmaan voi noinkin ajatella kuin Atanasia kirjoitti, ja hyvä on jos voi. Itse olen aina pelännyt, ja kunnioitus on sitten liittynyt juuri vaikka nyt arvostettavaan, johon ei liittynyt yhtään mitään syytä pelätä, johonkin joka herätti sen arvostuksen tunteen omalla toiminnallaan mutta oli turvallinen ja jollakin tapaa ennakoitavissa. Jumalaa en voi sellaisena pitää. Itselläni raja taitaa kulkea jokseenkin tuossa, karkeasti. Jumalaa en voi ennakoida, siksi pelkään. Mutta kuka mitenkin.
Itse toivoisin kyllä ihan kielimiehiä ja naisia sanomaan kuinka se sitten on juuri pelko-sanan johdannaisena, sillä kyllä kyseessä on eri affekti.
-
Sitten jotain vihastumisesta.
Minä vihastun monta kertaa päivässä. Alkaa keittää kun Lahden Radiossa on niin t y h y m i ä toimittajia. Yleisönosaton näppiksessä on aivan p ö n t t ö j ä kirjoittajia. Hankkikaa elämä!
Matti ei vielä kolmannellakaan sanomalla ymmärrä tarkoitustani, tai ei kuuntele.
Koirat juoksee kukkapenkissäni, naapuri heitteli kivillä Bassoa. Kun pyykit oli ulkona kuivamassa naapuri poltti lastulevyjä kiukaassaan. Ym, ym.
Elämä vihastumisien kanssa on sitä o i k e a a elämää. Ja kuka ei tätä huumoriksi ymmärrä, olen vihastunut!!! :021:
-
Minä luulisin, että sekin on sinun vilkkauttasi, ja perustemperamenttisi nopeutta. Temperamentin käsitteeseenhän Keltikangas liittää kaikenlaista joka olisi ehkä luonteenpiirre tai jopa ongelma kuten "ujous" tai "taipumus pahottaa mielensä", no miksei, mutta pitkään sitä on käytetty vain ihmisen "sisäisen tempomerkinnän" kuvaamisessa. Ärtyminen ja suutahtaminen ei kai ole mitään kauheaa, äkkiä ne taitavat mennä sitten ohikin. Ne ovat suuremmissa vaikeuksissa jotka suuttuvat vaikka harvemminkin mutta murjottavat sitten lopun elämäänsä, luulen. Tunne-elämän "kastrointi" siksi että vaikka nyt kristittynä ei saisi kokea jotakin tunnetta on tietenkin mahdollinen yritys, mikäs siinä, mutta onnistuessaan poikii oireita.
-
Minulla oli se Keltikangas-Järvisen Tunne itsesi suomalainen, mutta lainasin sen tyttärentyttärelle n. 3-4 v. sitten. Taidampa pyytää lainan takaisin.
Se ei oikein mennyt minun kaaliin että ujot, hiljaiset ja hämäläiset ovat temperamentikkaita. Eli kaikilla on temperamentti. Nyt luin lehdestä Keltikangas-J:ltä että myös ujot, hiljaiset ja hämäläiset ovat myös sosiaalisia.
Meille vanhoille on jäänyt käsitys temperamentista ja sosiaalisuudesta vain eläväisten immeisten yksinoikeutena. Aina oppii uutta kun uteliaana tutkii elämää.
Leena teki oikean diagnoosin .
Tulin myös huomaamaan että aivan ikiomikseni luulemani piirteet ovatkin karjalaisten yleisiä ominaispiirteitä. Kts. Dila.fi piispa K.Toiviaisen I luento.
-
Jesu! Sana elämän! Tule meidän keskellemme. Istu pöydällemme tänn': Palamaan saat' sydämemme. Voimaa sielum' tuta salli, Sinun weres nesteest kalliist'.
2. Tiedät, mitä varten me Sinun edessäs täs' makaamm': Nälkään kuolee sielumme, Armoo kerjäämäst' jos lakkaam': Suumme haavas lähtehille Asetamme auvenneille.
6. Armos tuulta sydämiin Lainaa wirvoituseksemme. Liit, meit kansas likemmin. Ole kallis mielisämme. Yhdist' meit' myös keskenämme, Ynnä tykös huutaaksemme.
(Tulkinnallisesti tietyin varauksin: Sionin Wirret. Ruotsista Suomeksi käätyt. Neljäs Ylöspano. Helsingforsisa ja Turusa 1836. Präntätty J E. Frenckellin ja Pojan tykönä)
-----------
(kirjahyllystäni; Katri Taanilan perintöä)
-
Tämän päivän evankeliumitekstinä oli Markuksen kertomus halvautuneesta miehestä joka laskettiin katon kautta taloon jossa Jeesus oli.
Saarnan pitänyt pappi lähti ensin puhumaan peloista. Alkoi siitä että halvatun kaverit eivät pelänneet rikkoa talon kattoa kun kaveri piti saada Jeesuksen luo.
Sitten pappi kyseli mitä me ihmiset pelkäämme. Lasten pelot ovat ukkosenpelkoa, pimeän pelkoa tms. Niihin vanhempien läheisyys tai pieni valon tuikkukin usein auttaa ja rauhoittaa.
Mitä aikuiset pelkäävät? Työttömyyttä, yksinäisyyttä, arvostelua.
Pappi itse pelkää uskon kadottamista. Mitä olisikaan elämä ilman uskoa. Merkityksetöntä, näköalatonta, rakkaudetonta.
Sitten tuli vihasta , fariseusten vihasta kun Jeesus antoi miehelle synnit anteeksi. He tiesivät ettei syntejä anna anteeksi kuin yksin Jumala. Siitä vihan malja Jeesusta kohtaan yhä täyttyi. Mutta hän ei pelännyt tehdä näitä tekojaan, Hän joka tiesi joutuvansa kaikkien ihmisten syntien sovittajaksi ei pelännyt.
...
Odotin että tuleeko selitystä lauseeseen Rakkaudessa ei ole pelkoa. Ei tullut.
Tarkoittaneeko marttyyriyttä?
-
Joskus tuli vastaan tämä:
http://www.sro.fi/radio/radioluennot/2003/2003_rm_viha2.htm
jossa mm: Kristittyjen keskuudessa pelätään raivoa, loukkaannutaan ylen määrin, mutta ei suututa.
-
Kiitos tosikkoko mielenkiintoisesta linkistä. Silmäilin, mutten ajatuksen kanssa. Luen sen paremmalla ajalla. Nyt olen aivan "naattina". Olen leikkinyt Lotan kanssa monta tuntia.
Lotta on samanlainen säpsähtelijä kuin isomumminsa, hyvin varovainen kaikessa. Aivan eri maata kuin railakkaat pikku-ukot.
-
Ko. linkin 2. kohta: Agressiivisuuden kolme muotoa.
Pidän näitä viisaina päätelminä. Uusina tosina minulle erittäin tervetulleita.
p.s. Kokemusta on, mutta tieto käyttäytymisismuodoista on ollut olematon.
Luen vain pätkän kerrallaan, jotta saan sen hyvin sulatelluksi. :017:
-
Kiitos tosikkoko mielenkiintoisesta linkistä. Silmäilin, mutten ajatuksen kanssa. Luen sen paremmalla ajalla. Nyt olen aivan "naattina". Olen leikkinyt Lotan kanssa monta tuntia.
Lotta on samanlainen säpsähtelijä kuin isomumminsa, hyvin varovainen kaikessa. Aivan eri maata kuin railakkaat pikku-ukot.
Huomasin jonkun lukevan tätä vanhaa ketjua, ja tähän on nyt ajankontainenkin aihe tarttua, pellet, jotka pelottelevat lapsia.
Kuten olen kertonut, olen aina pelännyt pellejä. Ne edustavat pahaa joka ei paljasta itseään. Jopa joulupukkia pelkäsin. Niitä joilla oli se hirveä pahvimassanaamari punaisin poskin ja pienin silmäaukoin.
Tuossa yllä kirjoittamani pukku-Lotta on nyt pian seitsemänvuotias ja hän toistaa samaa atavistista ' olemattomien' pelkoa kuin minä.
Kun tästä kirjoitin, ja siihen sitten heitettiin; " Rakkaudessa ei ole pelkoa ", koin raamatullapäähänlyönnin .
Kun rakastaa Jumalaa, Taivaan Isää, ei häntä pelkää edes kiukutellessaan. Joskus on kunnioituksesta lähellä rangaistuksenpelkoa, mutta se on enemmänkin syyllisyydentuntoa.
Lasten tahalliseen pelotteluun on tultava loppu. On ehkä jo asia otettu esiin lakiasäätävissä piireissä.
-
En tiedä pelästymisistä tai Viha Istumisista, mutta pikkasen ahdistaa, että körttifoorumikin, kun oli ennen ihan inhimillinen paikkajossa ihmiset voi kirjoitella ilman paineita asioista muuttunut raamattupiiriksi.
Se ahdistaa, että ei olla ihmisiä suurella avaralla sydämellä vaan viisastellaan Raamattua.
Joku ahdistunut ihminen juoksisi karkuun tälläistä.
Mua on aina itkettänyt se, että uskovat on viimeinen taho jonne kukaan menee paineidensa kanssa.
Minusta juuri usko tulisi olla asia kun on täynnä armahtamista ja apua ihmisille.
Kuitenkin eillä Paavon jalanjäljissä kulkevilla on sanoja armosta ja armahtamisesta, ei jotain, et tulisi tietää Raamattu pitin poikin, ei kai se ole uskon suuri salaisuus ?
En sit tiiä.
-
Ainahan voi paeta viisastelijoita Körttibaariin. Saatan tulla sinne joskus viisastelemaan, mutta tuskin Raamatusta. :kahvi:
-
No joo, siis mahoton asia vaikuttaa, oon nyt yrittänyt yksäri viesteilä ja yleisellä vaikuttamisella, demokraattiset keinot loppu. Koht alkaa siis suoratoiminta ja HUUTO!!
LOPETTAKAA SE UUSIEN RAAMATTUPIIRIEN LAITTO.
-
Ainahan voi paeta viisastelijoita Körttibaariin. Saatan tulla sinne joskus viisastelemaan, mutta tuskin Raamatusta. :kahvi:
Niin se on baareista ihminen löytää hyväksymistä ei tuomitsemista ei Raamattua syöttämistä.
Tervetuloa körttibaariin maailman inhimillisimpään paikkaan.
-
Niin se on baareista ihminen löytää hyväksymistä ei tuomitsemista ei Raamattua syöttämistä.
Tervetuloa körttibaariin maailman inhimillisimpään paikkaan.
Kuule kyllä... tavataan körttibaarissa.
-
https://www.youtube.com/watch?v=l-MsHDJbSYg
-
No joo, siis mahoton asia vaikuttaa, oon nyt yrittänyt yksäri viesteilä ja yleisellä vaikuttamisella, demokraattiset keinot loppu. Koht alkaa siis suoratoiminta ja HUUTO!!
LOPETTAKAA SE UUSIEN RAAMATTUPIIRIEN LAITTO.
Olen hieman hämmentynyt? Siis pitäisi olla palsta, jolla voi kirjoitella aiheesta kuin aiheesta - paitsi raamatusta? Minun varmaan pitäisi lukea ajatuksen kanssa raamattupiiriketjut, jotta ymmärtäisin.
Minusta ajatus raamattupiiriketjuista on hyvä, itselläni ei vain kärsivällisyys, keskittymiskyky ja aika nyt aivan riitä osallistumiseen. Toisilla keskustelupalstoilla jätän lukematta aiheet ja kirjoittajat, jotka ärsyttävät tai ahdistavat minua.
-
Minun varmaan pitäisi lukea ajatuksen kanssa raamattupiiriketjut, jotta ymmärtäisin.
Onko tämä ajatuksen vai tunteen asia? Kokemukset järjestyksessä etenevistä raamattupiireista voivat olla hyvinkin kipeitä. Minullekin nousee muistoja sen kiusallisesta laskemisesta, mikä jae tulee minun kohdalleni, ja sen hätäisestä pähkäilemisestä, mitä sanottavaa siitä keksisin. Jotain syvällistä ja omakohtaista pitäisi lausua, mutta samalla varoa loukkaamasta piirin vetäjän 'oikeaa' käsitystä tekstin merkityksestä. Lisäksi pitäisi arvata, mika se 'oikea' ajatus mahdollisesti olisi. En varmaan nuorenakaan pahemmin ahdistunut tällaisesta, mutta voin kuvitella toisenlaisella luonteella varustettujen menettäneen sielunrauhansa.
-
Ajatuksen kanssa sen sijaan, että olen vain jonkin kerran silmäillyt keskustelua. En ole tainnut koskaan osallistua paikan päällä raamattupiiriin. Voin kyllä kuvitella tunteen, jos pitäisi keksiä jotain viisasta ja henkevää sanottavaa ihan mistä tahansa kohdalle osuvasta jakeesta. Ihan niin kuin koulussa ruotsintunnilla, kun piti suomentaa kappaleesta järjestyksessä virkkeitä, tai missä tahansa, jossa pitää vastata järjestyksessä.
-
Olisikin sääli, jos Raamattu alkaisi tuntua Ruotsinkielen käännöstehtäviltä. Se pelko taitaa nyt muutamilla olla.
-
Jokaiselle, jolla on lukutaito, ja avaa Raamatun, se aukeaa omanlaisenaan. Yksi opetta yhtä, toinen toista. Pyhä Henki avaa ja avartaa ymmärrystä.