Tervetuloa foorumiin. Kaikki saavat lukea, mutta kirjoittaa voivat vain kirjautuneet. Liity joukkoon. Kaikki mielipiteet ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eikä foorumilla ole mitään osuutta tai vastuuta niihin.
0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.
Taitaa olla luostari- ja erakkoelämässäkin runsaasti sitä arkista aherrusta, vaikka elämäntapa asuineen poikkeaa valtavirrasta. Uskontieteilijä René Gothóni kertoi eräässä kirjassaan matkastaan kreikkalaisen munkin luo hankalapääsyiselle saarelle. En nyt muista tarkasti, oliko tavoitteena harras kilvoittelu vai mikä, mutta joka tapauksessa eräänä päivänä miehet ahersivat hiki hatussa kasvimaata perustamassa. Munkki katsahti ovelasti vieraaseen ja totesi, että tämä se on sitä kilvoittelua...Toivottavasti muistin tarinan edes jotakuinkin oikein.Luterilaisen näkökulmasta katsottuna ortodoksinen luostari-instituutio näyttää ehkä vähän samalla tavalla vääristyneeltä kuin vaikkapa herännäisyys asiaa tuntemattoman silmin. Tai luterilaisuus katolisen silmin. Atanasialla on tämän foorumin porukasta tavallista paremmat edellytykset tarkastella näitä ilmiöitä monesta näkökulmasta.Mt
Hmmmhh...kyllä Pater Noster on ainakin mulle tärkeämpi.
Paternoster pitää pätkiä osiin vaikka tahtiviivoilla, ettei henki lopu.
Pitääkin koordinoida interkostaalilihakset kortikaalisten synapsien kanssa.
Että pitää rukoilemisesta tehdä vaikeaa.
Ei rukoileminen ole vaikeaa, mutta sen selittäminen, mitä rukous on, näyttää olevan. Minulla on kirja Jeesuksen rukouksesta, jossa puhutaan hermosolujen sisäisestä kaaoksesta ja ulkoisesta järjestyksestä. Siinä on melkein selitetty asia tikuiksi.
Viehättävin ajatus uskonnollisten kokemusten paikantumisesta aivojen rakenteeseen, minkä olen lukenut, liittyi painovoimattomuuden kokemukseen keinumisen ylimmissä kohdissa ja sen herättämiin tiedostamattomiin muistijälkiin äidin kohdussa kellumisesta.
Tämä palautuu vapaasti assosioiden niinikään yhtä mahdollisesti kantanäkyfantasiaan jossa fallinen energia sublimoimattomana kontaktoi defenssittömän analysandin primaareimman angstisuuden ja tuottaa varhaisimman erillisyyskokemuksen täydellisen poistumisen, jolloin kolme on yksi ja yksi on kolme.