Viimeaikoina olen muslimeiden kanssa tästä aiheesta vääntänyt facebookissa.
Olen yrittänyt selittää, että Jumala Herra taivaassa on Pyhä ja mikään ei pyhä ei voi olla yheydessä Pyhään, sillä sellainen ei kestä Pyhän edessä.
Usko Jeesukseen poistaa synnit ja kun Jeesus on uhrannut itsensä, niin voi olla yhteydessä Jumalaan, mutta koska musulmaanit omilla teoilla ja yrittämisellä yrittävät kelvata Jumalalle, niin he eivät tule siinä koskaan onnistumaan.
Heidän vastaväitteensä on, että krisitytkin tekevät tekoja pelastuakseen ja toiset opettavat, että kaikki pelastuu ja toiset, että vain ne jotka Jumala haluaa pelastuu, kuten lestadiolaiset.
Minusta toi pelastusasia on minulle looginen. Eli kun joku on kärsinyt jotakin, vaikka ruton ja voittanut sen, niin hänen veressään on immuniteetti rutolle ja hän voi jakaa sitä muillekkin. Ihan kaikille oli sitten millainen tyyppi kysymyksessä.
Siksi Jeesuksen kärsimys edestämme ja synnittömänä kuoleminen on aivan looginen ja järkeenkin käyvä asia syntien anteeksisaamiseksi.
Toinen on se, että niin paljon Jumala rakasti maailmaa, että antoi ainokaisen poikansa.
Siinä on myös tuo toinen puoli, että kerran kun näemme Jumalan ei meillä ole mitään puollustelua tai syyttelyä Jumalaa vastaan, sillä hän antoi poikansa. Se on sellainen hieno tosiasia meidän edestä kärsinyt ja kuollut, että sekin käy jotenkin järjen puitteisiin, vaikka enempi tunne puolelle.
Mutta kun sanomiset jää kyllä hänen edessään pois.
Minusta usko Jeesukseen pelastajana on ihan simppeli uskottavaksi minulle.
Noi kolminaisuus asiat ja muut teologiset kysymykset onkin sitten vaikeita itselle käsittää, saati selittää jollekin esimerkiksi muslimille.
Ikävää että meillä kristityillä kuitenkin on niin erilaisia näkemyksiä, niin pelastuksesta, kuin muistakin asioista.
