Tämän luin/ tätä luen/ harkitsen ainakin XII

[Leena]

Tietysti balettiromaaneja!     Opin siitä uutta kun siitä alkujaan oli hankkeilla tietokirja eli milloin nuoren henkilön tanssi, johon hän on satsannut ehkä nelivuotiaasta tavattomasti aikaa, vain katkeaa! Puberteetin jälkeen nähdään vasta lopullinen rakenne, ja kuinka syvä on suru jos täytyy lopettaa. Musiikki on sittenkin niin paljon armollisempi harrastus.

En lukisi niitä ehkä muuten, en ole ajatellut lukevani, mutta tiedän körttiystäväni kärsivän vilua ja nälkää ja ollakseni armollinen minusta kehkeytyy balettomaani 

[Leena]

Löytyi iki-ikivanha Hilja Haahden romaani. Nautin vanhahtavasta kielestä, tietystä naiiviudesta, elämäkerrallisesta tarinasta:  Onko taide syntiä?  Saako käydä teatterissa? Kuvaus " punaisesta ajasta" josta aihe tuli " kokonaan Jumalalta" ja josta puuttuu täydellisesti käsitys siitä, että ihmisillä todella oli hätä, puute ja erityisesti kaupungissa kurjuutta myös asunisoloissa -----    Ja tämä ei puhuttele häntä ollenkaan: " en minä olisi kivääriin tarttunut, nutta kun on joukkoni nälässä" sitaatti, evvk. Tämä ihmetyttää todella.

Jotenkin se kumminkin sai minun havahtumaan, ehkä muistakin syistä. Kansalla, joka on näin pieni, ei ole varaa jakautua taloudellisesti, asenteellisesti ehkei sen kummemmin. Jokin kovuus tässä hurskaassa Hiljassa sävähdytti,

Jokin pakotti ajattelemaan, kuinka meidän käy, ellemne kaikesta huolimatta yritä ymmärtä. toisiamme. Oma kansa, oma kieli ja kotimaa on erityisen tärkeä subliimin rakkauden kohde, ja joka tapauksessa tarpeellinen.

Nyt öitä. Kipu valvottaa.

[Riitta-mummi]

Aloitin eilen Kaari Utrion Seuraneiti romaanin. Historiallinen Pohjois-Savo 1820-luvun alussa kiinnostaa tässä kirjassa, sillä paikkakunnat Kajaani, Sonkajärvi, Iisalmi, Vieremä ja Kiuruvesi esitellään Utrion romanttisuuden ohella totuudenmukaisesti.

Metsien aukkohakkuut tervan, miilunpolton ja kaskiviljelyn tarpeisiin kuvataan tarkoin.

Olen lukenut vasta n. 150 sivua, joten juonenkehittelyyn en puutu, nehän löytyvät
hakusanalla Kaari Utrio Seuraneiti useilta kirjallisuusblogien sivuilta.

Sen sijan on moneen kertan tullut eteen seudun herännäiskansa, körtit. Nälkäistenmäki lienee saatu Nälkömäestä. Konveltikkeliplakaatti mainitaan kun pappi kyselee keitä oli Nälkäistenmäessä veisaamassa ja rukoilemassa.

Nyt ollaan Vieremän ruukilla. Lienee mallina ollut Salahmin ruukki. Hyvin K U  kuvaa sitä työ- ja väkimäärää mitä kaikkeen ruukinpitoon tarvittiin. Silti vasarat eivät pauku jollei Jumala anna veden virrata koskessa.
Vain Imatran ja Kyröskosken  mainittiin virtaavan vuolaana loppukesälläkin.

[Leena]

Kevytsarjalaisista me luimme jokainen, siis isääni myöten, Vehkalahden neidot, vaan oliko Utrion sitä en muista. Sen tähden, että oli mahdotonta mahtua samaan kesänviettopaikkaan enää kun äidin nuorimmat sisarukset perustivat perheet.  Meillä löysivät vanhemmat pienen tontin jota perikunta kauppasi ja piti siinä kirjassa  mainittaman jokainen seutupaikka ja aika hyvin löydettiinkin, kun tarkennettiin.

Kirjasta en muista mitään, sen sijaan kyllä läheisen vartiovuoren, jolta näki kauas merelle, ja varoitustuli sytytettiin ensin ulkosaaristoon, sitten sisäsaaristoon ja sieltä lähti ratsukko pikakiitämään Kyminkartanoon.

Jättää aina ukkosen koko yöksi pyörimään jos siinä räpsähtää päälle ne korkeat mäet ja jokuset vesistöt.

Nyt ikävöin taas jotakin kunnollista luettavaa. Tenttejä so tenttikirjoja ei akuutisti ole ja tekee mieleni muuta. Hieno kuin mikä on Riitta Vartin sarja suurten ikäluokkien kasvusta ja taas luin ensimmäisen. Sun lapsuutes. Loppua on luettu nyt riittävän usein.  Kelvollisessa kuumeessa en jaksa kammeta kirjastoon.

[Riitta-mummi]

Olen lukenut Kaari Utriota, jota en hen.koht. tunne, jo ennen kuin sain sukupuun jossa olemme samasta juuresta lähteneitä oksia . Miun mammain suvun kautta ollaan. Kuin myös Elli Tompuri, olen kertonutkin.

Suur-Vehkalahden neitoja ollaan. Eräässä rompsussa K U kirjottaa juuri Neuvottomasta ( Neuwitte) saksalaisten perustamana kauppapaikkana. Vehkalahden kirkko mainitaan myös useaan otteeseen.

Kaarin 1. puoliso ja lasten isä everstiluutnantti V........i  asuu Mukkulassa. Ollaan törmäiltykin, politiikassa.

[Leena]

Hauska paikannimi, ohitettu on useasti jokin Neuvottoman neuvoa-antava.  Vaikka mikä muu se Haminakaan on kuin satama. Paikannimet kyllä jaksavat kiinnostaa, kuten Uuno Klamin kotikylä Klamila.  Kotkan ympäristö vilisee lintua ja elukkaa,Varissaarta,  Metsolaa Sutelaa Karhulaa jonka totesin muutettuani pois.... Niin se kirja kuului ketjuun.

No mitäs olisin lukenut?

Anna Magdalena Bachin hyvin herttaisen päiväkirjan elämästänsä Johann Sebastianin toisena puolisona.... Ettin kohta niin saan nimeä tänne. Hän  ihannoi tätä paljon itseään iäkkäämpää muusikkoa ja opettajaa kovasti, tai ihaili siis, ja oli vallan häkellyksissään elämänkäänteestä, kun vähän pelkäsikin tuommoista suuruutta. Aivan suloinen, joululahja mummolta. Siis minulle äidiltä.

[PekkaV]

   Leena, Pena, ..., haluan lukea kolme Shakespearen teosta. Mitä suosittelisitte?

[Leena]

   Leena, Pena, ..., haluan lukea kolme Shakespearen teosta. Mitä suosittelisitte?

Nyt kyl ampuusit ohitte. Minä en ole suuri kulttuurihenkilö enkä edes yritä olla, minä synnyin hullunkuriseen perheeseen, isäkuoronjohtaja, äitipianisti viisi tytärpianistia poikaviulisti poikasellisti poikapuhaltaja hän klarinetisti ja jotenkin tapahtui että kai niin, koska vaarinikuoronjohtaja sai lapset tykästymään maalla siitä että he aina illoin lauloivat paitsi kuka sai soittimen mukaan, paitti klarinetistia joka lopetti ja nai sitten diplomilaulajan..... Se meni..... Me istuttiin pihalla ja kun ei ne vieneet meitä uimarannalle koska lauloivat mitäs muuta me kuin laulettiin kanssa.


Mutta minä jos kysyisin  samaa, minulle saisi ehdottaa Kuningas Learin, Myrskyn ja kyllä, yhä kyynelöisin koska " niin synkkää tarua ei kuultu konsa/ Kuin Julian, ja hänen Romeonsa.  Niin Macbeth kyl. Siitä on sen verran karmivainen ooppera. Ja Romeosta ja Juliasta sain soittaa sen nuorten tyttöjen tansdin ja olin myrtsi kun Capuletit ja se mikä olikaan toisella suku, se oli oli siis se.... Oli!    .  Nämä ovat yleisen liikutuksen kyynelvuo.

[Leena]

 .  Se oli outo perhe, kyl. Kyl se oli.

Siis vaari antoi niiden lastensa " mennä" Sibikseen joilta koulu ei sujunut ollenkaan. Kaksi siis. Ja yhdellä serkulla oli joku oppimishäiriö, aina hoettiin, on se nyt hyvä että on hänellä se huilu.... Sillee säälivästi, että voi parkaa.

Kun minun alkoi päivystykset tuhota aivojani sanottiin että no laula nyt sitten.... Ja soita.... Onneksi on jotakin, saatat siitä sitten elatusta.... Kun nyt pitikin näin käydä.

Seuraava sukupolvi alkoi ajatel lapsistaan, olisikohan muusikon työ ammatti?

Osta kiusan päiten Leenan kirja.    Leenapas vain jammailee.

[PekkaV]

   Kiitos!

[Leena]

Ei kun osta se kirja. 

[PekkaV]

   

[PekkaV]

   Hamlet, Myrsky, Kuningas Lear. Dantea on vielä kymmenen sivua, sitten Shakespeare, minkä jälkeen on Knausgårdin Taisteluni 5. osan vuoro.

[mt]

   Leena, Pena, ..., haluan lukea kolme Shakespearen teosta. Mitä suosittelisitte?

Minulta ei kysytty, mutta vastaan kuitenkin.

Kolme kuningasdraamaa, eli niitä, joissa kuninkaan nimen perässä järjestysluku. Cajanderin suomennoksina.

Joskus luin niitä ja oli mieleenjäänyt elämys. Ne luettuani katsoin mökillä parina iltana Kauniita ja rohkeita (vai oliko Dallas). Oivalsin, että käsikirjoittaja on Shakespearensa lukenut.

Mt

 

[Leena]

   Hamlet, Myrsky, Kuningas Lear. Dantea on vielä kymmenen sivua, sitten Shakespeare, minkä jälkeen on Knausgårdin Taisteluni 5. osan vuoro.

Käytkö tsiidaamas kadotuksen kerrokset? Olen joskus heitä tuuminut mutta eieiei. En halua ihan niin hyyy - yytävää, tehköön vaikka Arkkienkeli ja taivaasta tiputtakoon.

Mutta mitä vakavasti harkitsen on tuon Rintalan Faust-trilogian muutkin kuin Marian rakkaus, joka ksi ainoana jää elämään. Siinähän oikeastans teemana on ajatus että juuri naisen rakkaus varjelisi murhatöisyä, kun, hänhän ei kuollut tämä jota yritettiin tappaa ja siten Docens, joka mahdollisesti, siis minä toteen, mahdollisesti mieluummin tuli sittenkin murhatuksi, sai tämän toiveensa toteentumaan.

En tiedä mitä toiset lukevat rivien välistä, olisi kiinnostavaa kuulla. Nyt on hetki jona voisin sen tiedän ryhtyä Docensiin uudestaan.  Saman kirjan voi kirjoittaa uudelleen kysyin jo proosan peruskurssin ensimmäisen luennon tauolla. Nyt olen perehtynyt Docensin omaan ajatteluun teologisissa seikoissa, enkä syydä paperille 1200 sivua enkä kysy neuvoa neuvottomilta, jotka lopulta vain hämmentyvät.

Siis edelleen kirja jota suositan on kaikille kirkkoseikoista kiinnostuneille Sanctorum Communio.