Taiteen vieroksunta uskovais- ja jossain määrin myös körttipiireissä johtunee juuri elämän perustarpeiden, joihin taide ei sittenkään kuuluisi, ensisijaisuuden tajuamisesta. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin koditon, nälkäinen ja tai sairas, taide on synti.
Minä en oikein ymmärrä tätä näkökulmaa. Eikö koditon, nälkäinen tai sairas saa nauttia taiteesta? Taiteella on myös parantava vaikutus, jos ajattelee erillisinä aloina esim. taideterapiaa tai musiikkiterapiaa. Eikä tarvitse edes mennä erityisiin terapioihin, kun voi todeta taiteella olevan parantavan vaikutuksen rikkinäiselle ihmiselle.
Onhan tässäkin maassa melkein kaikilla koti. Mutta yksi syy, miksi kodit on niin rikkonaisia on kaikenlaisen yhteisöllisyyden, uskonnon, taiteen, yms. vähättely, jopa hylkääminen. Ei ihminen elä pelkästä vedestä ja leivästä, ihminen tarvitsee sisältöä ja haasteita elämään. Minun mielestäni synti on enemmänkin olla nauttimasta taiteesta. Te, jotka ette ikinä missään konserteissa, teatterissa, näyttelyissä, yms. käy, kehottaisin tutustumaan eri taiteen muotoihin. Harvoin ne ihmistä täysin kylmäksi jättävät. Hintakaan ei liene ongelma, kun moniin kirkkokonsertteihinkin pääsee ilmaiseksi. Helsingin juhlaviikoilla on valtavasti ilmaista ohjelmaa. Eläköön-huuto taiteen tukemisille, sen ansiosta ihmiset voivat hiukkasen paremmin!
Komppaan tässä jutussa Annaa ihan täysin. Voisinpa tässä kaivella muistini lokeroista talvista sosiologian tuntia, jossa aiheesta keskustelimme. Ihmisen tarpeet voidaan hyvin kerkeasti jakaa kolmeen osaan:
having asunto, perustoimeentulo
loving rakkaat, läheiset ihmiset ja ihmissuhteet
being itsensä toteuttaminen, omat jutut
Pohdimme teoriaa ryhmissa ja sitten keskustelimme. Monet ryhmät olivat sitä mieltä, että
having on olennaisin tarve, että on kaikkea (aineellista) perusturvaa. Toki on totta, että jos on koko ajan nälkä ei noista muistakaan osaa nauttia, mutta ovatko aineelliset asiat todella niitä olennaisimpia?
Moni ryhmä nosti esiin perustarpeen
loving ja sitä ei kai kukaan kiistä, kyllä me kaikki tarvitsemme rakkautta ja haluamme rakastaa. Kuitenkin suosittelen myös tutustumaan itseensäkin ja rakentamaan oman elämänsä mielekkääksi, ilman että on riippuvainen toisten mielipiteestä ja arvostuksista.
Meidän ryhmämme nosti esiin tarpeen
being ja se herätti keskustelua. Voisi ajatella, että se ei ole yhtä tärkeä, kuin toiset kaksi...Olen kuitenkin toista mieltä. Ihmiselle on oman minuutensa ja mielenterveytensä kannalta todella tärkeää päästä toteuttamaan itseään luovalla tavalla. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi vaikkapa osata tai haluta piirtää...ei suinkaan...vaan jokaisella on tietenkin omat "tärkeät juttunsa" ja itsensä toteuttamisen tavat ja se on todella tärkeää elämän mielekkääksi kokemisen kannalta.
Ja, voi hyvänen aika, jos toisten ihmisten kauniit tavat toteuttaa itseään leimataan synniksi. Tuskin Jumala vain peruseloonjääntiämme varten antoi meille tarkat kauniit äänet, herkät kädet ja tarkat silmät. On ihmisen perustarve saada toteuttaa itseään, vaikka esteettiset arvot usein jäävätkin unholaan. Taitaisi se sairas mummokin heti virkistyä, jos se ravitseva vellilautanen olisikin kauniisti koristeltu tai vielä mukavempi olisi , jos joku tulisi seuraksi syömään ja voisipa vaikka esittää kauniin laulunkin. Syntiäkö? Tuskinpa...
Lähinnä synti on se, jos jostain taiteesta tehdään niin kallista (ja elitististä), että se on vain hyvin harvojen ulottuvilla yhteiskunnassa!
