Jotenkin tuntuu, että varsin mustavalkoinen ajattelu täällä vallitsee. Humanistit on jo todettu taikauskoisiksi ja insinöörit parhaiksi humanisteiksi. Taiteita ei tarvita eikä niihin saa kuluttaa rahaa.
Humanistit ovat ihmisiä, jotka ovat kielitaitoisia tai jotka tuntevat historiaa tai, jotka osaavat musiikkia tai, jotka tutkivat kulttuuria tai jotka tekevät taidetta tai tutkivat sitä tai, jotka tutkivat kirjallisuutta ja suomen kieltä. Siinä nyt oli rivi humanisteja. Yhteiskunnassa kaikkia heitä tarvitaan. Siitä olen varma.
Yhtä paljon tarvitaan insinööri tai luonnontieteijöitä, jotka osaavat tietotekniikka tai biologiaa tai fysiikkaa tai geologiaa tai kemiaa tai maantiedettä tai matematiikkaa. Kaikki näitä yhteiskunnassa myös tarvitaan. Mitä sitten ovat opettajat? Kaipa he työn luonteen vuoksi ovat enemmän humanistejä kuin insinöörejä?
Mutta olen sitä mieltä, että humanistit ovat aivan yhtä tärkeitä kuin insinööritkin ihmiselämän kannalta. Ihminen ei elä pelkästään leivästä tai tienpätkästä. Henkisyyttä, arvoja, hengellisyyttä ihminen tarvitsee yhtä paljon.
Taide taas kuvastaa yhteiskuntaa ja ihmistä itseään. Teatteri, kirjallisuus, kuvataide ja musiikki tekevät sitä erinomaisesti. Taide myös viihdyttää. Taide antaa luoville ihmisille mahdollisuuden. Ja kun taide antaa ja viihdytää, on siitä maksettava niinkuin insinöörin tekemästä kännykästäkin.