Tämän luin/ tätä luen/ harkitsen ainakin XIII

[donpate]

Luin Ernst Trostin kirjan Daavid jja Goljat Israelin taistelu 1967.
Itävaltalainen ulkomaankirjeenvaihtaja Trost oli sodan puhjetessa -67 Israelissa ja koki aitiopaikalta tapahtumat. Hyvin 60-lukulainen ajatusmailma kuvastuu kirjasta. Silloin näytti uhkakuvat erilaiselta ja tuntui että kehitys vie ihmiskuntaa kohti auvoisempaa maailmaa.
 Kirjan lopussa mielenkiintoinen ja selkeä "aikataulu" Juutalaisten vaiheista 1500ekr aina vuoteen 1965 asti, niille "joita historia huvittaa".
Suosittelen, kirjastoissa tuskin enää tätä on, divarista sen itsekin löysin.
http://www.israeltieto.fi/index.php?k=15222 , samanhenkinen lyhennelmä tapahtuneesta. Asian tekee minulle mielenkiintoiseksi se että se oli 10v skloddille mieleenpainautunut tapahtuma, samoin kuin Kennedyn murha aiemmin -60--luvulla.

[Riitta-mummi]

Jaakko Heinimäki-Kaisa Kariranta, Tapakristityn tyylikirja alkaa olla lopuillaan. Olen pitänyt, että tässä näin on lyhyt oppimäärä kirkkouskovaiseksi, ja vähän enempäänkin.

Kiva oli kerrata messun kulku merkityksineen, kellonsoittoineen kaikkineen.
Antoisin osa itselleni oli se jossa kerrotaan miten taistella hyvän puolesta.

Mamin sanoin; Täynnä asiaa kevyin sävyin.

[donpate]

Vaihteeksi kotimaista, Remeksen Shokkiaalto.

[Riitta-mummi]

En ole remeksiä lukenut. Matti lukee niitä.  Antti Tuurista tykkään, Tangopojatkin oli kiva.

Meillä luetaan paljon, mutta ei kirjoista juuri keskustella. Mites muilla ?

[maisakai]

Meilläkään ei keskustella kirjoista, mutta siksi kuulunkin kirjapiiriin, jossa ei juuri muuta tehdäkään kuin keskustellaan kirjoista! Eilen oli käsiteltävänä Haruki Murakamin kirja Värittömän miehen vaellusvuodet. Pidimme siitä kaikki harvinaisen yksimielisesti. Kirja on suoraan japanista suomeen käännetty toisin kuin useimmat muut suomennetut japanilaiset teokset. Se oli samaan aikaan keveä ja syvällinen. Tosi mielenkiintoinen uusi tuttavuus tämä Murakami!

[maisakai]

Kuinkas tuo yllä oleva noin hassulta näyttää? Taisin jotenkin tumpuloida lainauksen kanssa. 

[Riitta-mummi]

Ei haittaa. Sisältö on tärkeämpi kuin muoto.

Otan vinkistä vaarin. Matti-vaarista en ole varma. 

[donpate]

Nyt aloittelen Robert Harrisin  Pompejitä, pikkuhiljaa pino ikkunalaudalla vajenee.

[donpate]

Kävin Kallion kirjastossa lueskelemassa lehtiä. Taas sorruin ilmaiskirjaan tosi nyt vain yhteen, Pentti Pirhosen Sissien sotaan. Sen ajattelin aloittaa tosin vasta kun olen lukenut Pompejin alta pois. Onneksi on ohut, hieman yli 200 sivuinen kirja.

[Rajan poika]

Miika Siironen: Mustan lipun alla Elias Simojoen elämä ja utopia. Lukemisen arvoinen elämäkerta ristiriitaisesta henkilöstä.

Maanikko, surullisen hahmon ritari, ikuinen nulikka, idealisti, fanaatikko, muiluttaja, körttipappi, kansanedustaja, militaristi, perheenisä. Siinä joitain luonnehdintoja, mitkä itsellä nousivat mieleen kirjaa lukiessa. Moni noista toki mainitaan kirjassakin.

[donpate]

Pirhosen Sissien sota olikin tiivis kuvaus sissitoiminnasta, enemmän dokumentt,i jossa oli tarkasti nimetty henkilöt ja ajankohdat. Laivareissulla luin Vares sarjan Keltaisen lesken, alkaa toisto olla jo tuttua. Pitäiskö jo aikuistua näissä kirjavalinnoissa. Harvinainen tilanne kun ei olle valmiiksi valittu seuraavaa opusta.

[donpate]

Raamatun luvussa olen edennyt tuskastuttavan hitaasti, juuri sain Johanneksen evankelijumin luettua. Täytyy hieman petrata sillä saralla, kaikkea muuta tulee kuitenkin luettua kohtuullisesti.

[juhani]

Terhi Törmälehdon romaanissa Vaikka vuoret järkkyisivät on mielenkiintoisesti laitettu körttiläisyys ja helluntailaisuus vastakkain. Vahva teos ja vahva suositus.

Loogisesti ne ovat vastakkain... mutta äitini körttiserkut ovat siihen lakihenkiseen helluntailaisuuteen korotettu.

[Rajan poika]

Anneli Kanto:Lahtarit.
Ilmajokelaispoikien sotaretkeä kevään 18 sisällissodassa seurataan tammikuusta toukokuun puoliväliin. Mm Länkipohjan, Tampereen ja Viipurin taisteluiden ja matkan varrella koettujen tapahtumien jälkeen tuloksena on rikkoutuneita ihmisiä, osan heistä suunnitellessa jo eteenkinpäin elämäänsä, jossa tuota rikkinäisyyttä siirtyy muillekin.

Lohduttaviakin hahmoja on, toinen heistä kuolee, toisen voi kuvitella selviytyvän elämässään hyvin eteenpäin, kaikesta koetusta huolimatta.

Historiallisiin tapahtumiin vankasti pohjautuvien kerrontasirpaleiden ohessa vilahtaa synkkien sävyjen seassa myös huumoria.

[Riitta-mummi]

Kas vaan, meillä on sama kirja varauksessa kirjastosta. Olemme jonossa n. 30.
Mattia se kiinnostaa sukuunsa liittyvän teloituksen vuoksi. Isosetä ammuttiin Länkipohjassa.

Minua kiinnostaa aina historiallinen kirja. Tuota yllämainittua odotellessa poimin omasta kirjahyllystä Walter Scottin Ivanhoen. Alku tuntuu lupaavalta, vain pieni kirjasin tyyppi on kiusana.

Sain eilen Enni Mustosen Ruokarouvan luetuksi.Luin sitäkin kartan ja Albergan historiatietojen kera, sekä Ville Vallgrenista sekä netistä, että Kansallisgalleriasta.