Tämän luin/ tätä luen/ harkitsen ainakin XIII

[Janina]

Viimeksi luin juuri Kai Sadinmaan Kymmenen käskyä kirkolle joka oli kaikessa säväyttävyydessään erittäin antoisa kirja. Siinä Jeesusta lähestyttiin poliittisesta näkökulmasta ja ruodittiin kovin sanoin mm Raamatun asettamista jumalan asemaan, homovastaisuutta kirkon sisällä ja sijoitusbisnestä jossa kirkko on mukana.


Eilen sen sijaan lainasin vertailevan ja objektiivisen uskontotieteen nimissä sekä Koraanin joka on Islamilaisten pyhin ilmoitusteksti, että Augustinuksen Jumalan valtion, joka määrittää Roomalaiskatolisen opin perusteet Nikean kirkolliskokouksen ajalta ja toimii perustana mm luterilaiselle pelastuksen ja armon opeille.

[Riitta-mummi]

Muutamia ajatuksia Kempiläiseltä jotka olen omikseni omistanut;

- Sentähden pitäisi ihmisen niin lujasti luottaa Jumalaan, ettéi hänen tarvitsisi etsiä monia ihmisten lohdutuksia. Kun vastukset painavat ja painavat hurskasmielistä ihmistä tahi omat pahat ajatukset häntä vaivaavat, niin hän ymmärtää paremmin tarvitsevansa Jumalaa, koska huomaa hänettä ei mitään voimansa.

- Totuttele kärsimään muitten vikoja ja kaikkia heikkouksia, sillä itselläsikin on paljon
muitten kärsiä. Jos et voi tehdä itseäsi semmoiseksi kuin tahdot, kuinka voit tehdä toisen mielesi mukaiseksi.

- Elä luota suuresti heikkoon ja kuolevaiseen ihmiseen, vaikkapa hän olisi mielestäsi hyödyttäväinenkin ja rakas. Elä huoli kovin murehtia , jos joku sinua toisinaan vastustaa ja puhuu sinun ajatustasi vastaan. Jotka tänäpänä ovat puolellasi voivat huomenna olla  sinua vastaan ja päinvastoin; ihmiset muuttelevat usein, niinkuin tuuli.

-

[donpate]

Vaikka en Tervon kirjoista ole juuri pitänyt, niin uusin teoksensa Matriarkka on luettava jossain vaiheessa. Wanhoja rästtejä on paljon mutta tämä ohittaa useimmat, katsotaan miten kirjastosta saa.

[PekkaV]

   Luin Shakespearen Hamletin. Luen Shakespearen Myrskyn. Sitten Knausgårdin Taisteluni kaksi viimeistä osaa. Sitten Raamatun.

[Riitta-mummi]

Mitä hengellisiä kirjoja kansa lukee?  Kirkko ja kaupunki-lehti on vuonna 2006 tehnyt kysymyksestä artikkelin. Monia näistä on täällä foorumillakin manittu.
                                     Tässä on lukuvinkkejä kiinnostuneille;

http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/3275

[Pena]

Luin äskettäin Jaakko Heinimäen ja Kaisa Karirannan kirjan Tapakristityn tyylikirja Miten elää ja kuolla kristillisesti. Sen hengellisyys on hiukan käytännön vinkkien takana piilossa, mutta löytyy kyllä huolellisesti lukien.

[Saukkis]

Luen juuri Tittamari Marttisen kirjaa Nainen, joka söi napoleonin - Arjen ilojen ylistys

Aivan kuin ketjumme Mikä teki tänään onnelliseksi...

[donpate]

Tyttäreni antoi mökkilukemiseksi Camilla Läckbergin  Leijonankesyttäjän jota juuri aloittelen. Mielenkiintoista että lukeminen siirtyy jälkikasvulle, toisaalta poikani ei ole kiinnostunut kirjallisuudesta.

[Riitta-mummi]

Aloitin eilen Sirpa Kähkösen uusinta Kuopio-sarjan kirjaa. Odotan tältä enemmän kuin siltä jonka hän viimeeksi julkaisi tässä sarjassa.
                 Graniittimies on edelleen lukematta kun se kävi minulle liian pelottavaksi, vei unet. Puraisen luontoni ja luen kyllä vielä senkin.

Tankkien kesä:    http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Sirpa-K%C3%A4hk%C3%B6nen-Tankkien-kes%C3%A4/819084

[1944]

Kiitos linkistä. Saattaisin kirjan lukeakin, koska tunnen jotenkin Kuopion. Kirjailijalla on "verensä perintönä" kaksityökaluista pohjavirtaa tekstissä, mitä vierastan, kun se on jälkiviisauden hedelmiä.

[Riitta-mummi]

Muutaman ' keveämmän ' romaanin ja muistelman jälkeen palaan taas vanhoihin kristillisiin mystikoihin.
Seppo A Teinosen  Rakkauden tieto, Saksan ja Alankomaiden suuret mystikot, ruokkivat nälkääni siltä osin kuin pystyn sen sulattamaan.
Ensimmäisenä oli Hildegard Bingeniläisen elämänkerta, näyt ja kirjeet. Ne sulivat kohtalaisesti, luulen.
Nyt paahdan Mestari Eckartia, johon olen muutamaan otteeseen tutustunut lukemlla Sielun syvyyden ja saarnat, sekä viimeeksi viime viikolla Pauli Annalan luoennolla. Olivatkin hyvään tarpeeseen, sillä nyt Teinonen käy läpi eri filosofioita ja niissä loppuu minulla käsityskyky.  Grunt´n, ja olemisen, sekä ' ei mikään'-  käsitteen  kyllä jo luulen hiukan ymmärtäväni.

Tämä on kirjani;  http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1452508

Yöpöydällä ovat myös Ristin Johannes ja Avilan Teresa odottamassa kertaamista.

[Riitta-mummi]

Ja taas kevennykseksi edellisille kirjoilleni luen Hellevi Arjavan kirjoittamaa kulttuurihistoriallista kertomusta isoäitinsä Anni Swanin suvusta. Kirja on nimeltä Swanin tytöt. Olen lukenut heistä myös kirjan Yhdeksän mustaa joutsenta. Tyttöjä oli yhdeksän, eikä ainuttakaan poikaa perheessä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdeks%C3%A4n_mustaa_joutsenta

Anni Swan oli naimisissa Otto Mannisen kanssa ja heidän poikansa Antero Manninen oli kirjoittajan isä.
 Muidenkin kolmen  tyttäreen, jotka menivät naimisiin, puolisot olivat tunnettuja kulttuuri-ihmisiä. Eero Järnefelt, ja Christian Sibelius ainakin.
 

Swanin perhe liittyi läheisesti moniin herännäissukuihin. Mm. Annin isoisä oli ollut kasvattina veljensä kanssa Lapuan pappilassa, heidän jäätyään isästään orvoiksi.
Kirjassa nimisee nimiä Wegelius, von Essen, Stenbäck.  Näistä sukulaisuuksista ja Pohjanmaan pappiloista  Anni Swan sai paljon aiheita tyttökirjoihinsa, joiden suurkuluttajiin minäkin kuuluin. Luenpa yhäkin joskus kirjoja Pikkupappilassa, Ulla ja Mark tai Sara ja Sarri.

Anni oli suuri kissojen ystävä. Se tulee ilmi hänen kirjoissaankin. Monta luopumista hän joutui näiden kanssa kokemaan.

[mt]

Poikasena hiihdeltiin usein jäätä pitkin Lappeenrannan lähella olevaan Hopeavuoreen, joka oli Anni Swanin kesähuvila. Se toimi silloin hiihtomajana: kuumaa mehua ja leima kansanhiihtokorttiin. Nyt paikalla taitaa olla Metsä-Saimaan tehdasalue.

Mt

[Leena]

Niilo Kustaa Malmbergin kirjeitä luen, sekä historiasta  mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä, kaukopartiomiesten toiminnasta sekä Riitta Vartin huippusarjaa suurten ikäluokkien elämästä, siitä nautin.

[Riitta-mummi]

Poikasena hiihdeltiin usein jäätä pitkin Lappeenrannan lähella olevaan Hopeavuoreen, joka oli Anni Swanin kesähuvila. Se toimi silloin hiihtomajana: kuumaa mehua ja leima kansanhiihtokorttiin. Nyt paikalla taitaa olla Metsä-Saimaan tehdasalue.

Mt

Se oli siis saaressa ? En ole luvussani edennyt vielä Hopeavuori-tarinoihin. Me kävimme äidin kanssa mattopyykillä jossakin saaressa, oliko Lamposaari vai Halkosaari. Maata myöten sinne taisi päästä.

Siksikin tämä kirja on mukava, kun minulle tutuista paikoista Hellevi Arjava kertoo. Hämeenlinna, Janakkala, Lappeenranta, Uusikaarlepyy, Vaasa. Ja historian lehti havisee. Rautatie ei tullut LPR;taan . Rataa jatkettiin Pulsan asemalta ja Pietarin päästä. Keisarianasema valmistui 1885 ja Aleksanteri III itse tuli sen avaamaan.
Lappeenrannassa oli tuolloin vain runsaat 1000 asukasta, mutta ratayhteys Pietariin alkoi kasvattaa kaupunkia.