Tämän luin/ tätä luen/ harkitsen ainakin XIII

[donpate]

Olen sanut ikkunalaudalta luettua pari opusta pois ja tänään kun kävin kirjastossa lehtiä lukemassa niin lainasin Annick Cojean "Gaddafin haaremi" kirjan. Olin joskus tallentanut kännykkään tiedot kirjasta ja nyt muistin tämän, yritin lainata myös Ville Haapasalon, Kauko Röyhkän ja Juha  Metson kirjan "Et kuitenkaan usko", muttei ollut Kalliossa hyllyssä.

[Rajan poika]

Kas vaan, meillä on sama kirja varauksessa kirjastosta. Olemme jonossa n. 30.
Mattia se kiinnostaa sukuunsa liittyvän teloituksen vuoksi. Isosetä ammuttiin Länkipohjassa.

/quote]

Länkipohjassa on tosiaan tapahtunut useampikin teloitus. Yhdestä on norjalaisen lääkäri Natvigin ottama kuvasarjakin, julkaistu mm Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksessa.

Meillä täällä tuo kirjojen varaaminen toimii nykyään nopeasti etelä-savolaisen Lumme-kirjaston systeemeissä. Kirja saattaa tulla mistä vain n kymmenen paikkakunnan kirjastosta, missä sattuu vapaana olemaan. Kun tein varauksen tuohon Kannon kirjaan, olin jonossa jossain kymmenennen takapuolella. Kirja tuli silti vajaassa viikossa.

[Riitta-mummi]

Samaan tapaan kai useimmat kirjastomme toimivat. Lahdessa palvelun nimi on Lastu.
Johtuneeko nimi Lahden seudun ' tulevaisuudesta', vai Juhani Ahon kirjoitelmista, on yhdentekevää.
Hyvin meilläkin palvelu pelaa, mutta joitakin uutuuksia jonotetaan pitkään. Kuten Enni Mustosen uusinta liki kaksi kuukautta jonotinkin.
Samaan ' putiikkiin' kuuluvat kai kaikki Päijät-Hämeen kunnat. Olen saanut kirjoja joissa on esim. Sysmän tai Hämeenkosken leimat.
...
Nyt en viitsi kirjastoon poiketa kun rakennuskompleksi on remontissa. Se on Mukkulan koulu jossa on  t a a s  hometta. Piha-alue on osin suljettu, rakennus täytyy kiertää kulman ympäri ja näillä keleillä se on kuin kynnöspeltoa. Tarvittaessa käymme pääkirjastossa.

Aloin omista kirjoita Kansallisgallerian lukemisen. Nyt on menossa J L Runeberg.

[donpate]

"Gaddafin haaremi" luettu, kun lukee kirjallisuutt joka käsittelee esim. arabikulttuuria ei voi kuin ihmetellä miten huono naisen asema on. Feministi minussa nostaa taas päätään.
Nyt taas ikkunalautapinon kimppun.

[Riitta-mummi]

Tähänkö on jo tultu ! Mikä mättää ?  Tommi Kinnunen kertoo järkyttävän tosiasian.
Ahdistaa, ainakin minua.

http://yle.fi/uutiset/3-9528157

[donpate]

Luin Heikki Luoman Kuparitaivaan (WSOY 1996). Kirja kertoo suomalaisista mainareista 1900 luvun alussa Amerikassa, Ylihärmäläisen Kristian Koivulan vaiheista, ja Rocklandin lakosta. Lukihäiriöisenä ja muutenkin pohjanmaan murretta taitamattomana alku oli hidas ja hankala. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä ja kuvaa varmaan osuvasti sen aikaisia elinoloja, joka aikakaudella on omat haasteensa, vaikeutensa ja ilonsa.

[donpate]

Nyt pinosta päällimmäinen, Liza Marklundin Paratiisi. Nimestä huolimatta ei ole kristillinen opus. Näyttää olevan entinen Merikarvian kirjaston poistokirja, miten lie kulkeutunut Kallion kirjastoon josta sen otin. Joskus Marklundia lukeneena muistelen kirjojensa olleen sujuvaa luettavaa. Katsotaan.

[Riitta-mummi]

Omasta hyllystä otin ja luin minulle ennen tuntemattoman Håkan Nesserin Münsterin jutun.
Nester kuuluukin samaan Ruotsin dekkaristi-aateliin kuin Liza Marklund, Henning Mankel ja Stieg Larsson.

Tarina oli rankimmasta päästä kunhan se alkoi lopulta selkeytyä. Itselläni kävi oikea aavistus jo alkulehdet luettuani.
Nesserin tapa kirjoittaa oli virkistävän eloisa ja älykäs. Lisänä karkeahkoa huumoria.

[Pena]

Luin Olli Jalosen Finlandia-palkitun Isäksi ja tyttäreksi. Koko ajan oli epämukava olo. Päähenkilö tuntui yhä enemmän ajatuksiltaan ja toimiltaan harhaiselta. Onko tämä kirjailijan kuvaus niistä oman luonteensa piirteistä, joita hän koko ajan koettaa hallita ja hillitä? Viittauksia jonkin asteiseen omakohtaisuuteen annettiin.

[Riitta-mummi]

Olen lukenut tuonkin Olli Jalosen kirjan, ja se oli ahdistava. Ihmettelen, että sille annettiin Finlandia-palkinto.
Olli Jalosella on kummallisia kertomuksia, mutta myös toisenlaisia, kuten Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä. Suru niissäkin on pohjavireenä, mutta kenelläpä ei olisi.

Myös Riitta Jalosen kirjat ovat mystisiä, jokseenkin kiinnostavia ja hiukan ahdistavia.

[Viisveisaaja]

Olen lukenut tuonkin Olli Jalosen kirjan, ja se oli ahdistava. Ihmettelen, että sille annettiin Finlandia-palkinto.
Olli Jalosella on kummallisia kertomuksia, mutta myös toisenlaisia, kuten Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä. Suru niissäkin on pohjavireenä, mutta kenelläpä ei olisi.

Myös Riitta Jalosen kirjat ovat mystisiä, jokseenkin kiinnostavia ja hiukan ahdistavia.

Luin tossa jokunen aika, kait maailman luetuimman romaanin, siis Sieppari ruispellossa.

Enste ihmettelin, että miksi toi on niin suosittu, kun eihän siinä ollut kun jonkun new yorkilaisen nuoren miehen monologiaa elämästään.
Kuitenkin jotain siinä on kun se pyörii mielessä vielä kauan luettuakin.
Joku ihmeellinen hypnoottinen ote siitä jäi

[Riitta-mummi]

Tuo myö luettii jo keskikoulus, mut en muista ennää mittää . Olik se Pentti Saarkosken suomennos, miu mielestäin oli.

Mie muistan jot sellane kirja ko Juokse poika, juokse olis maalima enite luettu Raamatun jälkee.

Mie ko luen tätä Mäeltä näkyy toinen mäki, nii nyt mie haastankii Valkjärven murteel.
Ja jot se oikee toetu, mänin äsken naapurin miehen kansa hastelemmaa ko hää leikkas pensasaitaase. Hää ja mie ollaa kavun ainoot karjalaiset tietääksein.

Kyl tuos Laila Hietamiehen kirjas on lapsenmielel evankeliuummiiki. Ko yks vanha mies, Juosukko kuol, nii lapset pohtiit mite sitä pääsöö taivaasee. Se on hauskast, mut perimmältää oikiast kuvattu.
Juosukon hautaanlasku ol nii nätist kirjotettu, et mie itkin kirjain ääres.

Armo ja rauha laskeutu riitasii sisaruksii välilkii kuolema käyves kyläs.

[donpate]

Olen lukenut ton Juokse poika juokse, ja se teki juniorina suuren vaikutuksen, muistan myös että se on tosi paljon luettu kirja.
Marklundin Paratiisi luettu, on taito saada lukija koukutettua kirjaan niin että tuntuu ettei sitä haluaisi laskea kädestä. Mulla se oli välillä mukana autossa ja pääasiassa nukkumaan mennessä sängyssä. Lukeminen kesti harvinaisen pitkään mutta kun on muutakin elämää.
Tosin ohessa tulee luettua mitä käteen sattuu, esim HSn teema kannesta kanteen, mutta niitä ei lasketa, on jostain tullut sellainen tapa, mutta luvun alla oleva kirja on pääjuonne.

[maisakai]

Meidänkin piti lukea lukiossa Sieppari ruispellossa, mutta englanniksi.

Kirjapiirisssämme keskusteltiin viimeksi nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien romaanista Puolikas keltaista aurinkoa, joka kertoo Biafran sodasta 60-luvun lopussa. Oli tosi hyvä. Biafran nälkiinneet lapset isoine varsoineen ja suurine silmineen jäivät lapsuusajan uutiskuvista mieleen. Ja piti syödä lautanen tyhjäksi, kun kerran oli ruokaa toisin kuin biafralaisilla.

Biafrasta tulevat myös mieleen Temppeliaukion kirkko ja Finlandia-hymni...

Kirja kuvaa nigerialaista, sittemmin biafralaista keskiluokkaa ja heidän vaiheitaan sodan alla ja sen aikana. Miten unelmat vähitellen karisevat ja millaista on, kun ympärillä tapahtuu mielettömyyksiä. Valitettavan ajankohtaisia mielleyhtymiä tuli sitä lukiessa. Igbot, hausat ja jorubat pitivät kukin itseään toisia parempina. Ikiaikainen asetelma "me" ja "nuo".

[jussi83]

Luen parhaillaan Sergeanne Golonin Angelika ja kuningas. Mielenkiintoinen kirja. Historiallista romantiikkaa. Pidän kovasti. Hengellisistä kirjoista olen viimeksi lukenut Janette Oken Rouva tohtori.