Tämän vanhan viestiketjun löysin, joka tuntuisi sopivan omaan kysymykseeni. Kauan olen hakenut itselleni sopivaa tapaa omaa uskoaan jotenkin toteuttaa. Varmaankin körttiläisyys / herännäisyys on lähinnä sitä mitä itse uskosta ajattelen. Valitettavasti vaan jotenkin täältäkin tulee se tuntu, että vaikea on asian pariin tulla. Miten uskaltautua seuroihin, tunteeko sitä itsensä taas yhtä ulkopuoliseksi kuin muissakin yrityksissä "olla uskovainen". Tätä on varmaan monen vaikea käsittää, mutta kun oma tausta on niin mahdollisimman kaukana kaikesta uskoon liittyvästä, sitä helposti kavahtaa sellaista kummallista käsitteistöä ja puhetapaa, mikä monella asiaan liittyy. Helpostihan muodostuu sellainen sisäpiirin tuntu siitäkin, kuka on joskus käynyt minkäkin rippikoulun jne.