Aborttiäänestys

[karjalaisenkyösti]

Naisella olisi koko elämänsä ajan edessään lapsi, joka muistuttaisi häntä raiskauksesta.

Adoptioasioiden kanssa tekemisissä olleena voin vakuuttaa sinulle, että suomalaisia hyvä perheitä, jotka lapsen ottaisivat, on valtavasti.
Lapsia vain ei ole, ja lapsettomuuden tuska on raastavan helvetillinen huonoimmassa tapauksessa.

Monesti ihmisten oikeudet menevät ristiin.
Jos oikeudet menevät ristiin, niin silti heikompaa osapuolta ei saa mielestäni tappaa.

En käsitä. Jos nainen raiskataan, niin hänen pitäisi vielä synnyttää lapsi, jota hän ei halunnut. Jotain oikeuksia pitäisi olla naisillakin. Raiskaus on jo sinänsä kauheaa naiselle. Siitä voi seurata vakava mielenhäiriö.  Sitten pitäisi vielä synnyttää lapsi, joka siinnyt raiskauksen seurauksena. Naisella olisi koko elämänsä ajan edessään lapsi, joka muistuttaisi häntä raiskauksesta. En ymmärrä tällaista vaatimusta.

Entä, jos nainen on kaiken raiskauksen jälkeen manipuloitu olemaan abortoimatta lastaan ja sitten 6. raskauskuukaudella hän yhtäkkiä tulee "järkiinsä" ja tappaa sikiön, olisiko se sinun mukaasi oikein?  

[Jampe]

Minä ainakin koen, ettei minulla ole eväitä ottaa tähän asiaan kovin jyrkkää kantaa, puoleen eikä toiseen.

Toisaalta saatan hyvinkin samaistua raiskauksen kohteeksi joutuneen asemaan niin että pitäisikö todella vielä synnyttää lapsi sellaiselle epäsikiöiselle hirviölle? Toisaalta taas alulle pantu lapsikaan ei ole päässyt valitsemaan vanhempiaan joten...

tästä pääsenkin kätevästi sivuraiteelle: kannatan ehdottomasti kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa suomessa ainakin tahallisista henkirikoksista kuten murhista.  Pahoinpitelyjen ja muiden raakalaismaisten tekojen suhteen käyttöön hammurabin laki kobennettuna: kaksi silmää silmästä ja kaksi kättä kädestä!  Yhteiskunnan tehtävä ei ole pääsääntöisesti armahtaa pahantekijöitä eikä kuntouttaa heitä vaan antaa rangaistus joka estää enempien pahojentöiden tekemisen. Toki tässäkään en kannata jääräpäistä ehdottomuutta vaan tapauskohtaista harkintaakin voisi käyttää.

[Atanasia]

Mie en ajattele asiaa moraalin kannalta..kai,
vaan sillätavalla, että "näin nyt vaan on tapahtunut"
ja asenteesta ottaa asia vastaan.

Tapahtuuhan ihmiselle kaikenlaista muutakin pahaa, on tulipaloja, koti menee, on
auto-onnettomuuksia, on syöpää ja on kaikenlaista, ne on vain otettava vastaan
- eihän ihminen muuta itseasiassa voikaan.

Mistä me tiedetään mikä tarkoitus tällä lapsi xllä tai y:llä
on tässä maailmankaikkeudessa?
Mistä me tiedetään mitä mistäkin seuraa?
Siitä mitä pidämme hyvänä, suorastaan onnenpotkuna,
voi koitua kirous ja pahasta taas siunaus.

Elämä on ihmeellistä.
Kuinka paljon me saamme ja meillä on lupa puuttua siihen.

[Atanasia]

Pitääkö naisen osaa vielä pahentaa pakottamalla synnyttämään lapsi, joka ei ole haluttu.

Eipä täällä meiltä paljon kysytä mitä me halutaan.

Pitääkö naisen jolla on ollut ankea lapsuus saada vielä rintasyöpä?

Pitääkö ihmisen, joka vaurioituu synnytyksessä cp-vammaiseksi,
menetää vielä äitinsä 9-vuotiaana ja saada diabetes 23-vuotiaana
ja päätyä avioeroon 33-vuotiaana...
pitääkö hänen...mitä?
luopua elämästä kun se on ollut niin kurjaa...

[myyrä]

Viisaita ovat sinun sanasi, oi Atanasia kuolematon...

[Viisveisaaja]

Viisaita ovat sinun sanasi, oi Atanasia kuolematon...

On kyllä ajatuksia herättäviä ajatuksia ainakin.

Olen kyllä samaa mieltä, että koskaan ei tulisi antaa periksi, mutta se tuleeko kaikki hyväksyä, niin sitten eriasia.
Kyllä Raamattu ainakin painottaa rukousta jolla muuttaa asioita, mutta toisaalta Raamattu ei kyllä kehoita kansalaisaktiviteettiin minkään asian puolesta.

Päin vastoin kehoittaa jopa maksamaan veroja.

Olen itsekkin kallistumassa siihen, että joihinkin asioihin ihminen voi vaikuttaa, mutta ne joihin ei voi tulee jättää Jumalan käsiin.

Toisaalta omista oikeuksista ei Raamattu liikaa kehoita taistelemaan, vaan pitämään pelkkänä ilona, kun teitä ryöstetään ja solvataan,.
Oikeesti aika turhaa on alkaa kiistelemään ja taistelemaan jonkun kanssa jolla on erimielipide.
Antaa vaan ajankulua ja toivoa, kyllä se mieli muuttuu.

Kauppamiesten kirjoissa, joista tykkään ku hullu puurosta, niin kehoittavat vaikuttamaan saamaan oikeuksia ja manipuloimaan kyselemistekniikalla.
Ei kannata sanoa, että olet väärässä, vaan kysellä miksi näet asian noin ja sitten kyselemällä ohjata toinen näkemään missä hän on väärässä.
Silloin sopu säilyy ja toinen luulee itse tai siis keksii itse miten asia oikein on.

[myyrä]

Aikoinaan, mun yhdelle tyttöystävälle, jonka kanssa olin kihloissa ja asuttiin joitain vuosia yhdessä oli tehty abortti. Tämä oli tapahtunut vain vähän aikaa ennen meidän seurustelun alkamista. Mistään raiskauksesta tms. ei ollut kyse. Tyttö kärsi koko ajan siitä, että hänelle oli tehty abortti. Luulen, että jos hän olisi ollut joitain vuosia vanhempi niin aborttia ei olisi tehty.

Täälläkin asiasta tietävät parhaiten ne, joille on tehty abortti. Heidän mielipiteensä voivat mennä ristiin.

[myyrä]

Minä ainakin koen, ettei minulla ole eväitä ottaa tähän asiaan kovin jyrkkää kantaa, puoleen eikä toiseen.

Toisaalta saatan hyvinkin samaistua raiskauksen kohteeksi joutuneen asemaan niin että pitäisikö todella vielä synnyttää lapsi sellaiselle epäsikiöiselle hirviölle? Toisaalta taas alulle pantu lapsikaan ei ole päässyt valitsemaan vanhempiaan joten...

tästä pääsenkin kätevästi sivuraiteelle: kannatan ehdottomasti kuolemanrangaistuksen käyttöönottoa suomessa ainakin tahallisista henkirikoksista kuten murhista.  Pahoinpitelyjen ja muiden raakalaismaisten tekojen suhteen käyttöön hammurabin laki kobennettuna: kaksi silmää silmästä ja kaksi kättä kädestä!  Yhteiskunnan tehtävä ei ole pääsääntöisesti armahtaa pahantekijöitä eikä kuntouttaa heitä vaan antaa rangaistus joka estää enempien pahojentöiden tekemisen. Toki tässäkään en kannata jääräpäistä ehdottomuutta vaan tapauskohtaista harkintaakin voisi käyttää.

Kovat on pojalla puheet.

[Jarru]

Huh, varmaan hankalimpia aiheita, mitä voi löytyä. Naisen vai syntymättömän ihmisen oikeudet? Eihän tällaisesta voi syntyä päätöstä. Kevytmielinen aborttien suorittaminen tuntuu kamalalta ajatukselta, mutta kamalaa on myös, jos naisen pitäisi kantaa yhdeksän kuukautta raiskauksen seurauksia vatsassaan. Siitäkin huolimatta, että sikiö on syytön tapahtuneeseen. Mielipiteet vaihtelevat siis kovasti tapauskohtaisesti. Joka tapauksessa raiskaus-esimerkkiä ajatellen koko tilanne on jo ajatuksena niin hirvittävä, että kannanotto asiaan tuntuu mahdottomalta.

[Leena]

Tällä hetkellä linjan pitäisi olla harvinaisen selvän, mutteihän se ole.

Periaate kai olisi tämä:  Jos äidille koituu kohtuuttomaksi katsottava terveydellinen vaara, siis, hän menehtyy raskaus- tai synnytyskomplikaatioihin --- mainittakoon että aika yleinen monisynnyttäjyyteen esim. uskonnollisin perustein pakotetuilla naisilla, lapsia 12 ennen kin mittarissa on 35v  tai mielenterveydellinen riski- kyse on muusta kuin siitä, mikä "must sillee niiku tuntuu sillee hyvältä", mielihyvä ei ole  yksi - yhteen mielenterveyden kanssa, vaan on ennakoitavissa psykoosisairauden puhkeamisen tai itsemurhan vaara insestin tai  raiskauksen seurauksena aluun saatetun raskauden seurauksena, se on tavallisesti katkaistu.

Jos lapsi syntyy esimerkiksi anenkefalisena - ilman päätä - ja siis menehtyy heti synnyttyään, raskaus on keskeytetty. Nämä on itseni ollut helppoa hyväksyä.

Rajoilla liikutaan, kun lapsella epäillään kehityspoikkeamaa, joka ei vie henkeä saman tien, vaan hän tulee odotsten mkaan säilymään hengissä, ja voi elää hyvän kehitysvammaisen elämän, jossa myös kehitystason vaihtelu on suuri, kuten Downin syndroomassa on laita. Jos perheessä on perinnöllinen alttius saada lapsi jonka elinajan ennste on muutaman vuoden pelkkää kipujen täyttämää sairaalaelämää ja tämä sikiöseulonnassa voidaan todentaa, olisi abortti jälleen helpompi useimpien käsittää, ainakin itseni.

Sen sijaan perustelut "ei ole koskaan ajatellut perheeseen enempää kuin kaksi lasta" "perheellä kireää omakotitalon rakennushankkeen tähden" ovat käsittämättömiä, lapsi ei ole koiranpentu joka otetaan jos sopii. Näitä "sosiaalisia hakemuksia"oli paljon 70-80-lukujen taitteissa. Tällöin abortin takaraja oli niin myöhäinen, että raskas joduttiin keskeyttämään varhennetlla alatiesynnytyksellä - siis tuotettiin keskenmeno. Alkoi syntyä eläviä sikiöitä - lapsia. Mitäs niille sitten, siinä oltiin sormi suussa.

Itse jyvitän jo täälläolevien hengissä säilymisen etualalle toisin kuin katolinen kirkko tekee, siellähän äiti saa kuolla, jos lapsi voidaan pelastaa, tosin riski näissä on molemmille hyvin suuri.  Yhtään isänsä raiskaamaa tyttöä en pakottaisi kantamaan lasta ja synnyttämään sitä - jäljet pelottavat.

[karjalaisenkyösti]

Voisiko ajatella, että vastasyntyneen lapsen saisi ensimmäisen elinviikkonsa aikana abortoida, mikäli on kiistattoman selvää näyttöä siitä, että äidin mielenterveys ei kestä lapsen hoitoa taikka sitä, että lapsi joudutaan antamaan jollekulle ulkopuoliselle hoitoon taikka jos lapsi on syntynyt vaikeavammaisena?

Oman lapsen luovuttaminen toiselle  taikka lapsen kärsimyksen näkeminen toiselle voi olla äidille kovakin paikka.

[Jarru]

Voisiko ajatella, että vastasyntyneen lapsen saisi ensimmäisen elinviikkonsa aikana abortoida, mikäli on kiistattoman selvää näyttöä siitä, että äidin mielenterveys ei kestä lapsen hoitoa taikka sitä, että lapsi joudutaan antamaan jollekulle ulkopuoliselle hoitoon taikka jos lapsi on syntynyt vaikeavammaisena?

Oman lapsen luovuttaminen toiselle  taikka lapsen kärsimyksen näkeminen toiselle voi olla äidille kovakin paikka.

Onhan näitä erilaisia hankalia tilanteita mahdollista kuvata vaikka satoja ja tuhansia, ja aina voidaan kysyä, että mihin se raja sitten vedetään..mutta mutta, pitäisikö abortit sitten kokonaisuudessaan kieltää vain siihen vedoten, ettei osata päättää, missä raja menee? En näe muuta vaihtoehtoa, kuin tapauskohtaisen arvioinnin.

[hippiäinen]

En näe muuta vaihtoehtoa, kuin tapauskohtaisen arvioinnin.

Tismalleen samaa mieltä!

[karjalaisenkyösti]

Historia tuntee erilaisia syitä, joiden perusteella on ollut oikeutettua abortoida ihmisiä.

Jos tietyt ehdot täyttyvät, Suomessa saa abortoida 20 raskausviikolla (tai sitten se oli 24 raskausviikolla) olevia lapsia.
Kyseessä on lähinnä rodun jalostus, vammaisten abortointi.
Terveitä lapsia ei saa meillä nykyään enää abortoida noin vanhoina.
Meidän poika oli jo kovin terhakka ja tunnistettavat kasvonpiirteet, sormet yms. omaava yksilö nuorempana, kuin tuo 20 viikkoa.
Hänestä otettiin ultraäänivideota. Naaman perusteella pystyi toteamaan, että sukua hän on - ainakin minulle.


Joissain maissa abortoidaan rikollisia sekä toisinajattelijoita valtion toimesta. Jälkeenpäin on käynyt ilmi, että välillä syytönkin on tullut abortoiduksi.
Rapatessa roiskuu.

Ennen vanhaan Molok nimiselle epäjumalalle on uhrattu lapsia heittämällä heitä molokin tuliseen kitaan.
En tiedä, kuinka vanhoja ovat olleet.
Ilmeisesti vauvoja. Jonkun tiedon mukaan myös sikiöitä olisi heitetty, mutta tuohon tietoon en kovin voimakkaasti luota (antakoon Seppos anteeksi, kun en tuosta sikiöasiasta ole varma, kun en ole tarkemmin selvittänyt asiaa).

Joissain maissa on (ehkä edelleenkin) abortoidaan vastasyntyneitä tyttövauvoja - näin ainakin olen kuullut. Pidän kuulemaani suht. luotettavana tietona.

Ymmärtääkseni myös vanhempia ihmisiä on abortoitu erilaisten jumalien kunniaksi.

Vanhoja ihmisiä myös abortoidaan - sitä kutsutaan eutanasiaksi.

Natsien hallitsemassa Saksassa abortoitiin valtavia ihmisjoukkoja heidän uskomusmaailmansa, syntyperänsä, seksuaalisen suuntautumisensa sekä terveyden tilansa perusteella sekä lääketieteellisten kokeiden johdosta.

Omana aikanaan ja kyseisissä kulttuureissa näitä murhia on monasti (ehkä aina) pidetty valtaväestön mielestä hyväksyttyinä.

Listaa voisin jatkaa pidemmällekin, ja ehkä sen vielä teenkin - tai sitten en.

Suomessa on vuoden 1974 jälkeen abortoitu yli puoli miljoonaa lasta.
Monet pitävät tätä seikkaa varsin hyväksyttyinä.
Ehkä tulevat sukupolvet häpeävät tätä nykyistä aborttimyönteistä suhtautumista - näinhän on monesti käynyt, että seuraavat sukupolvet halveksivat edellisten tapoja.

[Leena]

Voisiko ajatella, että vastasyntyneen lapsen saisi ensimmäisen elinviikkonsa aikana abortoida, mikäli on kiistattoman selvää näyttöä siitä, että äidin mielenterveys ei kestä lapsen hoitoa taikka sitä, että lapsi joudutaan antamaan jollekulle ulkopuoliselle hoitoon taikka jos lapsi on syntynyt vaikeavammaisena?
Oman lapsen luovuttaminen toiselle  taikka lapsen kärsimyksen näkeminen toiselle voi olla äidille kovakin paikka.

Tarkoitat ilmeisesti, että tappaa.
Abortointi merkitsee raskauden keskeyttämistä.
Ei ole ennakkotapauksia  tällaisista haluistakaan, sillä nykyään ne perheet jotka esimerkiksi ultran perusteella saavat tiedon odotettavissa olevista vakavista riskeistä, on ennätetty ohjata vertaistuki- vammaisjärjestö- sun mihin tukimuotoihin- ainakin on normina.

Tätäkin oleellisempaa on, että he ovat halunneet ottaa vastaan lapsensa, olkoon tämä vaikka vaikeavammainenkin. Jotenkin sama näyttää liittyvän niihin lapsiin jotka vammautuvat synnytyksessä, tämä joskus unohtuu, kaikkea ei voi ennakoida! Kyllä joku tällöin luovuttaa lapsen pois, vaikeavammaisten hoitolaitokseen, mutta nykyisin tukimuodoin yhä harvempi. Vielä 50 vuotta sitten tämä oli köyhien perheiden ainoa mahdollisuuskin - molempien vanhempien oli usein etenkin kaupunkikulttuurissa oltava työssä eikä muita vammaisten tukimotoja ollutkaan

Aborttiratkaisut tehdään varhaisemmin: Kun esimerkiksi raiskauksen seurauksena on ollut raskaus...hyväksytkö muuten katumuspillerin? Sehän on varhaisabortti.

Samoin on kierukka, joka estää hedelmöitynyttä munasolua kiinnittymästä kohdun limakalvolle, ja siten se abortoituu. Muutoin siitä kehittyisi elinkelpoinen alkio, sitten sikiö ja lapsi.

Kierukka siis on tosiasiallisesti naisen elimistöön asennettu kestoabortoija, vaikka sitä kai harvempi ajattelee.. Se on kuitenkin synnyttäneen naisen yleisin ehkäisymuoto, etenkin kun ikää alkaa olla yli 30 ja hormonaalisen ehkäisyn riskit liian suuret.