Uusi aforistikkotuttavuus esiintyy Aki Räsäsen kääntämänä uusimmassa Parnasson numerossa 1/10. Hän on belgialainen Achille Chavée (1906–1969).
Useimmat aforismit ovat käsittämättömiä. Viidestätoista ymmärsin kolme ja kolme muuta jotenkuten.
Ymmärrettäviä olivat "Alaston nainen peittää varjonsa.", "Kun olen todella rättiväsynyt, lepään nojaamalla Kiinan muuriin." ja "Itseoppinut on kiivas."
Jotenkin käsityskykyni ulottuvissa olivat "Olisin myynyt sieluni etanalle saadakseni asua sen kuoressa.", "Aja pois luonnollinen, se tulee takaisin polkupyörällä." ja "Pornograafikko rakastaa siilejä."
Tässä kolme näytettä yli hilseen: "Mimosakimppu näytti pelästyneen hiekanjyvää.", "Isänmaa lepää haudassa." ja "Jeesus ei uskonut silmiään; hän oli juuri tehnyt ihmeteon."
Aki Räsänen (s.1980, vantaalaistuva jyväskyläläinen suomentaja) kirjoittaa esseessään, että "C. sai uskonnollisen kasvatuksen, mutta surrealismi ja kommunismi tekivät hänestä sittemmin antiklerikaalin, ateistin ja materialistin", ja jatkaa esityksensä lopussa: "C. ei erottanut politiikkaa taiteesta eikä luopunut automaattikirjoituksesta vain varmistuaakseen tuotostensa järjellisyydestä. Chavée ei myöskään hyväksynyt flaamilaista mystiikkaa ja ekspressionismia surrealismiksi ja oli juuri siksi Belgian surrealisteista aidoimpia, yksi häpeämättömistä ja vastuullisesti paikallisväriä tunnustavista vallankumouksellisista."
