Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: Pengu - 29.07.06 - klo:22:14
-
Ajattelinpa kysellä, että mitä musiikki ja taide ylipäätänsä teille merkitsee? Kysyn ihan jo sen takia, että itse musiikkia opiskelevana herää aina hetkittäin (viime aikoina on kysymys ollut erittäin vahvasti pohdittavana) mieleen kysymys, että enkö todellakaan voisi mitään järkevämpää tehdä. Joskus apuna pohdinnassa voisi kuitenkin olla jonkun muunkin kuin itseni ääni ja siksi kysynkin teiltä.
Oma suhtautumiseni on sillä tavalla kaksijakoinen, että vaikka tämän koko homman ideaa usein pohtiikin niin usein kun ahdistuttaa tai ilostuttaa niin musaahan sitä usein päätyy joko soittamaan tai kuuntelemaan.
Niin - taiteiksi siis luen kaiken runoudesta räminään, en lähde "taide"-käsitettä sen enempää määrittelemään.
Jeps.
:)
-
Ei taire ja sen tekeminen oo mitää humpuukia. Voiko ihiminen saara teherä jotaki järkevämpää, kuin käyttää omaa luavuuttaan?
Tutkia ja kokeella kaikilla aistiillaan uusia, ennenkokemattomia asioota. Ainut huano puali on, notta moni joutuu tekemähän "leipä tairetta" elantonsa etehen.
Ihimisen kehittyminen virtuoosiksi vaaritahan palion jatkuvaa nöyryyttä ja ittensä kiältämistä. :-({|=
-
Lyhyesti: Ois se vaan maailma aika ankea paikka ilman taidetta!
-
Minulla kanssa aihe on ollut vahvasti pohdinnan alla. Musiikinteko ja kirjoittaminen, sävel- ja sanataide, nuo kenties omimmat taiteenlajini, ovat minulle elintärkeitä keinoja ilmaista itseäni ja purkaa tuntemuksiani. Minäkin opiskelen musiikkia päätoimisesti ensi syksystä alkaen, en tosin ole vielä laisinkaan varma, onko musiikkikaan, niin äärettömän tärkeää kuin se minulle onkin, asia, josta tahtoisin ammatin itselleni. Uskon kuitenkin, että ihminen voi olla parhaiten hyödyksi tälle maailmalle tekemällä sitä, mitä parhaiten taitaa – toisin sanoen miltä sijalta tahansa pystyy kantamaan kortensa kekoon paremman maailman hyväksi, kunhan tekee ”sydämestään” sen minkä tekee, niin ajattelen. Taideala ei siis välttämättä ole lainkaan ”vähemmän järkevää” (vrt. Pengun kirjoitus) kuin mikään muukaan ala, se saattaa esimerkiksi koskettaa ja parantaa ihmisiä kuin mikäkin sielunhoito.
Minä koen taiteen, kaiken kauniin elämässä, heijastuksena Jumalasta, täydellisestä Kauneudesta. Taide ei sinänsä voi olla elämää suurempaa, mutta eikö jokainen ihmiselämä ole ihmeellinen taideteos, koko luomakunta osoitus Korkeimman huikeasta kauneudentajusta? Minulle taide on hyvin kokonaisvaltaista; se ulottuu koko elämääni ja arkeeni, tuntuu olevan läsnä koko ajan, ensinnäkin siksi, että omistan sen harjoittamiselle valtaosan ajastani ja sitten koska se on minulle omin keino ilmaista itseäni jatkuvasti – elää, käsitellä kokemaani, kommunikoida, luoda uutta. Ääh... Tämä on niin vaikea ja ääretön kysymys, etten osaa siihen millään tavoin kattavasti vastata, joten pelkkä yrityskin loppukoon tähän.
-
Hienosti kirjoitettu, ystäväni!
Tuoreimmalla keikkarundilla tuli bändikavereiden kanssa kuitenkin mietittyä lähinnä, miten musiikista (olen muusikko-> puhun siitä näkökulmasta) tai taiteesta ylipäänsä pääsisi irti. Meistä kaikista tuntui, että musiikki on addiktion kohde siinä missä huumeet tai alkoholikin: vaikka kuinka yritämme tehdä jotain muuta (kunnon työtä tai sitten vaikka kirjoittamista tai näytelmää... mitä vain), niin aina lopulta löydämme itsemme milloin miltäkin maailman kolkalta tuntemasta olomme juuri sillä hetkellä niin hyväksi, että on pakko soittaa seuraavakin keikka maksoi mitä maksoi, oli tarjolla oleva keikka sitten humppaa tai taidetta... En halua päästä(ä) irti!
Hetkinen - olenko kirjoittanut samasta aiheesta tänne joskus aiemminkin? Hmm. No, pääsin jo liian pitkälle... Menoks'.
-
Samoilla ajatuksen puolilla juden kanssa. Mutta vain käsitöiden puolelta. Paikallisen käsityökurssikeskuksen pitäjän kanssa mietittiin "käsitöistä vieraannuttamiskursseja". Mutta ei saanut tuulta alleen. :lol:
Aina olen elänyt musiikin kanssa ja suoraakin taiteellista epäkäytännöllisyyttä minusta löytyy, mutta olen aina voinut sivuuttaa sen vain "huonona" luonteen piirteenä (Lue: epäkäytännöllisenä)
Mutta nyttemmin on tullut hetkiä jolloin on pitänyt miettiä uudestaan kun on taideainetta menossa opiskelemaan. Mutta voin vain hymyssä suin todeta että saan täyspäiväisesti oppia tuota Ilmaisun(/hoidon) lajia, joka on kaunein elämän sivutuotteista.
Olen kuullut myös taidetta kutsuttavan anarkian vastakohdaksi - positiiviseksi poissa oloksi.
Kun on aikaa olla juoksematta koko päivää riistaa kiinni niin voi ajankuluksi piirrellä luoliensa seiniin. :lol:
Tuskin eläisin ilman taidetta. Huumettani. :shock:
-
(Ka, kaikesta päätellen olet, jude, palannut onnistuneesti takaisin kotimaan kamaralle. Hyvä kuulla sinusta.)
Nii-in, musiikista on tolkuttoman vaikeaa päästä eroon. Vaikka joskus kyllä tottavie haluttaisikin jättää koko homma, kyllä se ulkopuolisine paineineen ja haastavuuksineen sen verran naista syö... Ja kuitenkaan sitä ilman ei vain voi elää: viikko, parikin erossa soittimista alkaa jo tuntua niin häiritsevän sietämättömältä, että kun niiden ääreen sitten vihdoin pääsee, ei oikein meinaisi päästää irti millään. Ei, en kyllä sittenkään vaihtaisi tätä mihinkään, niin paljon se on elämääni antanut.
-
ovat kyllä tosi tärkeitä juutuja!
opena haluisn panostaa lasten kanssa paljon enemmän taiteeseen ja musiikkiin. jostain syystä vaan kirjaimet ja numerot ovat paljon tärkeempiä. samoin jättäisin kaiken arvostelun noista pois siis kolussa. 10 vaan kaikille paperiin jotka osallistuu ja yritää
-
Mielenkiintoinen aihe sinänsä. Musiikkia opiskelevana olen itsekin joutunut miettimään tuota. Olen todennut homman mielekkääksi. Musiikki voi liikuttaa ihmistä(kunhan soitto ei ole epäpuhdasta)
-
Siis kuinka paljon tällä foorumilla on näitä taidealojen opiskelijoita tai työssä taidealalla... Lähes jokainen aloittaa jotensakin, että "itsekin olen pohtinut, kun opiskelen... !!! 8-[ Taidan olla sitten näitä harvempia, jotka piskelevat puhtaasti tiedettä. :smt102
-
opena haluisn panostaa lasten kanssa paljon enemmän taiteeseen ja musiikkiin. jostain syystä vaan kirjaimet ja numerot ovat paljon tärkeempiä.
No eipä uskois.
-
Kyllä kaikenlainen luovuus ja taide on elämän eliksiiriä. Kun nykyään niin paljon panostetaan tiedolliseen osaamiseen, mikä on tietysti myös tärkeää, olisi kaikkien vastapainoksi hyvä harjoittaa luovuutta jollain elämän alueella tai muuten hajoo polla!
-
Musiikista en kamalasti piittaa. Soittoharrastuskin kuoli tuskaisassa ympäristössä, vaikka olisi se kyllä varmaan kuollut muutenkin.
Nykyään lähinnä maalailen.
Minua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka valittavat etteivät voi piirtää/maalata/ym. koska eivät osaa, tai että lopputulos ei näyttäisi yhtään hyvältä tai kauniilta. Miksei voi tehdä jotain sellaista mistä itse pitää, ja olla välittämättä muiden käsityksistä? Ei sitä tarvitse ulko-oveen näytille pistää joka rääpystystä.
ovat kyllä tosi tärkeitä juutuja!
opena haluisn panostaa lasten kanssa paljon enemmän taiteeseen ja musiikkiin. jostain syystä vaan kirjaimet ja numerot ovat paljon tärkeempiä.
Äläääääääääääääää.
Koulu ei ole ollenkaan mikään hyvä paikka tälle. Tietenkin oli aina mukavaa, kun keskellä päivää oli tunteja, jolloin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, mutta jos senkin olisi saanut lyhennettyä koulupäivän loppupäästä niin o/ .
No ala-asteen ekoilla luokilla sellainen askartelupaskartelu oli hauskaa.
Mulla riittääkin niitä joulutonttuja ja pääsiäispupuja loppuelämäksi.
Kirjaimet ja numerot on kyllä paljon parempaa ajanvietettä koulussa.
samoin jättäisin kaiken arvostelun noista pois siis kolussa. 10 vaan kaikille paperiin jotka osallistuu ja yritää
Ja tämähän on tunnetusti jotain, mitä opettajat eivät ikinä pysty arvioimaan.
-
No ala-asteen ekoilla luokilla sellainen askartelupaskartelu oli hauskaa.
Se oli niin syvältä, ettei mitään rajaa. Varmaan suurin syy miksi edelleen vihaan jotain typerien korttien väsäämistä kaikkina ihme siilien muistopäivinä.
-
Sanasta taide saan näppyjä.
Olen enemmän viihdeihmisiä, jos pitää valita, mitä teen silloin, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta.
Musiikki? Välttämätön paha. Mielellään ei livenä eikä taustahälynä, vaan suppealla maulla valittuja otteita tallenteista ehkä alle tunti viikossa.
Luovuutta on maailmassa onneksi muunkinlaista kuin taiteellista. Arvostan ennen kaikkea käytännöllistä luovuutta, joka auttaa sumplimaan kaikenlaisten arjen aikataulujen, logistiikkaongelmien, elämänprojektien sekä ihmissuhteiden sekasotkuissa. Haluaisin kehittyä virtuoosiksi omassa lajissani, joka lienee "asuminen ja arki".
-
Kuuntelet selkeesti huonoa musiikkia, jos se on noin vaikeeta. :)
...ja miks mun viestit joutuu aina ekana halvatun seuraavalle sivulle. sivutus on foorumeilla muutenki perseestä.
-
Minua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka valittavat etteivät voi piirtää/maalata/ym. koska eivät osaa, tai että lopputulos ei näyttäisi yhtään hyvältä tai kauniilta. Miksei voi tehdä jotain sellaista mistä itse pitää, ja olla välittämättä muiden käsityksistä? Ei sitä tarvitse ulko-oveen näytille pistää joka rääpystystä.
aivanoikein!! Raivostuttaa kuunnella ihmisä jotka valittaa ettei osaa eikä siksi jaksa edes yrittää. Eivätkä tajua että kun harjottelee niin oppii ja se on paljon kivempaa kuin osata heti. Vitsi olisi tylsää jos saisin kaiken onnistumaan ekalla yrityksellä.
Sanasta taide saan näppyjä.
Olen enemmän viihdeihmisiä, jos pitää valita, mitä teen silloin, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta.
Musiikki? Välttämätön paha. Mielellään ei livenä eikä taustahälynä, vaan suppealla maulla valittuja otteita tallenteista ehkä alle tunti viikossa.
tääääh. ei mene kaaliin sori. mitä vikaa musiikissa ja taiteessa yleensä??
-
tääääh. ei mene kaaliin sori. mitä vikaa musiikissa ja taiteessa yleensä??
Ei musiikissa mitään vikaa ole. Kaikki eivät vain tarvitse musiikkia jatkuvasti, eivät ymmärrä kaikenlaisia musiikkityylejä. On jopa ihmisiä, jotka ovat suorastaan epämusikaalisia (eivät nauti musiikista lainkaan). On myös ihmisiä, jotka eivät pidä makeasta ja tämä se vasta on mielestäni todella outoa..
Ei kai Taiteessa mitään vikaa ole. Ei vain kolahda. Voin katsoa kivoja tauluja muutaman, mutta yleensä vältän taidenäyttelyitä, koska niissä joutuu katselemaan tuntitolkulla Taidetta. Voin kuunnella jonkun kuoron levyltä yhden kappaleen, mutta todellakin vältän menemistä konserttiin, jossa joutuu kuuntelemaan epämukavilla istuimilla puolitoista tuntia Taidetta, jota ei voi keskeyttää, kun mitta tulee täyteen.
Ehkä tämän keskustelun kannalta olisi paikallaan määritellä, mikä ylipäänsä on taidetta. Alkaa haiskahtaa siltä, että tämän ketjun kannalta "kulttuurin" ja "taiteen" määritelmiä pitäisi tarkentaa. Onko taide todellisuuden kuvaamista jollakin tavalla? Tähän määritelmään voi sisällyttää vaikka päivän hesarin, jossa sanoin ja kuvin tuodaan julki yksi tulkinta todellisuudesta. Onko hesari siis taidetta? Onko taide jotakin, mistä saadaan ajattelua elvyttäviä elämyksiä, ideoita, näkökulmia? Tähän määritelmään voi sisällyttää myös googlettamisen; onko googlettaminen siis taidetta? (Ymmärtänet ongelman.)
-
Kuuntelet selkeesti huonoa musiikkia, jos se on noin vaikeeta. :)
No ehkä maailmassa ei vaan ole tarpeeksi hyvää musiikkia? :twisted:
-
Taide on hyvää niin kauan kun siitä ei tule itsetarkoituksellista. Siinä vaiheessa, kun pitää miettiä onko tämäkin taidetta ollaan raja jo ylitetty.
Ja tämäkin rajaus on toki täysin subjektiivinen.
-
Kuuntelet selkeesti huonoa musiikkia, jos se on noin vaikeeta. :)
No ehkä maailmassa ei vaan ole tarpeeksi hyvää musiikkia? :twisted:
On sitä, mut joskus vaikee löytää. :(
Mut oon löytäny aika paljo!
-
Minua ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka valittavat etteivät voi piirtää/maalata/ym. koska eivät osaa, tai että lopputulos ei näyttäisi yhtään hyvältä tai kauniilta. Miksei voi tehdä jotain sellaista mistä itse pitää, ja olla välittämättä muiden käsityksistä? Ei sitä tarvitse ulko-oveen näytille pistää joka rääpystystä.
aivanoikein!! Raivostuttaa kuunnella ihmisä jotka valittaa ettei osaa eikä siksi jaksa edes yrittää. Eivätkä tajua että kun harjottelee niin oppii ja se on paljon kivempaa kuin osata heti. Vitsi olisi tylsää jos saisin kaiken onnistumaan ekalla yrityksellä.
Minua taas ärsyttävät sellaiset ihmiset jotka eivät pidä matematiikasta, koska heidän mielestään päässälaskeminen ja numeroiden hahmottaminen ovat ylivoimaisen vaikeata.
En nyt tarkoita tällä sitä että olisin mikään matikkafriikki vaan tuon esille ajatuksen siitä, että ihmiset ovat eri tavoin lahjakkaita. Voin sanoa taiteilleeni olosuhteiden pakosta jo neljällä eri vuosikymmenellä eli kokemusta on ja yritetty on. Kuitenkaan en saa kyvyilläni aikaan mitään
sellaista mistä itse pitää
joten alan kokea turhaksi kuvataiteisiin panostamisen. Myönnän, että eräänä osatekijänä on kohtuuton itsekriittisyyteni.
Ihmiset nyt vain ovat erilaisia ominaisuuksiltaan, lahjoiltaan ja taidoiltaan eikä kaikkea pysty harjoittelemallakaan korjaamaan/muuttamaan. Vai tavataanko kaikki seuraavissa Euroviisuissa? Enkä nyt puhu katsomosta.
-
[Tämä puheenvuoro musiikin (oppiaineena) puolesta, argumentit pätenevät myös kuvataiteeseen ja ilmaisutaitoon.]
Äläääääääääääääää.
Koulu ei ole ollenkaan mikään hyvä paikka tälle. Tietenkin oli aina mukavaa, kun keskellä päivää oli tunteja, jolloin ei tarvinnut tehdä yhtään mitään, mutta jos senkin olisi saanut lyhennettyä koulupäivän loppupäästä niin o/ .
Älähän nyt. Taide kuuluu kaikille. Ja taide on tietoa. Peruskoulu ja lukio ovat yleissivistäviä laitoksia ja on yleissivistävää tietää ja osata toteuttaa itseään visuaalisesti ja musiikillisesti. Monille koulun musiikintunnit ovat ainoa kosketus muuhun musiikkiin kuin kaupalliseen radiopoppiin. Musiikintuntien tarkoituksena on nimenomaan tukea lapsen/nuoren musiikillista identiteettiä ja tukea heitä löytämään oma intressinsä musiikin alalla. Toisekseen kaikilla lapsilla ei ole mahdollista harrastaa musiikkia aktiivisesti musiikki- tai kansalaisopistoissa. On vähintäänkin oikeutettua, että heille annetaan tilaisuus musisointiin koulussa.
Tässä tapauksessa ymmärrän kyllä näkökantasi, koska satun tietämään, ketä sinulla on ehkä ollut musiikinopettajina ala- ja yläasteella. Ei ne minullekaan mitään herkkutunteja ollut, aika huonoja opettajia ja yksipuolisia ja mielenkiinnottomia tunteja, jos suoraan sanotaan. Ja opettajalla on varsinkin musiikissa äärettömän tärkeä merkitys. Mutta kun opettamassa on oikeasti pätevä (sekä muodollisesti että muutenkin asiastaan innostunut) opettaja, on meininki musiikintunneilla ihan erilaista kuin voin kuvitella sinulla (ja myös minulla) olleen. [ulkopuolisille tiedoksi: ollaan Pinnin kanssa samalta paikkakunnalta kotoisin, anteeksi jos paljastin :)]
Se, mitä pidän yhteiskunnassa erityisen huolestuttavana, on jatkuva pahoinvoinnin lisääntyminen. On rikkonaisia perheitä, alkoholismia, välinpitämättömyyttä, jatkuva kiire, ym. ym. Ei ole aikaa lapsille, ei ole aikaa ystäville. Lapset pelaavat tietokonetta, katsovat tv:tä, passivoituvat. Onko ihme, että he voivat pahoin? Heidän kuuluisi leikkiä ulkona, tavata kavereita, harrastaa urheilua, musiikkia, kuvataiteita. Kouluissa on ollut pitkään linja, jossa taito- ja taideaineita (kuvataide, musiikki, käsityö, liikunta) leikataan pois. Viimeisessä OPS-uudistuksessa taitoaineita leikattiin entisestään. Kyllä silläkin on merkitystä lasten hyvinvointiin. Ei kukaan jaksa opiskella luku- ja matemaattisia aineita aamusta iltapäivään, varsinkaan lapset. Ennen musiikki kuului olennaisesti päivittäiseen koulutyöhön. Mitä nyt on? Pari tuntia viikossa, missä ei ehdi juuri mitään tehdä. Ja kuinka sen näkee, miten oppilaat oikeasti nauttivat musiikintunneista! Ei tuntien tarvitse mitään kevyitä välipaloja olla, mutta ne ovat kuitenkin omanlaista vastapainoa hiljaiselle puurtamiselle. Oppimistapoja kun on kuitenkin niin monenlaista. Kyllä tietenkin matematiikan ja muiden kirjallisten aineiden tuloksia voidaan vertailla esim. pisa-tutkimuksilla, mutta miten mittaat oppilaiden hyvinvointia ja sitä, mitä pitkällisiä (hyviä) seuraamuksia taideaineista koulussa on? Unohdetaan täysin henkiset arvot ja sitten ihmetellään, että miksi ihmiset voivat pahoin.
On myös tutkimuksia, joissa on musiikinopiskelun on osoitettu tukevan kaikenlaista oppimista ja kehittävän yleistä älykkyyttä, sosiaalista kanssakäymistä ja tuovan lapselle valtavasti iloa. Suuri ja kuuluisa tutkimus on saksalaisen Hans Günther Bastianin useita vuosia kestänyt laaja tutkimus. Sen on referoinut ansiokkaasti suomeksi Kalevi Aho. Tässä on linkki: http://www.kaumo.fi/index.php?id=86
Suosittelen kaikille sen lukemista, siinä on faktatietoa, miksi taideaineiden opiskelu on koulussa todella tärkeää.
Palaan myöhemmin omiin ajatuksiin taiteesta, tässä oli vain puolustuspuhe koulun taideaineiden opetuksen puolesta.
-
Ja sitten ihan alkuperäiseen aiheeseen, eli taiteen merkitykseen itselleni.
On se musiikki tärkeää. En kai sitä muuten opiskelisi. Mutta ymmärrän kyllä, mitä Petja tarkoittaa sen "järjettömyydellä"; kyllä se iskee kelle tahansa, että mitä järkeä on hinkata jotain kahta tahtia yksin ikkunattomassa kopissa, mitä järkeä siinä on, mitä hyötyä siitä on kenellekään. Mutta sitten pitää muistaa kokonaisuus. Ei hyvää tule harjoittelematta. Taidettakin pitää harjoitella. Ei synny upeita taideteoksia (millään alalla!), ellei niihin harjoittele. Luoja on maailmaan luonut ihmisiä, joilla taiteentekemisen lahja on, ja itse ainakin koen sen äärimmäisen hienoksi, että saan nauttia niistä hedelmistä niin musiikin, kuvataiteen, tanssin, teatterin kuin kirjallisen taiteenkin (kirjallisuus, runot) puolella. En ehkä ymmärrä kuvataiteista niin paljon kuin musiikista, mutta kyllä minä nautin silloin tällöin käydä näyttelyissä ja ihailla ammattilaisen kädenjälkiä. Taide kuuluu kaikille. Ei tarvitse olla ammattilainen ymmärtääkseen eri taidemuotoja. Onhan niissä tietenkin aivan oma aspektinsa jos harrastaa tai jopa ammatikseen tekee, mutta sekin on mielestäni vain elämän suola. Kyllä minkä tahansa ammatin edustaja katsoo oman alansa tuotoksia, tapoja ja tekoja kriittisemmin kuin muut.
On toki hetkiä, jolloin mietin, että miksi ihmeessä lähdin musiikkia opiskelemaan, miksen vaan pitänyt sitä hyvänä harrastuksena. Eihän se glamouria läheskään aina ole, vaan nimenomaan sitä yksinäistä puurtamista kopissa. Mutta toisaalta ne hetket, kun saa esiintyä ja soittaa yhdessä ja korjata niitä hedelmiä, niin ei ole epäilystäkään, ettenkö minä tätä haluaisi tehdä :-({|= :)
-
Taide on tarkoitettu kaikille..
Myös sosiaalisuus on oma taiteenlaji mielestäni.
Vapauta oma sisäinen taiteilijasi!
Tai edes taiteilija luonteesi, laulamaan karaokea,
käymään näyttelyissä, kokeilemaan uusia ideoita sisustukseen,
harjoittelemaan haiku-runoja, ostamaan kukkia,
ilmaisemaan tunteitasi draaman avulla..
Jestas! Mikä tekee todellisen taiteilijan?
Onko taiteilijan mitta se kuinka hän tienaa leipänsä työllään?
Vai sotiiko taiteilijan arvomaailma kaupallisuutta vastaan?
Osaako taiteilija säästää selvää rahaa tililleen?
Onko hyvä taide aina kaunista/kaunisteltua taidetta..
josta saa euforiaa?
Onko taiteen opiskelu ns. trendi?
-
Herkullista. Ihana saada muitakin mielipiteitä.
Taide/-suus on yleensäkkin liiaksi on/off maista. Joko olet taiteilija henkeen ja vereen tai sitten sinun täytyy vähintään halveksia tai vihata sitä. Missä kultainen keskitie? Miksi niin monet tuskastuvat koulussa pakollisilla ku/mu tunneilla, jotka koittavat lähinnä olla innostavia (Ja niin, monesti epäonnistuvat surkeasti siinä :() Ja toiset sitten eivät saa tarpeekseen niistä lainkaan.
Erilaisuus on rikkaus.
Ja keskitie monasti idyllisin.
-
Teinpä eilen pyöräretken paikalliseen kylätapahtumaan Vaajakosken Kohinoihin, jossa oli myös paikallisten taiteilijoiden näyttely. Päätin senkin kiertää siinä läpi, kun aikaa oli. Yksi teos jäi mieleen. Siinä jonkinlaisessa patsaassa oli enkeli ihmishahmon takana, suojaten siivillään ihmistä. Patsas oli värjätty hyvin arkiseksi, vähän vihreää paitaa, tavallisen näköinen arjen tilanne. Teoksen nimi oli "Onhan meillä hoitotakuu". Suututti, nauratti ja ihastutti. Hieno oivallus. Resurssivajaan byrokratiayhteiskunnan puute oli upeasti käännetty toivoon, suojelukseen ja lupaukseen, jonka Taivaan Isä on antanut. Näin minä sen koin. Hymyilytti.
Tykkään kun taide saa tuollaisia riipaisuja aikaan, kun taide tuntuu. Joskus se on laulun sanat, kirja, kesäteatterinäytelmä, joskus ystävän tekemä käsityö, monasti taide tuo muiston jostain.
-
Vesa-Matti Loiri Ivalo: Loiri viätti kesän lapis ja teki siälä levynkin. Kansi tekstin lopus teksti: Tällä levyllä haluan kunnioottaa suamalaasta rock-ja pop-runoutta. Allekiriootan! Hianon karhiaa tulukintaa.
J. Karjalainen Lännen - Jukka: J. K:n "kännises" saunris on ihimettelemistä ja maistelemista pitkähän.
Isoisä matkusti nuarena miähenä amerikkahan ja oli siälä mainarina nelikymppiseksi asti, kunnes kotimaa ja Kuurtanes kutsui. Otti akan, jonka kaas sai 8- tenavaa. Vualeskeli elannokseen hevoosille ränkiä ja päästeli välis tenavien iloksi kaksrivisellään tai viulullaan ameriikan säveliä.
Klemetti olis halunnu taltioora isoisän kipaleeta, mutta hän ei antanu lupaa. Notta sellaasta ameriikan tarinaa tuli Lännen Jukasta miälehen.
-
Kuvataide on havaintoni mukaan nykyisin eniten eksyksissä. Kaikenlaiset virtsavispilät ja kissantapot ovat kuulemma taidetta, mutta J. Palmun kaupaksi menevät maalaukset eivät. Taiteen määritelmäksi kävisi melkein, että kaikki taiteilijoiden tekoset ovat taidetta. 'Taiteilijat' ovat itse itsensä määrittelevä joukko, jonka ulkopuolella ei taidetta löydy.
Äitini määriteli taiteen runonsäkeellä: On taidetta pieninkin arkinen työ mi alkuna suurten on tointen. Se kelpaa minulle vieläkin.
-
Urheilutoimittajana kehotan teitä käymään mahdollisimman usein kirjastoissa, taidenäyttelyissä ja konserteissa... Useimmin kuin toisinaan saattaa juuri siihen hetkeen sopiva kirja osua käteen; taidenäyttelyissä voi joskus jonkun tuntemattomankin taiteilijan tauluissa oleva väriyhdistelmä, muoto tai idea ( tai nämä kaikki ) vaikuttaa päähän heti varsin virkistävästi. Konserteissa voi toisinaan piristyä kummasti, ja elokuvissa voi hyvinkin joskus olla sitä paljon puhuttua lumoa. Siis: taide on toisinaan pyhäistä arkea tai arkipyhää kuten herännäisyyskin yhä kohtuuullisen monena päivänä.
-
Olen taiteen suhteen kaikkiruokainen. Kaikki musiikki Albinonista Stravinskyyn kelpaa minulle. Minulle kelpaa myös blues, rock, metal, rap sekä grind ja core. Käyn teatterissa, taidenäyttelyissä ja oopperassa. Minusta taiteesta pitää nauttia. Jokainen tulkitsee taidetta eri tavalla. Niin tekee myös taitelija. Hän vain ilmaisee itseään. Hän ei ajattele teoksensa salattuja merkityksiä. Juuri tämän takia pidän kaikesta taiteesta. Sen voi ottaa vastaan sellaisenaan.
-
On takuulla taiteilijoita, jotka harkitsevat tarkoin teoksiensa niin ilmeiset kuin salaisetkin merkitykset. Pohtivatpa niiden välisiä suhteita ja jännitteitäkin. Ei taide pulppua itsestään, vaikka siltä näyttäisikin.
-
Taide? Onpas erityinen käsite, ilmiö, asia jne. En osaa määritellä, mitä se on tai mitä se ei ole. Toisaalta ei kannattaisi "ulkoistaa" sitä kovin mystiseksikään.
Olisiko taide näkemistä? Vaikuttamista? Elämän, maailman, minän hahmottamista? Merkityksen etsimistä? Todellisuuden rakentamista?
-
Olen Penan ja Saliksen kanssa samaa mieltä. Minusta taiteilija pyrkii aina joko teoksessaan tai esityksessään tuomaan esille ilmeisiä kuin salattuja merktityksiä ja monet tosiaan pohtivat noita asioita paljonkin. Silti taiteilija ei koskaan voi tietää, miten kuulija/katsoja/kokija taiteen ottaa. Stravinski muun muassa käsittääkseni oli musiikkinsa suhteen sillä lailla formalisti, että hän uskoi, että musiikki ei voi ilmaista mitään tunnetta, mielentilaa tai ajatusmaailmaa, koska säveltäjänä hän ei voi aavistaa, miten vastaanottaja sävellyksen kokee. Siinä ehkä taiteen, kuten muidenkin kielien mysteeri ja ongelma, hyvä ja paha (jos näitä käsitteitä haluaa käyttää). Taidetta ei voi ymmärtää väärin, koska taide on vain taidetta, olkoonkin vaikka se kuinka pyrkisi johonkin.
-
Hienosti tiivistetty. Toisinaan runokirjojen arviointeja lukiessa ihmettelen, miten arvioija näkee runoissa kaikenlaisia merkityksiä. Erityisesti se kiusaa, jos kirjoittaja on jo edesmennyt. Silloin luoja itse ei voi edes selittää tai puolustautua. Me olemme niin tosi hyviä analysoimaan kaiken puhki. Oliskin aika hienoa, jos vois niinku Salis sanoi, vaan nauttia.
Mitä mieltä olet näistä ajatuksista:Taide on kansainvälinen kieli. Taide voi ylittää kulttuurisia rajoja.
-
Mika Waltarilta kerran kysyttiin, mitä han halusi Sinuhe egyptiläisellä sanoa. Hän vastasi, että se on luettavissa kirjasta.
-
Näin kirjoitti aiheesta Lauri Viita:
Arvostelijalle
Tuulen alta vastahankaan
saarrostettiin kirjainlankaan
ajatuksen arka kettu.
Tuli pappa aseistettu. —
Onkos tuttu lopputulos:
pappa kehään, kettu ulos.
-
Vaikka olenkin teknokraatti ihailen ja nautin kauniista taiteesta. Omaan sarjalipun Finlandiatalolle konsertteihin ja myös kuvaavaa kuvataidetta ymmärrän ja joskus olen myös muun kuvataiteen kohdalla kokevinani jonkun älynvilahduksen, mutta suurin osa niistä on valitettavasti ****(itsesensuuri iski. Niin monesti tulee modernin kuvataiteen kohdalla mieleen ajatus, että modernismi johtuu tekniikan puutteesta. Sama koskee usein myös musiikkia. Kaunis on ihanaa.
-
Modernin taiteen ***** -piirteistä vielä seuraava: Eräs kuvanveistäjäksi koulutettu taiteilija kertoi kerran radiossa luopuneensa pronssinvalusta sen työläyden takia. Hänen tekniikkansa oli nyt kynän kanssa seurata kuoriaisen kävelyä pahviarkilla. Viivan päälle kiinnitettiin sähköjohtoa. Taideteoksen alle nimi ja seinälle! Kuulosti minusta lähinnä turhapuromaiselta laiskuudelta.
-
Tairetta voi ihaalla ja arvostaa niin monelta kantilta.
Joku taiteelija voi uhurata "Monalisansa" tekemisehen vuasia, sitä ei voi olla arvostamatta. Joskus hyvää tairetta syntyy "neron leimahruksena".
Kiältämättä nykytairetta kattoes tuloo joskus miälehen satu keisarin uusista vaattehista. Ihimiset on näkevinään siinä jotaki sellaasta kauneutta, joka multa jää näkemättä. Kattelin aikoja sitten teeveestä Kekkosen suasimaa arvostettua taiteelijaa, joka selevitti, että oli teoksessaan pyrkiny kolomiulotteesuutehen. Oli melekeen tyhyjän kankahan keskelle teheny reiän! =D>
-
Paljon on tämän aiheen alla kirjoitettu taiteen kokemisen ihanuudesta, mutta vieläpä tärkeämmäksi melkeinpä koen jokaisen oman luovuuden käytön ja itsensä toteuttamisen. Olen ihan vakavasti sitä mieltä, että jokainen on luova. Jokaisen täytyy vain löytää se oma tapa itsensä ilmaisuun. Voisin jopa väittää, että nämä "luovuuden lopputuotteet" ovat sitten sitä taidetta laajasti käsitettynä. Ja ne juuri kertovat ihmisestä kaikkein eniten!
Taiteesta itselleen ammatiksi tekemisen suurin ongelma taitaa olla, että luovuus sopii kovin huonosti nykyiseen kiireiseen ja kilpailulliseen yhteiskuntaan. Se ei silti tarkoita, ettei sitä tarvittaisi, vaan sitä suuremmalla syyllä, notta ihmisten mielenterveys säilyisi kaikessa hälyssä.
-
Taiteesta itselleen ammatiksi tekemisen suurin ongelma taitaa olla, että luovuus sopii kovin huonosti nykyiseen kiireiseen ja kilpailulliseen yhteiskuntaan. Se ei silti tarkoita, ettei sitä tarvittaisi, vaan sitä suuremmalla syyllä, notta ihmisten mielenterveys säilyisi kaikessa hälyssä.
Kyllä kaikista löytyy luovuuttaa enemmän tai vähemmän kuten lauluääntä. Toinen juttu on se, että tällä hetkellä tässä maassa on taiteen tekijöistä valtava ylitarjonta eikä leipää siitä riitä riitä huomattavista tukirahoista huolimatta kuin peinelle joukolle. Kannattaa olla hyvin vahvasti itsekriittinen, ennenkuin ryhtyy taiteilijaksi. Olen aina iloinnut siitä, että isäni jätti Ateneumin kesken ja hyödynsi luovuutensa insinöörinä. Oli paljon parempi lapsuus meidän perheen lapsille.
-
Hänen tekniikkansa oli nyt kynän kanssa seurata kuoriaisen kävelyä pahviarkilla. Viivan päälle kiinnitettiin sähköjohtoa. Taideteoksen alle nimi ja seinälle! Kuulosti minusta lähinnä turhapuromaiselta laiskuudelta.
Kuulostaa mielenkiintoiselta idealta... minä jättäisin sähköjohdon pois tuosta ja lähtisin pahviarkille muodostuneesta viivasta kehittelemään jotain lisää.
Joskus tuntuu, että taiteilijat ovat niin hullaantuneita omasta esteettis-filosofisesta oivalluksestaan, että unohtavat, että kannattaa itse ideaan lisätä vielä oma tekninen osaaminen ja pyrkiä lopputuloksessa johonkin muuhun.
Toisaalta puolustaakseni nykytaidetta, on se usein myös kaunista, koskettavaa ja näyttävää, eikä radio ole paras mahdollinen kanava visuaalisten ilmiöiden tarkasteluun... kai :roll:
-
Silti taiteilija ei koskaan voi tietää, miten kuulija/katsoja/kokija taiteen ottaa.
Sepäs se. Jokainen tulkitsee taidetta omasta näkökulmastaan. Harvoinpa kriitikon tulkitsemat taideteon merkitykset menevät yhteen taitelijan tarkoittamien merkitysten kanssa.
-
Tänään julkistetaan Arvo Survon kirjoittama kirja Suur-Synty Kiesus, Apokryfi Korpikansaan Survon Arvon kertomana.
Arvo Survo on koonnut kirjan tarinat osin aineistosta, jonka Lönnrot joutui jättämään pois Kalevalasta. Kirjassa on myös Survon keräämää materiaalia.
Kirjaan sisältyy murresanasto sekä laaja selitysosuus, jossa runonkerääjä hyödyntää myös omia inkeriläisten parissa tekemiään havaintoja ihmisten elämästä ja siinä tapahtuneista muutoksista.
Kirjan kustantajan , Kuvitarin sivut: www.kirjat.kuvitar.fi
-
taidetta on moni asia jos ei ihan kaikki itselenikin siina sivussa... pienetkin asiat elamassa joka paivaiset asiat joita kaikki ei edes huomaa sellaiset kun tyyliin kenka merkin itse merkki on jonkinlaisesta taiteesta tai taiteilijasta syntynyt.
musiikkia kuuntelen tallahetkella melkein tauotta 24/7 aina joka paikassa, mutta sen tekeminen voisi onnistua jos viela soittaisin viulua se jai taakse joskus 3 luokan aikoihin tosellakin mutta se siita.molemmat aiheet ovat jonkin asteinen osa pienempi tai isompi elamaani.
-
ps,en voi tajuta vanhempia kun antaa lastensa alkaa taidealalle. Tietty harrastuksia tulee tukea. :cry:
Höh? Mitä vikaa taidealassa on? Nuorempi poikani on kouluttautunut musiikin ammattilaiseksi ja ryhtyi valmistuttuaan yrittäjäksi. Asiakkaita tulee jatkuvasti lisää. Vanhempi poikani on lähes valmis ja työskentelee isossa sanomalehdessä graafikkona, tekee www-sivuja, mainoksia ja muita graafisia töitä päätyönsä lisäksi. Taidepalveluja tarvitaan enenevästi kaikilla teollisuuden ja palvelujen toimialoilla.
Niin tiestysti tarvii.
Teollinensuunnittelua ja sellanen, niissä varmaan tarviikin taiteilijaa.
Toisaalta nyt tarkemmin ajateltuna en viitsi perustellakkaan, vaan annan aiheen olla.
Ihmiset vaan loukkaantunee jos alan perusteleen.
No mutta kun juuri alkoi mennä mielenkiintoiseksi.
Juuri perusteltu mielipide olisi helpompi sulattaa, kuin vihjaileva ja sitten poistuva jupina.
Siispä pyydän että perustelet mielesi ja lupaan ettei loukkaannuta.
1. Miksi lapselle "annetaan lupa" johonkin elämäntapaan?
2. Miksi taide on niin myrkyllistä?
Jep, molemmat poikani ovat kouluttautuneet taiteen alalla....täyttä humpuukia! :wink:
Niin, ja minä kouluttaudun taiteen alalla ja se jos jokin on täyttä humpuukia! Taidehan on ihan yhtä tyhjän kanssa ja siitä ei ole mitään hyötyä ihmiselle. Oikeastaan ihmiset voisivat paljon paremmin jos he eivät olisi taiteen kanssa missään tekemisissä.
No sorppa tällainen provosointi, mutta alan kyllästyä siihen, että aina heitellään perustelemattomia kommentteja siitä, kuinka taide on turhaa ja blaa blaa. Montako tutkimusta taiteen hyvinvoinnista ihmisille pitää näyttää, että uskotaan, että eri taidealoilla on oikeasti merkitystä ihmisen hyvinvointiin, itsetuntoon, itseilmaisuun, vuorovaikutukseen, älykkyyteen, yms. yms.
Katusoittokin, vaikkei siihen erikseen koulutusta anneta, vaan koulutus tapahtunee perinteisissä oppilaitoksissa, voi antaa ohikulkijalleen hienoja elämyksiä. Itse annan aina rahaa soittajalle jos kyseinen esitys edes hetkellisesti antaa minulle jonkinlaisen tunne-elämyksen.
Ja toisaalta näinkin.
Mutta olisi hyvä kuulla, tuon humpuukkittelun taakse, mikä taiteessa pohjimmiltaan sitten on niin huonoa?
Ps. Tulipas hirviömäinen viesti, mutta täällä tuppaa keskustelu rönsyilemään paikasta toiseen tavalla että on ihme jos aihe ja otsikko kohtaa. :P
On siis kurottava hieman eri aiheista..
-
Yksi kummitus taitaa olla myytti onnettomasta ja väärinymmärretystä nälkätaiteilijasta, jonka neroutta arvostetaan vasta hänen kuoltuaan. Me isät ja äidit emme halua lapsillemme niin onnetonta elämää, vaan toivomme heidän valitsevan ammatin, jossa riittää työtä ja turvattua toimeentuloa myös puolisolle ja pienokaisille. Suvun jatkaminenhan on elämän tarkoitus.
-
Ompas tätä asiaa vatvottu tällä foorumilla.
Oonkohan ainut kun tekee muuta kuin jotain humanistista työtä. Siis pappi, muusikko tai lehtimies joka juttujansa taiteilee?
Mä voin elää helposti ilman musiikkia ja tauluja ja muutakin taidetta.
Silleen kuin taide ymmärretään.
Jotenkin jos ei maailmassa ole perustarpeet: Asunto , vaate ja leipä asiat kunnossa niin tuleeko laittaa rahaa taiteeseen ja sen tukemiseen.
Raamatussa on mainittu veisaajia ja ihmisiä jotka rakensi temppelin. Heillä oli taitoa jonka Jumala oli heille antanut ja he laittoivat ne jakoon.
Oli taitavaa peltiseppää ja ties mitä.
Täytyy myöntää, että itsekkin olen joutunut rukoilemaan ja opettelemaan kättentekojen taitoa.
Mutta tää mitä nykyään kutsutaan taiteeksi, käy hermoille ja rahan haaskausta.
Kulttuurista ja urheilusta rahat pois ja ihmisille perustarpeet kuntoon.
Radion kun avaa niin ihan kamalia ääniä ja ohjelmia.
Olen ollut hengellisessätilaisuudessa, jossa ei ollut ollenkaan musiikkia ja ihan tosi hyvin meni.
Körttiseurat sais mun puolesta olla, vaikka puhe jutustelua puhe jutustelua ja silleen.
Synagoogissa ei taida olla musiikkia ollenkaan?
Ihmettelen mistä johtuu negatiivinen asenteeni taidetta kohtaan?
Kyllä voin käydä näyttelyissä, mutta se että en perusta siitä koneistosta joka on saanut aikaan ne taulut sun muut jutut, tuntuu että liikaa on pistetty voimavaroja ja rahaa.
Ensinnäkin joku laitos, koulutus ja sitten vielä niiden ylläpito.
Aivan käsittämättömiä summia rahaa.
Jos nyt joku on muusikko, niin ihan rauhassa, mutta olen vastaan sitä touhua vaikkakaan en ihmistä joka sen tien on valinnut tai siihen ajautunut.
Eli ei tässä taidetta ja taiteilijoita vastaan mitään ole.
Sen tuottamisjutut ne on mitkä rassaa.
-
Ompas tätä asiaa vatvottu tällä foorumilla.
Oonkohan ainut kun tekee muuta kuin jotain humanistista työtä. Siis pappi, muusikko tai lehtimies joka juttujansa taiteilee?
Mä voin elää helposti ilman musiikkia ja tauluja ja muutakin taidetta.
Silleen kuin taide ymmärretään.
Jotenkin jos ei maailmassa ole perustarpeet: Asunto , vaate ja leipä asiat kunnossa niin tuleeko laittaa rahaa taiteeseen ja sen tukemiseen.
Raamatussa on mainittu veisaajia ja ihmisiä jotka rakensi temppelin. Heillä oli taitoa jonka Jumala oli heille antanut ja he laittoivat ne jakoon.
Oli taitavaa peltiseppää ja ties mitä.
Täytyy myöntää, että itsekkin olen joutunut rukoilemaan ja opettelemaan kättentekojen taitoa.
Mutta tää mitä nykyään kutsutaan taiteeksi, käy hermoille ja rahan haaskausta.
Kulttuurista ja urheilusta rahat pois ja ihmisille perustarpeet kuntoon.
Radion kun avaa niin ihan kamalia ääniä ja ohjelmia.
Olen ollut hengellisessätilaisuudessa, jossa ei ollut ollenkaan musiikkia ja ihan tosi hyvin meni.
Körttiseurat sais mun puolesta olla, vaikka puhe jutustelua puhe jutustelua ja silleen.
Synagoogissa ei taida olla musiikkia ollenkaan?
Ihmettelen mistä johtuu negatiivinen asenteeni taidetta kohtaan?
Kyllä voin käydä näyttelyissä, mutta se että en perusta siitä koneistosta joka on saanut aikaan ne taulut sun muut jutut, tuntuu että liikaa on pistetty voimavaroja ja rahaa.
Ensinnäkin joku laitos, koulutus ja sitten vielä niiden ylläpito.
Aivan käsittämättömiä summia rahaa.
Jos nyt joku on muusikko, niin ihan rauhassa, mutta olen vastaan sitä touhua vaikkakaan en ihmistä joka sen tien on valinnut tai siihen ajautunut.
Minun täytyy tunnustaa, että pidän taiteista paljon, mutta vain omasta mielestäni laadukkaista teoksista. Klassinen musiikki on livenä on maallisista taiteista paras. Siinä ei tarvitse kielitaitoa eikä edes näköaistia. Muuhun non deskriptiiviseen taiteeseen suhtaudun mitä suurimmalla varauksella. Minusta Helsingin hölmöin on esikoulutason oivallus Paasikivi=kivipaasi. Kun kuulin jonku kehuvan sähköisessä mediassa oivalluksen suuruutta jäin miettimään arvioijan tasoa.
-
Sanoppas Seppos, onko susta oikein se kaikki raha mikä työnnetään, että taidetta saadaan.
Pitämisistäsi ei kantaa.
Kyselee Juudas. Ei ku viisveisaaja..
Eikö systeemissä ole vikaa.
-
Sanoppas Seppos, onko susta oikein se kaikki raha mikä työnnetään, että taidetta saadaan.
Pitämisistäsi ei kantaa.
Kyselee Juudas. Ei ku viisveisaaja..
Eikö systeemissä ole vikaa.
Teetpä vaikean kysymyksen. Meidän perheessä on aina arvostettu taidetta ja isä on opiskellut Ateneumissa, mutta jätti onneksi kesken ja ryhtyi insinööriksi. Hän ja molemmat siskoni ovat maalanneet useita tauluja ja muutenkin eri aloilla ja ammateissa hyödyntäneet tätä taiteellista osaamista. Minulle jäi vain luovuus. Täytyy siis ensi todeta, että he eivä ole saaneet valtion apua, muuten kuin kansalaisopiston muodossa.
Koska mielestäni kaikki mitä taiteeksi kutsutaan ei mielestäni ole taidetta tai edes sukua sille, en voi myöskään ymmärtää sen taloudellista palkitsemista yhteiskunnan toimesta. Kaikkein hölmöin on taiteilijanpalkka systeemi, jossa rahaa tulee tuloksista riippumatta kun vain sanoo olevansa taiteilija.Tätä takavuosina vaadittiin taiteen vapauden nimissä ja kuitenkin kaikki suurteokset ovat tilaustöitä. Siis kaikki raha ei ole oikein, mutta kyllä taidetta ja tieteitä tulee tukea oikeassa määrin. Mikä sitten on oikea määrä on hyvä kysymys. Minusta Kiasma on ihan turha talo ja lisäksi väärässä paikassa.
-
Oonkohan ainut kun tekee muuta kuin jotain humanistista työtä. Siis pappi, muusikko tai lehtimies joka juttujansa taiteilee?
No et ole.
Mitä lienee muuten humanistinen työ? Itsellisenä lehtimiehenä ammatti-identiteettini on lähinnä käsityöläisen. Työssä ei ole ollut kovin paljon mahdollisuuksia hyödyntää humanistista näkökulmaa, mitä se sitten tarkoittaneekin.
Jo 80-luvulla tulin siihen tulokseen, että parhaat edellytykset renessanssihumanistiseen elämänasenteeseen ovat insinöörillä. Koulutuksensa ansiosta hän hallitsee luonnontieteellisen ja teknisen ilmiömaailman, viimeistään työ antaa näkemystä talousasioista. Jos insinööri sitten vapaa-aikanaan harrastaa ns. perinteisiä humanistisia asioita (kirjallisuutta, musiikkia, teatteria, kuvataiteita, filosofiaa ja näiden pohjalta aitoa keskustelua), siinä jää meikäläinen humanisti näkemystensä ja perustelujensa avarakatseisuudessa kakkoseksi, jos nyt niinkään korkealle yltää.
Minulla on ollut onni tuntea lukuisia tällaisia humanisti-insinöörejä, joten näkemykseni ei ole pelkkää teoriaa. Paljon tunnen myös humanisteja - olenhan sellainen itsekin - joiden käsitys fysiikan, kemian, biologian, talouden ja teknologian alkeisilmiöistä muistuttaa taikauskoa ja joiden humanistisen katsannon avaruus on avaimenreiän luokkaa.
Mt
P. S. On niitä toisenlaisiakin insinöörejä, jos kohta humanistejakin.
-
Joo, ei tässä kun omaa mielipidettä, että toivottavasti en vie koko ammattikunnan mainetta lokaan mielipiteineni.
Varmaankin humanisti näkee asiat samalla tavalla toisesta näkökulmasta kuin minä.
Eli itse ajattelen,pooh tollanen filosofointi tai muu ei ketään hyödytä.
Humanisti taas. No ton vois konekkin tehdä ja automatiikka hoitaa asiat. Typerää kun ihmiset hikoilee turhien asioiden parissa.
Ajattelisivatpa ihmisten henkisiä asioita auttavia asioita.
Hautaanpa sotakirveen taas kerran ja totean, viisaampien kanssa jää aina toiseksi, mutta kaitpa jotain oppiikin?
-
Jotenkin tuntuu, että varsin mustavalkoinen ajattelu täällä vallitsee. Humanistit on jo todettu taikauskoisiksi ja insinöörit parhaiksi humanisteiksi. Taiteita ei tarvita eikä niihin saa kuluttaa rahaa.
Humanistit ovat ihmisiä, jotka ovat kielitaitoisia tai jotka tuntevat historiaa tai, jotka osaavat musiikkia tai, jotka tutkivat kulttuuria tai jotka tekevät taidetta tai tutkivat sitä tai, jotka tutkivat kirjallisuutta ja suomen kieltä. Siinä nyt oli rivi humanisteja. Yhteiskunnassa kaikkia heitä tarvitaan. Siitä olen varma.
Yhtä paljon tarvitaan insinööri tai luonnontieteijöitä, jotka osaavat tietotekniikka tai biologiaa tai fysiikkaa tai geologiaa tai kemiaa tai maantiedettä tai matematiikkaa. Kaikki näitä yhteiskunnassa myös tarvitaan. Mitä sitten ovat opettajat? Kaipa he työn luonteen vuoksi ovat enemmän humanistejä kuin insinöörejä?
Mutta olen sitä mieltä, että humanistit ovat aivan yhtä tärkeitä kuin insinööritkin ihmiselämän kannalta. Ihminen ei elä pelkästään leivästä tai tienpätkästä. Henkisyyttä, arvoja, hengellisyyttä ihminen tarvitsee yhtä paljon.
Taide taas kuvastaa yhteiskuntaa ja ihmistä itseään. Teatteri, kirjallisuus, kuvataide ja musiikki tekevät sitä erinomaisesti. Taide myös viihdyttää. Taide antaa luoville ihmisille mahdollisuuden. Ja kun taide antaa ja viihdytää, on siitä maksettava niinkuin insinöörin tekemästä kännykästäkin.
-
Jotenkin tuntuu, että varsin mustavalkoinen ajattelu täällä vallitsee. Humanistit on jo todettu taikauskoisiksi ja insinöörit parhaiksi humanisteiksi. Taiteita ei tarvita eikä niihin saa kuluttaa rahaa.
Humanistit ovat ihmisiä, jotka ovat kielitaitoisia tai jotka tuntevat historiaa tai, jotka osaavat musiikkia tai, jotka tutkivat kulttuuria tai jotka tekevät taidetta tai tutkivat sitä tai, jotka tutkivat kirjallisuutta ja suomen kieltä. Siinä nyt oli rivi humanisteja. Yhteiskunnassa kaikkia heitä tarvitaan. Siitä olen varma.
Yhtä paljon tarvitaan insinööri tai luonnontieteijöitä, jotka osaavat tietotekniikka tai biologiaa tai fysiikkaa tai geologiaa tai kemiaa tai maantiedettä tai matematiikkaa. Kaikki näitä yhteiskunnassa myös tarvitaan. Mitä sitten ovat opettajat? Kaipa he työn luonteen vuoksi ovat enemmän humanistejä kuin insinöörejä?
Mutta olen sitä mieltä, että humanistit ovat aivan yhtä tärkeitä kuin insinööritkin ihmiselämän kannalta. Ihminen ei elä pelkästään leivästä tai tienpätkästä. Henkisyyttä, arvoja, hengellisyyttä ihminen tarvitsee yhtä paljon.
Taide taas kuvastaa yhteiskuntaa ja ihmistä itseään. Teatteri, kirjallisuus, kuvataide ja musiikki tekevät sitä erinomaisesti. Taide myös viihdyttää. Taide antaa luoville ihmisille mahdollisuuden. Ja kun taide antaa ja viihdytää, on siitä maksettava niinkuin insinöörin tekemästä kännykästäkin.
Jäi tuossa kaivertamaan entisen high tech yrityksen kehitysjohtajan korvaa, että humanistit ovat kielitaitoisia. Nykyään on vain niin, että useissa isommissa yhtiöissa on konsernikieli joku muu kuin suomi. Toisin sanoen insinöörin edellytetään osaavan kieliä, jotta menestyisi tehtävässään. Toinen kielitaitoon pakottava asia on se, että kaikki uusi tieto tulee ulkomaan kielillä pääasiassa englanniksi ja ilman kielitaitoa putoat kuin eno veneestä, sillä mitään ei enää kuluttajapakkauksia lukuunottamatta suomenneta. Toinen asia on se, että jos keskittyy tekniikaan ja siihen liityvään kielitarpeeseen ei aikaa jää esimerkiksi kirjallisuuden harrastamiseen suunnattomasti, kun päätoimi edellyttää noin 12h/vrk työskentelyä.
Ei kuitenkaan ruveta riitelemään asiasta, mutta toistemme tehtävien huono tunteminen ja aliarviointi on aika suuri synti tänäpäivänä.
Kirjoitti ex työnarkomaani
-
Eli itse ajattelen,pooh tollanen filosofointi tai muu ei ketään hyödytä.
Humanisti taas. No ton vois konekkin tehdä ja automatiikka hoitaa asiat. Typerää kun ihmiset hikoilee turhien asioiden parissa.
Taitavat tietotekniikan juuret ulottua syvälle filosofian ytimeen eli logiikkaan. Ja siitä, että minäkin osaan tietokonetta käyttää, saadaan kiittää havaitsemisen, oppimisen ja toiminnan psykologiaa. Tietotekniikan käyttöliittymissä oltiin tosin esim. prosessiautomaatiossa kymmenen vuotta toimistotietotekniikkaa edellä. Kännyköiden ja muiden vempainten muotoilussakin kannattaa hyödyntää paitsi ihmistieteitä myös kuvataiteen lahjakkuutta ja koulutusta, joka on teollisen muotoilun perustana. Nokian menestys on osaltaan tästä yksi todiste. Taideteollisen käynyttä sakkia tarvitaan myös markkinoinnissa, ja heidän tuekseen kulttuurintutkijoita maailmanlaajuisten markkinoiden hallintaan. Uskontotieteen tuloksiakin tarvitaan, puhumattakaan kontrastiivisen eli kielten eroja tutkivan kieli- ja käännöstieteen tärkeydestä. Viimeksi mainitun unohtamisen seurauksia voi ihmetellä elektroniikan suomenkielisiä käyttöohjeita lukiessaan.
Hautaanpa sotakirveen taas kerran ja totean, viisaampien kanssa jää aina toiseksi, mutta kaitpa jotain oppiikin?
Älä nyt vielä, eihän tässä ole päästy edes kunnolla hikeen.
Mt
Laaja-alaisen sivistyksen kannattaja
-
Musiikilla voi karkottaa sielunvihollisen - tätä mieltä oli Luther.
Miksi me muuten teemme työtä - olipa se sitten taidetta, tekniikkaa, alkutuotantoa, jalostusta, palvelua?
-
Taito ja taide. Jokainen ammattimies tekee taidetta. Kun rutiini vapauttaa tekemisen vaivasta, sijaan astuu taiteen tekeminen. Näin on myös vähän nälkäisellä köyhälläkin.
Tuntuu vain yksinkertaisesti mahdottomalta satsata ensin tuet ruokaan ja asuntoon (ja terveyteen!), sitten vasta taiteeseen. Ehkä se silti olisi oikeampi järjestys. Nälkätaiteilija osoittaa elämällään teorian taiteen tärkeydestä todeksi. Ilo pintaan, vaikka sydän ja ruumis märkänis.
Taiteen vieroksunta uskovais- ja jossain määrin myös körttipiireissä johtunee juuri elämän perustarpeiden, joihin taide ei sittenkään kuuluisi, ensisijaisuuden tajuamisesta. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin koditon, nälkäinen ja tai sairas, taide on synti.
Herra armahda meitä. Olemme vajaita.
-
Hautaanpa sotakirveen taas kerran ja totean, viisaampien kanssa jää aina toiseksi, mutta kaitpa jotain oppiikin?
Älä nyt vielä, eihän tässä ole päästy edes kunnolla hikeen.
Mt
Laaja-alaisen sivistyksen kannattaja
Kiitos vaan mt.
Körtit kyllä on parhaita.--
Mua ei lakkaa kummastuttamasta körtit.esimerkiksi mt:n coolit vastaukset ilman tunteenomaisia purkauksia mun tyhmiinkin kirjoituksiin. Sama seppokselta ja muiltakin.
Jos jossain muussa foorumissa kirjoittaisin täysin vastoin miten muut ajattelevat, tulisi hirveitä henkilöön kohdistuvia herjoja takaisin.
Noh. Ford joku olikohan vanhempi, kun keksi sen kansanmallin Ford auton sanoi: Että häntä aluksi hirvitti maksaa yhtäpaljon sellaiselle suunnittelijalle, joka vaan suunnittelee ja mietiskelee asioita ja ei välttämättä edes koskaan saa mitään aikaan mitä aletaan tuottaa tai hyödyntämään.
Mulla taitaa olla samaa vikaa, mutta kun rauhassa nyt olette selitelleet humanistien tai mitä ovatkin tarpeellisuuden, niin kait siinä maksamisessa taiteilijoille ja muille joku järkikin on. Mut älkää tulko kuitenkaan kysyyn mun firmalta sponssi rahaa.
Vaikkakin joku on myös sanonut, että maailmassa pyörii asiat siksi kun joku keksii jotain aivan pimeetä ja sitten viisaat insinöörit korjaa niitä virheitä ja maailman rattaat lonksuu eteenpäin.?
-
Tätä maalimaa kattellahan, maistellahan, haistellahan ja kuulostellahan niin monenmoosin herkin aistein ja jokaanen tulukittoo elämää vajavaasen ainutkertaasesti. Näinhän on Luaja viisauressaan sen tarkoottanu.
-
Mut älkää tulko kuitenkaan kysyyn mun firmalta sponssi rahaa.
:lol: Tiedän yrittäjiä, jotka ostavat isot määrät kuvataidetta eikä sijoittaakseen vaan nauttiakseen. Ystävänikin on sellainen yrittäjä ja seinät on täynnä niin absurdeja,abstrakteja kuin realismin sävyttämiä maalauksia. Olen itsekin ostanut taidetta ja ostan edelleen, kun ylimääräistä rahaa sattuu olemaan.
-
Taiteen vieroksunta uskovais- ja jossain määrin myös körttipiireissä johtunee juuri elämän perustarpeiden, joihin taide ei sittenkään kuuluisi, ensisijaisuuden tajuamisesta. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin koditon, nälkäinen ja tai sairas, taide on synti.
Minä en oikein ymmärrä tätä näkökulmaa. Eikö koditon, nälkäinen tai sairas saa nauttia taiteesta? Taiteella on myös parantava vaikutus, jos ajattelee erillisinä aloina esim. taideterapiaa tai musiikkiterapiaa. Eikä tarvitse edes mennä erityisiin terapioihin, kun voi todeta taiteella olevan parantavan vaikutuksen rikkinäiselle ihmiselle.
Onhan tässäkin maassa melkein kaikilla koti. Mutta yksi syy, miksi kodit on niin rikkonaisia on kaikenlaisen yhteisöllisyyden, uskonnon, taiteen, yms. vähättely, jopa hylkääminen. Ei ihminen elä pelkästä vedestä ja leivästä, ihminen tarvitsee sisältöä ja haasteita elämään. Minun mielestäni synti on enemmänkin olla nauttimasta taiteesta. Te, jotka ette ikinä missään konserteissa, teatterissa, näyttelyissä, yms. käy, kehottaisin tutustumaan eri taiteen muotoihin. Harvoin ne ihmistä täysin kylmäksi jättävät. Hintakaan ei liene ongelma, kun moniin kirkkokonsertteihinkin pääsee ilmaiseksi. Helsingin juhlaviikoilla on valtavasti ilmaista ohjelmaa. Eläköön-huuto taiteen tukemisille, sen ansiosta ihmiset voivat hiukkasen paremmin!
-
Taiteella on myös parantava vaikutus, jos ajattelee erillisinä aloina esim. taideterapiaa tai musiikkiterapiaa. Eikä tarvitse edes mennä erityisiin terapioihin, kun voi todeta taiteella olevan parantavan vaikutuksen rikkinäiselle ihmiselle.
Totta.
-
Tähän ketjuun on nyt pakko kommentoida, että sitten viime näkemän olen sivistänyt itseäni käymällä Ihan Oikeassa Oopperassa. Carmen käytiin katsomassa, ja olihan se ihan kiva, kun oli hyvät permantopaikat keskellä ja kaiken näki ja kuuli. Hirveän suppeahan se juoni oli, mutta lavasteet olivat hienot ja musiikkikin ihan hyvää. Teatterista en tykkää tippaakaan, mutta oopperaan voisin mennä toistekin.
-
Kävin helmikuussa viimeksi katsomassa näytelmän ,Yön halki saapukaa. Liikutuin suunnattomasti ja niin myös ystäväni . Näytelmä todisti , ettei mikään ole muuttunut vuosisatojen aikana. Suosittelen, valitettavasti en tiedä onko enää mahdollista nähdä näytelmää. Tässä vielä lyhyt sisältö näytelmästä.
Tytti Issakaisen käsikirjoittamassa ja Markku Arokannon ohjaamassa näytelmässä Yön halki saapukaa eri vuosisatojen ihmiset kohtaavat ja keskustelevat. Lavalla nähtiin monin tavoin kärsiviä ihmisiä: sairaita, köyhiä, nälkäisiä, yksinäisiä, syrjittyjä ja kuolevia. Aurora Karamzinin hahmo kannattelee koko näytelmää. Aurorana oli Eeva-Maija Haukinen , muissa rooleissa oli Eve Saarinen, Juha Hostikka, Matti Onnismaa ja Martti Mäkelä sekä Anu-Helena Pitkänen , Pauliina Hukkanen ja Tarja Siimes. Diakonissalaitoksen perustajaa Aurora Karamzinia näyttelevä Eeva-Maija Haukinen on tehnyt paljon päärooleja, mutta tämä oli hänestä erityisen mieluisa. Aurora Karamzin koki elämässään paljon menetyksiä, mutta hän ei katkeroitunut. Hän oli lämminhenkinen ja määrätietoinen ihminen.
"Eräässä repliikissä sanon: ’Tämä on täyttymyksen päivä.’ Minulle tämä rooli on eräs elämäni täyttymys. Minulla on kristillinen vakaumus. Harvoin saan tehdä työtä, jossa saan puhua lähimmäisenrakkaudesta, Haukinen kertoo." :smt038
ps.Minä henkilökohtaisesti pidän teatterista, mutta valitsen kyllä näytelmän omien mielikuvieni mukaan.
-
Taiteen vieroksunta uskovais- ja jossain määrin myös körttipiireissä johtunee juuri elämän perustarpeiden, joihin taide ei sittenkään kuuluisi, ensisijaisuuden tajuamisesta. Niin kauan kuin maailmassa on yksikin koditon, nälkäinen ja tai sairas, taide on synti.
Minä en oikein ymmärrä tätä näkökulmaa. Eikö koditon, nälkäinen tai sairas saa nauttia taiteesta? Taiteella on myös parantava vaikutus, jos ajattelee erillisinä aloina esim. taideterapiaa tai musiikkiterapiaa. Eikä tarvitse edes mennä erityisiin terapioihin, kun voi todeta taiteella olevan parantavan vaikutuksen rikkinäiselle ihmiselle.
Onhan tässäkin maassa melkein kaikilla koti. Mutta yksi syy, miksi kodit on niin rikkonaisia on kaikenlaisen yhteisöllisyyden, uskonnon, taiteen, yms. vähättely, jopa hylkääminen. Ei ihminen elä pelkästä vedestä ja leivästä, ihminen tarvitsee sisältöä ja haasteita elämään. Minun mielestäni synti on enemmänkin olla nauttimasta taiteesta. Te, jotka ette ikinä missään konserteissa, teatterissa, näyttelyissä, yms. käy, kehottaisin tutustumaan eri taiteen muotoihin. Harvoin ne ihmistä täysin kylmäksi jättävät. Hintakaan ei liene ongelma, kun moniin kirkkokonsertteihinkin pääsee ilmaiseksi. Helsingin juhlaviikoilla on valtavasti ilmaista ohjelmaa. Eläköön-huuto taiteen tukemisille, sen ansiosta ihmiset voivat hiukkasen paremmin!
Komppaan tässä jutussa Annaa ihan täysin. Voisinpa tässä kaivella muistini lokeroista talvista sosiologian tuntia, jossa aiheesta keskustelimme. Ihmisen tarpeet voidaan hyvin kerkeasti jakaa kolmeen osaan:
having asunto, perustoimeentulo
loving rakkaat, läheiset ihmiset ja ihmissuhteet
being itsensä toteuttaminen, omat jutut
Pohdimme teoriaa ryhmissa ja sitten keskustelimme. Monet ryhmät olivat sitä mieltä, että having on olennaisin tarve, että on kaikkea (aineellista) perusturvaa. Toki on totta, että jos on koko ajan nälkä ei noista muistakaan osaa nauttia, mutta ovatko aineelliset asiat todella niitä olennaisimpia?
Moni ryhmä nosti esiin perustarpeen loving ja sitä ei kai kukaan kiistä, kyllä me kaikki tarvitsemme rakkautta ja haluamme rakastaa. Kuitenkin suosittelen myös tutustumaan itseensäkin ja rakentamaan oman elämänsä mielekkääksi, ilman että on riippuvainen toisten mielipiteestä ja arvostuksista.
Meidän ryhmämme nosti esiin tarpeen being ja se herätti keskustelua. Voisi ajatella, että se ei ole yhtä tärkeä, kuin toiset kaksi...Olen kuitenkin toista mieltä. Ihmiselle on oman minuutensa ja mielenterveytensä kannalta todella tärkeää päästä toteuttamaan itseään luovalla tavalla. En tietenkään väitä, että kaikkien pitäisi vaikkapa osata tai haluta piirtää...ei suinkaan...vaan jokaisella on tietenkin omat "tärkeät juttunsa" ja itsensä toteuttamisen tavat ja se on todella tärkeää elämän mielekkääksi kokemisen kannalta.
Ja, voi hyvänen aika, jos toisten ihmisten kauniit tavat toteuttaa itseään leimataan synniksi. Tuskin Jumala vain peruseloonjääntiämme varten antoi meille tarkat kauniit äänet, herkät kädet ja tarkat silmät. On ihmisen perustarve saada toteuttaa itseään, vaikka esteettiset arvot usein jäävätkin unholaan. Taitaisi se sairas mummokin heti virkistyä, jos se ravitseva vellilautanen olisikin kauniisti koristeltu tai vielä mukavempi olisi , jos joku tulisi seuraksi syömään ja voisipa vaikka esittää kauniin laulunkin. Syntiäkö? Tuskinpa...
Lähinnä synti on se, jos jostain taiteesta tehdään niin kallista (ja elitististä), että se on vain hyvin harvojen ulottuvilla yhteiskunnassa!
-
Juu.
Loving voi olla toiselle luonnossa vaeltamista ja toiselle oopperaa. Se että toisesta joutuu maksamaan mielettömästi mättää pikkasen.
No lukuja mainitsematta, mutta kallista on pitää oopperataloa pystyssä, vaikka se olisi joka ilta täynnä tuottaa se taloudellista tappiota.
Siis se mikä toiselle on taidetta voi toiselle olla tuskaa.
Ihmisten perustarpeisiin voi sisältyä paljon muutakin.
Mulle sauna ja kalastus on tärkeitä, mutta ei kukaan niissä mua taloudellisesti tue tai kalanviljelyä. Päin vastoin kaikki saan itte maksaa.
No kestettävä on tässä kaikenlaisten raha jakamisten ja epäoideudellisten asioiden kanssa.
Oikeesti ei raha mulle niin tärkeä ole. Kait toi oikeudenmukaisuus tai tasapuolisuus on mikä mietityttää.
Ehkä taiteillijoiden persoonassakin oon joku mikä käy hermoille. Ns. taiteilijoiden vapaus ja se että aina ne vedetään esiin ja ne opettaa ja selittää aina suuna päänä asioita.
Tekis mieli alkaa vitsaileen, muta jätetään nyt, mut kaikkea hauskaa vois tästä taideaiheesta alkaa. Ehkä jonkun stand up jutun joskus jossain pistän pystyyn. Ilmaiseksi vielä.
Oululaisista taiteilijoista vissiin on paljonkin kaskuja?
:roll:
-
Ymmärrän kyllä hyvin noita ajatuksia. Ihmisillä tosiaankin on täysin erilaisia tarpeita itsensä viihdyttämisen ja terapoimisen suhteen. Tätä ajatellen en yhtään ihmettele, että monilla menee pasmat sekaisin seuratessa Oopperatalon toilailuja. Se on kuitenkin verrattain aika pienen porukan huvia. Itsestänikin, vaikka musiikin opiskelija olenkin, ovat nuo siihen käytetyt rahamäärät aika hämmentäviä.
Mutta ei pidä langettaa varjoa koko alan ylle yhden mörön takia. Kuten joku mainitsikin, niin pääsehän esim. juuri klassista musiikkia monesti kuulemaan ilmaiseksi tai ihan nimelliseen hintaan.
-
Jos taide on syntiä, niin komppaan Saarikoskea.
"Minä rakastan syntiä. Kunnon synti on parempaa kuin fariseuksen hyve."
terveisin Maksim, joka harjoittelee synnintekemistä päivittäin, ja hyvinhän se tuntuu sujuvan.
-
Olen tekemässä syntiä. Edessä pöydällä on pullo Karhua, vaikka pitäisi olla Karjalaa! :wink:
-
Loving voi olla toiselle luonnossa vaeltamista ja toiselle oopperaa. Se että toisesta joutuu maksamaan mielettömästi mättää pikkasen.
Paljonkohan valtio käyttää vuodessa rahaa ylläpitääkseen metsiä, puistoja, luontoa ylipäätään? Kyllä se vaan on niin, että metsääkin pitää hoitaa, muuten se kasvaa umpinaiseksi, puistoja ylläpitää, polkuja kunnostaa, yms. Niissäkin se valtion ja kuntien raha on kiinni. Ei sitä vaan tule ihan heti ajatelleeksi. Sitäpaitsi halvimmat liput oopperaan maksaa 12-14 e. Opiskelijoilla samana päivänä 10 e. Se ei kyllä mielestäni aivan järjetön summa ole maksaa, varsinkin kun sama raha menisi aika nopeasti esim. elokuvalippuun, pariin tuoppiin, yhteen halpaan kirjaan, lottoon, urheilukilpailuun, yms. Ja mitä kaikkea saa vastineeksi! Usean alan ihmisen mitä parhainta ammatillista taidonnäytettä; kuuluvimpana tietysti laulajat ja orkesteri, mutta tietysti myös lavastus, ohjaus, puvut, valot, koreografiat, ja varmaan muitakin mitä nyt en muista mainita.
Se, mitä valtio rahallisesti taiteeseen ja kulttuuriin satsaa on hyvin minimaalista verrattuna esim. sosiaalitoimeen. Jos kulttuuriin menevä raha siirrettäisiin esim. terveydenhuoltoon, ei siitä kovin monikaan kostuisi. Sitäpaitsi kulttuurilla voidaan todeta olevan ennaltaehkäisevä vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Ei tarvi mielenterveyspalveluja jos ihminen voi hyvin ja saa toteuttaa itseään.
-
Olen tekemässä syntiä. Edessä pöydällä on pullo Karhua, vaikka pitäisi olla Karjalaa! :wink:
Kummatkin tehdää nykyään ulkomailla. Pitäisi olla edessä siis Olvia! Sekin on suomalaisen kulttuurin tukemista.
-
Paljonkohan valtio käyttää vuodessa rahaa ylläpitääkseen metsiä, puistoja, luontoa ylipäätään?
Pelkästään valtio käyttää vuosittain 164 milj. euroa metsiin. Metsänomistajat maksavat metsänhoitomaksuja noin 30 miljoonaa/vuosi. Kala-, riista- ja porotalouteen sijoitetaan 60 miljoonaa euroa. Ympäristön ja luonnonsuojeluun käytetään vuodessa pelkästään valtion rahaa 118 miljoonaa euroa. Ympäristökeskuksiin ja ympäristöjärjestöjen avustuksiin menee 142 miljoonaa euroa. Lisäksi on otettava huomioon vielä Euroopan Unionin tuki metsätaloudelle ja luonnonsuojelussa. Tuki on yhteensä yli 100 miljoonaa euroa. Osa metsätalouden ja erityisesti luonnonsuojelun kustannuksista menee kunnille ja ne ovat varmasti yhtä isot, kun valtio panostus eli arviolta 150 milj. euroa puhumattakaan maatalouden 300 milj. euron ympäristötuesta.
Puistotoiminnan kustannukset menevät kuntien piikkiin. Jotain vertailukohtaa kustannusten valtavuudesta antaa muutamien kaupunkien kustannukset Tampere 9,7 milj. euroa, Oulu 3,6 milj. euroa, Lahti 2 milj. euroa. Jos arvioidaan, että puistotoiminnan keskimääräiset kustannukset ovat noin 700 000 euroa/kunta tulee kustannuksiksi 210 milj.euroa. Tämä on varmasti alakanttiin, kun ottaa huomioon isot kaupungit kuten Helsinki, Vantaa, Espoo ja Turku.
-
metsääkin pitää hoitaa, muuten se kasvaa umpinaiseksi, puistoja ylläpitää, polkuja kunnostaa, yms. Niissäkin se valtion ja kuntien raha on kiinni.
...
Kulttuuri: Ja mitä kaikkea saa vastineeksi! Usean alan ihmisen mitä parhainta ammatillista taidonnäytettä
Eipä varmaan kannata kiistellä kumpi on parempaa sillä molempia (kulttuuri, luontoelämykset) tarvitaan eri muodoissaan. mutta jos lähdetään vertailemaan lukuja niin toki luvuissa pitäisi muistaa myös julkisen rahoituksen summa per keskimääräinen käyttäjä. Esille nostetussa oopperassa tuo taitaa olla aika paljon suurempi kuin kaupunginpuistoa tallaavilla.
Voidaan myös verrata monella muulla laskennallisella tavalla; ekologisella vaikutuksella (matkakulut, puolinjatoisin tässä voi tehdä paljon valintoja, esim halpalennoilla retkeilemään tai kulttuuriharrastuksiin ei ekologisesti olekaan halpaa), paljonko oikea maksaja eli paikallinen kunta/yrittäjä/järjestö jne saa (esim jos käyn Tampereelta Ruoveden Helvetinkolulla niin yleensä paikallisostot jää max jäätelöön mut jos menisin sinne kesäteatteriin niin ainakin lippu+ruokaa, tai paljonko suomalaisilta virtaa rahaa tänäkin kesänä täällä keikkaileville ulkomaalaisbändeille jne) ja monenlaista muuta.
Mutta mieluummin kannattaa vain nauttia keväisestä säästä ja jäiden lähdöstä (viime la Näsijärvi oli vielä osin rannoiltaan jäässä, mutta "tutkitusti" ei enää kantanut, onneksi oli pitkävartiset kumpparit :-)
-
Ooppera on silmätikku, ja se syy on elitismi. Vaikka An-na haluaisikin, tätä tosiasiaa ei voi kieltää.
On tosin elähdyttävää käväistä uupperassa henkilön, joka yhteiskunnallisesti sijoittuu ylä- ja keskiluokan harmaalle alueelle. Viimeiset kiusaukset todistaa körttien päässeen tälle tasolle.
-
Tulevan Musiikkitalon budjetiksi on määritelty v. 2004 n. 98 milj. euroa, jos tämän summan korjaa nykypäivän hintatasolle saamme lukemaksi n. 106 milj. euroa. Tosin juuri pidetyssä tarjouskilpailussa kukaan ei suostunut rakentamaan taloa tällä hinnalla. Itseasiassa ainoa tarjous, josta loppuhinta selvisi ylitti tämän budjetoidun arvion ns. reippaasti.
Jokatapauksessa oli loppuhinta mikä tahansa, niin Kiasman, Oopperatalon ja tulevan Musiikkitalon hinnat vetävät väkisinkin iloisen veronmaksajan ilmeen ns. peruslukemille. On riemastuttavaa huomata, että kyseisten kolmen rakennuksen rakennuttamiskustannukset tulevat olemaan n. 325 milj. euroa, kun hinnat muutetaan tämän päivän rakennuskustannusten mukaiseksi hinnoiksi. Näiden lisäksi tulevat erikseen vielä käyttö- ja ylläpitokustannukset, jotka ovat perinteisesti olleet huomattavia (kaikki palkkakustannukset, hankinnat, vierailijat, ylläpito jne.).
Tietysti luonnon ja kalakannan säilyttäminen ei ole niin tarkeää, kuin ooppera ja sirkushuvit köyhälle kansalle.
Joku sanoi, kun nyt muutamat noista olusista, että kun EU alkoi pyöriä niin ensimmäinen mikä tuli oli oluen hinnan rajua alennus.
Saatiin kansa humaltumaan ja kaikenlainen EU-kritiikki jäi pieneksi.
Huh hah hei ja ryyppy murheisiin.
-
Tämä on valitettavan tyypillistä julkiselle rakentamiselle. Midän seurakunnan leirikoti maksoi 1 miljoonan, kun se esiteltiin valtuustolle. Nyt kun se on kohta valmiina niin hinta on kolme miljoonaa. Tämä kerroin kolme on julkisen rakentamisen peruskivi. Kaikki hinnat voi kertoa sillä niin on likempänä realismia
-
Eipä varmaan kannata kiistellä kumpi on parempaa sillä molempia (kulttuuri, luontoelämykset) tarvitaan eri muodoissaan.
En minä siihen pyrkinytkään, että kumpi olisi parempaa, vaan pointtini oli se, että kyllä se luonnon ylläpitäminenkin maksaa. Itse nautin molemmista, viimeksi tänään Haltialan metsissä ja illalla Taikahuilun parissa, tosin kyllä lämpiön puolella ravintolahommissa, mutta kyllä sitä musiikkia välillä sinnekin kuuluu.
Ja ooppera, miksi se on elitistinen harrastus? En sulata tuota kommenttia sitten millään. Jokaisella on mahdollisuus tutustua oopperaan, ja koska valtio sitä taidemuotoa tukee, pysyvät lippujen hinnat kohtuullisina. On tietenkin totta, että muualta kuin pk-seudulta on suurempi kynnys lähteä oopperaan, mutta joskus voi tehdä vaikka pienen retken Helsinkiin ja käydä samalla oopperassa tai baletissa.
Varsinkin 1700- ja 1800-luvuilla ooppera oli koko kansan huvia, ja oopperat olivat hyvinkin kansantajuisia. Elitismin maine on syntynyt viime vuosikymmeninä, mutta mielestäni turhaan. Jos joku ei ole oopperassa käynyt, olisi ehkä syytä mennä. Tänäkin keväänä on vielä mielenkiintoisia produktioita tulossa, mm. Franz Leharin Iloinen leski, kepeä operetti, jossa on useita monelle tuttuja melodioita (mm. punschen kommer, vilja-laulu, muitakin) ja Aulis Sallisen Punainen viiva, joka on vähän nykyaikaisempaa, mutta tarina koskettaa varmasti.
Ja ooppera työllistää yli 800 eri alan ihmistä, kai satman sen tietää, ei tarvitse lähipiirissäkään kovin kauas mennä kun sellainen jo löytyy, vai mitä.
-
Tämä kerroin kolme on julkisen rakentamisen peruskivi. Kaikki hinnat voi kertoa sillä niin on likempänä realismia
jos haluaa laskea tarkemmin niin kannattaa kertoa piin arvolla :lol:
-
On tietenkin totta, että muualta kuin pk-seudulta on suurempi kynnys lähteä oopperaan, mutta joskus voi tehdä vaikka pienen retken Helsinkiin ja käydä samalla oopperassa tai baletissa.
onneksi oopperaa on nautittavissa muuallakin ettei sen vuoksi tarvitse välttämättä mennä Helsinkiin. esim itse asiassa tähän mennessä en ole nähnyt yhtään oopperaa Hesassa mutta jokusen muualla, muistaakseni kolmella eri paikkakunnalla :wink:
-
Tämä kerroin kolme on julkisen rakentamisen peruskivi. Kaikki hinnat voi kertoa sillä niin on likempänä realismia
jos haluaa laskea tarkemmin niin kannattaa kertoa piin arvolla :lol:
Ei pidä paikkaansa. Oikeampi luku saadaan, kun alkuperäinen luku kerrotaan piin ja luonnollisen logaritmin e painotetulla keskiarvolla. :D :D :smt051
-
Jokatapauksessa oli loppuhinta mikä tahansa, niin Kiasman, Oopperatalon ja tulevan Musiikkitalon hinnat vetävät väkisinkin iloisen veronmaksajan ilmeen ns. peruslukemille. On riemastuttavaa huomata, että kyseisten kolmen rakennuksen rakennuttamiskustannukset tulevat olemaan n. 325 milj. euroa, kun hinnat muutetaan tämän päivän rakennuskustannusten mukaiseksi hinnoiksi.
Niinpä niin. Emmehän me tarvitse kirjastojakaan. Maksakoot kansalaiset itse kirjansa. Emmekä tarvitse liikuntasalejakaan. Liikkukoot luonnossa. Mitä me teemme jäähalleille, kun luonnonjäälläkin voi liikkua.
Kirjastot, oopperat, jäähallit, liikuntahallit, jalkapallokentät ja musiikkitalot maksavat.
On se vaan kummallista, että valitetaan oopperasta ja musiikkitalosta, muttei liikuntahalleista, jalkapallokentistä, jäähalleista, tenniskentistä, jotka maksavat maltaita ja joissa veronmaksajien rahaa poltetaan.
Kas kun ei ole kritisoitu sinfoniaorkestereitä ja sinfoniettoja. Niitähän on Suomessa vähän alle 20 ja nehän vievät isot rahat. Entä teatterit. Suomessa on kymmeniä isoja teattereita ja satoja pienempiä. Lähimain kaikki teatterit käyttävät veronmaksajien rahoja tulipa ne sitten valtiolta tai kunnilta. Puhumattakaan taitelijoiden toimitiloista, jonka kunnat kustantavat. Lisäksi Suomessa on inhottava taitelija-apuraha, jonka sekin maksaa maltaita kansalaisille.
Pannaan vielä verot valtion maksettavaksi.
-
Tulkaa kesällä Savonlinnaan - tarjolla on niin luontoa kuin oopperaakin!
-
Oopperan, musiikkisalien, orkestereiden ym. helsinkiläisten kustannuspaikkojen tulopuolelle pitäisi kansantalouden tasolla laskea myös Savonlinnan, Kuhmon, Viitasaaren, Mustasaaren, Mikkelin, Joroisten ym. musiikkijuhlien taloudellinen vaikutus niiden kotipaikoilla. Euromääräisiä tietoja saanee kunnanjohtajilta. Elävä ja korkeatasoinen musiikkielämä on myös mm. musiikkiopistotoiminnan ja yleensäkin soittoharrastuksen edellytys ja kasvualusta. Mikäli muistan nuoruusaikoja, niin soitonharrastus ei painottunut ylempiin tuloluokkiin, joiden edustajia pikkukaupungissa oli kaiken lisäksi varsin vähän.
Helsingin herrat siis verorahoillaan osaltaan ylläpitävät pienten paikkakuntien vireää kulttuurielämää, mikä edistää älykkään ja henkisesti joustavan työvoiman tuotantoa noilla alueilla, jos nyt asiaa halutaan talouselämän näkövinkkelistä katsoa.
Teatterielämässäkin asiat lienevät samalla mallilla.
Mitä musiikkitalon kustannuksiin tulee, niin joku asiaa paremmin muistava voisi kertoa, miten ja millä hinnalla Heureka saatiin aikoinaan pystyyn.
Musiikkitaloa sinänsä pidän tarpeellisena. On surkeaa, että kaupungissa on erinomaisia orkestereita, mutta soittopaikkana vain akustisesti huono ja vielä huonompi sali. Arkkitehtia en nyt mainitse.
Mt
P. S. Mielipiteeni esitin jäävittömänä, koska en nykyisin mainitsemiani palveluita käytä.
-
Vastaanpa omaan tiedusteluuni, kun löysin viisautta netistä.
Mitä musiikkitalon kustannuksiin tulee, niin joku asiaa paremmin muistava voisi kertoa, miten ja millä hinnalla Heureka saatiin aikoinaan pystyyn.
"Urakoitsijat ihmettelivät toistensa sisään työntyviä peruskappaleita ja antoivat kasinotalouden loppuajan pöhöttämiä epäluuloisia tarjouksia, niin suuria, että koko hanke oli kaatua. Tarjouskilpailu uusittiin toisen muotoisena: Urakoitsijat kertoivat säätiölle yksikköhintansa ja arvion kokonaiskustannuksista. Jos jäädään alle, tasataan säästö. Jos menee yli, kumpikin maksaa.
Näin rakennustyö pääsi liikkeelle, ja joulukuussa 1988 ihmeteltiin kaikkien julkisten rakennushankkeiden Elmoa: Kolme tyhjätaskuista fyysikkoa oli saanut idean 1982, puolitoistasataa miljoonaa oli kerätty ja talo oli valmis seitsemän vuotta myöhemmin ja, yhä uskomattomampaa, rakennuskustannukset ja -aika oli alitettu!"
(Lähde: http://www.heureka.fi/portal/suomi/yleista/arkkitehtuuri/)
Mt