Kiinteä ei kai ole sama kun tiheä
monimuotoinen runo sallii vapauden kurinalaisesti
vakiintunut vastuu on hyvä perusta
erityinen ja erilainen ovat kaksi sanaa, joilla on eri merkitys
Opin Yrjö Engeströmiltä 60- ja 70-lukujen taitteessa käsitteen välttämättömyyden pakko. Hän oli Otso Appelquistin ym. ohella yksi Summerhill-metodin soveltajista Suomessa
Muistoni ovat - jos sallitte - runollisen utuisen verhon peitossa
Pakilan lastentarha, joka toimii edelleen, oli Summerhill'n näyteikkuna. Olin siellä kuukauden vapaaaehtoisena. Nyt avustan ehtoollisella (vapaaehtoisesti?!). Näin minut on ohjattu sovinnaisiin uomiin. Iän myötä järki voittaa; ettei vaan tyhmyys tiivistyisi joukossa?!
Totta kai ulkopuoliset ymmärsivät väärin. Aina käy niin. Aina on niin. Muuten ei syntyisi keskustelua. Väärinymmärrys osoittautuukin näkökulmaksi. Otapa sitten selvää kunkin henkilöhistoriasta! Jotta ymmärtäisit ja hyväksyisit. Ensin tulee jos tulee ymmärrys, sitten tulee jos tulee hyväksyminen; ellei sitä, sopimus. Seinän tullessa vastaan on tietenkin ensin pysähdyttävä, ellei vauhti ole liian suuri törmäyksen välttämiseksi. Jos ongelmatiikkaa ei voi ylittää tai ohittaa tai alittaa, on mentävä läpi - kuitenkin vasta kohtuullisen ajan kuluttua. Antaa ajan ensi hoitaa. Ellei se sitä tee, ohjat on pakko ottaa omiin käsiin. Vai onko? Ei. Ne voi luovuttaa Korkeimmalle. Odottaminen mainittiin Heimat-sarjan osassa, jossa Herman tavoittaa Clarissan ja he viettävät yhdessä yön. Aamulla Clarissa oli jättänyt viestin, että hänellä on tärkeä tapaaminen. Ja sitten Herman odotti! Totesin puolisolleni, että Herman on körttiläinen. Sitä en lisännyt, että hän ei taida sitä tietää.
Historia
Kuolema
Maa
Rakkaus
Taivas
