Kaappi tuotiin! Äärettömän symppis pariskunta toimitti kaksi vitriiniä kotiin, ja olivat mitä huolellisimmin purkaneet irtokappaleet teipanneet hyllyt teipanneet hyllykiinnittimet... Siis niin kauniisti ja huomaavaisesti toimittu että maksoin vähän yli pyydetyn.
Iltapuolella sitten sommittelin asumusta kaappisopivaksi, siirtelin huonekaluja ja siirtelin takaisin ja huh kuinka oli pölyä joissakin nurkissa! Kädet ihan näppylöillä kuten silloin kun viimeksi muutin ja pakkasin kirjat.
Sain aika mukavan lopputuloksen. Hugo, armaani, on hyväksynyt tosiasian, äidistä täytyy irrottautua. Hugo purki kokemusta kiihkeällä pyöräjuoksulla.
Jotakin kiintoisaa löysin aamulla. Olen luovuttanut Tiimarin sinänsä toimivat napakat keramiikkakulhot eläimille. No ihmettelemään kuinka toinen kippo on nurin. Olen havainnut oravien kyllä puolustavan kuppia vaikka pähkinää saisi muualtakin; orava istuutuu kipon reunalle, tukee tanakasti etutassuillaan vastakkaista laitaa ja siis kuin makaa kulhon yllä. Kun se häädetään sananvaihdon jälkeen, häätäjä toimii samoin. Mutta kulho on pysynyt paikoillaan! Se ei ole kaatunut!
Nyt siis kippo ei nurin vaan kokonaan nurinpäin. Minä nostamaan sitä ja mitä löytyy alta. Suuri kasa pähkinää.
Jos kuppi menee nurin pähkinät hajaantuvat sinne tänne.
Tuo oli huolellista työtä.
Sitten soitti sisar, jaoimme kuulumiset, pääsen pian askartelemaan Hugo-kaappiin kaikkea, sain luettua uskontotiedettä ja Samuel lähti maleksimaan, menin jäljessä ja sanoin että tules kotiin nyt Leena antaa ruokaa.... Se kääntyi ja tuli!
Oli varmaan nälkä herättänyt. Hurjasti se on pulskistunut.