Johtava diakoniatyöntekijä neuvoi että voinkin saada lääkkeisiin toimeentulotukea ja myös asumiseen harkinnanvaraista ja silmälasit, mikä oli ihan valtavaa, oman alueen nissa heitti ulos " me kuulkaas autetaan vähän erilaisia ihmisiä" . Eivät auta jos on tämmönen koulutus ja tultu taksilla kaupungilta joskin sanoin että tulen kyllä mikäli olen juur saamassa kohtauksen... ja käydään urheiluharrastuksessa.
Soitin lopulta ja kysyin että ketäs te autatte sitte. No laskettiin mitä jää ruokaan ja sanoin että Nutrilettia voi hyvin syödä ja makaroonia mutta kauheesti tekee mieli kalaa joskus, muttei täs nyt mieliteot mitään tee, kun makaroonipussin saa 43 sentillä ja tonnikalakin on kalaa ja toisinaan tarjpuksessa saa kahdella eurolla viis purkkia, mutta eihän se terveellinen valio ole. Toisaalta kun syömisen päättää lopettaa niin ruokahalu menee. Ja että ei minunkan sähköjä kukaan maksa eikä minulle tarvi kilpailutusta neuvoa, ne on kaikki jo opittu.
Sanoin että mitäkö häneltä toivon. Sitä toivon että ota puheeksi vaik työntekijäkokoukses että toisinaan insinööri, pappi, lääkäri, maisteri, professori sairastuu tai olikin vammane alkuaan. Neuvo niitä nissojasi näkemään että hän on lääkärin kanssa tekemisissä kun on vastaanotolla potilaana, ei ikinä muullon. Hän toivoi että minä menisin lähikelaan että minul onkin etuuksia joita saatan saada.
Se tuntui mukavalta. Vaikka tuli syylline olo, että ahnehin täs köyhemmiltä jotakin, eli tais jäädä menemät. Mutta itse ajatus.
