Päivän teksti 17.

[Pirska]

Olen hyvin paljon, monta vuotta, miettinyt, mitä lapsen ominaisuutta Jeesus tarkoitti. ---

Olen ajatellut, että Jeesus tarkoitti lapsen ihan yksinkertaista luottamista siihen, että se mitä minulle kerrotaan, on totta: Jeesus on Jumalan poika, Jeesus muutti veden viiniksi, Jeesus nousi ylös kuolleista, Jeesus käveli oikeasti vetten päällä, Jeesus nousi taivaaseen j.n.e. Tämä edellyttää, että aikuinen, joka kertoo näistä lapselle, uskoo itsekin niihin ihan oikeasti, eikä selittele, että tämä nyt on siihen aikaan sidottua plaa plaa plaa.

[myyrä]

Olen ajatellut, että Jeesus tarkoitti lapsen ihan yksinkertaista luottamista siihen, että se mitä minulle kerrotaan, on totta: Jeesus on Jumalan poika, Jeesus muutti veden viiniksi, Jeesus nousi ylös kuolleista, Jeesus käveli oikeasti vetten päällä, Jeesus nousi taivaaseen j.n.e. Tämä edellyttää, että aikuinen, joka kertoo näistä lapselle, uskoo itsekin niihin ihan oikeasti, eikä selittele, että tämä nyt on siihen aikaan sidottua plaa plaa plaa.

Kaatoi temppelissä rahanvaihtajien pöydät... 

[Pirska]

Hienoa, myyrä! Sinulla on tosi hyvä teksti  "Vapauteen Kristus vapautti teidät... - mm. isien perinnäissäännöistä."

[Leena]

Tuo on hyvä, mutta ilmeisesti todella muulla kasvuympäristöllä on vaikutusta. Viimeisinä kouluvuotenaan äitini sanoi, että uskontoa on oikeastaan mahdoton opettaa. Alkuopetuksessa siinä vielä oli tunnustuksellinen, uskontokunnan mukainen painotus.  Hän opetti vain kahta alinta luokkaa, eli oli orientoitunut alkuopetukseen, ja yllätykseksi minulle sanoi että lasten tulisi ehdottomasti päästä kouluun vuotta nuorempina.

Kun hän alkoi selittää juuri jotakin veden muuttamista viiniksi, lapset katsoivat pitkään, ja totesivat, että nyt kyllä narraat. Hän nauroi näitä juttuja ja kokemuksiaan kotona ja sanoi, ettei kertakaikkiaan tiedä miten saa edes opetettavan materiaalin käytyä läpi. Nooan arkki: ei niin suurta laivaa pysty tekemään. Nousi kuolleista kolmantena päivänä: minkä takia vasta silloin? / ei meidän mummu noussut ainakaan.

Luokat olivat hyvin levottomia, ja hän huomasi, ettei lasten kyky kuvitella ollut ikätasoista. He tiesivät toisaalta juttuja joilta lasten tulii saada vielä olla suojassa, mutta eivät osanneet käyttää mielikuvitusta missään. Hän sanoikin lukevansa niin paljon satuja kuin mahdollista.

Mutta muistan omasta lapsuudestani, miten uskontotunnilla opetettu erottui hyvin selvästi saduista. Saduissa puhuttiin asioista, jotka eivät olleet totta. Mietin koko päivän, olihan se toinen sunnuntain aiheista. Ainakaan lapsella ei ollut valtaa, ei ehkä arvoa, tyttölapsella ei kai järin kuin poikkeustapauksissa.

[Pirska]

                    20. sunnuntai helluntaista

Usko ja epäusko

Usko näkee Jeesuksessa Jumalan Pojan, jolla on valta tehdä Jumalan tekoja. Jeesuksen eläessä monet epäilivät häntä tai loukkaantuivat häneen, torjuivat hänen jumaluutensa ja pitivät häntä kansanvillitsijänä. Usko ja epäusko taistelevat myös jokaisen kristityn sydämessä. Siksi Jeesuksen seuraaja joutuu arvioimaan oman uskonsa perusteita.

Ensimmäinen lukukappale

1. Moos. 15: 1–6

Abramille tuli näyssä tämä Herran sana: ”Älä pelkää, Abram. Minä olen sinun kilpesi, ja sinun palkkasi on oleva hyvin suuri.” Abram sanoi: ”Herra, minun Jumalani, mitä sinä minulle antaisit? Olenhan jäänyt lapsettomaksi, ja minun omaisuuteni perii damaskolainen Elieser.” Abram sanoi vielä: ”Ethän ole antanut minulle jälkeläistä, ja siksi palvelijani saa periä minut.” Mutta hänelle tuli tämä Herran sana: ”Ei hän sinua peri, vaan sinut perii sinun oma poikasi.” Ja Herra vei hänet ulos ja sanoi: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” Abram uskoi Herran lupaukseen, ja Herra katsoi hänet vanhurskaaksi.

Toinen lukukappale

Room. 4: 16–25

Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Näin lupaus on varma ja koskee kaikkia Abrahamin jälkeläisiä, ei vain niitä joilla on laki, vaan myös niitä joilla on Abrahamin usko. Hän on meidän kaikkien isä, niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi.” Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan. Abraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut, ja niin hän uskoi tulevansa monien kansojen kantaisäksi näiden sanojen mukaisesti: ”Näin suuri on oleva sinun jälkeläistesi luku.” Hänen uskonsa ei horjunut, vaikka hän, lähes satavuotiaana, tiesi elinvoimansa sammuneen ja Saaran kohdun kuihtuneen. Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut. Sen vuoksi Jumala katsoikin hänet vanhurskaaksi.
    Näitä sanoja ei kuitenkaan ole kirjoitettu vain hänen tähtensä, vaan myös meidän vuoksemme. Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Jumala antoi Kristuksen kuolla meidän rikkomustemme tähden ja herätti hänet kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden.

Evankeliumi

Mark. 2: 1–12

Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
    Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” - hän puhui nyt halvaantuneelle - ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”
                            

[PekkaV]

   So what?!

[Pirska]

   So what?!

Mistä se nyt kiikastaa?

[PekkaV]

   Kuinka niin "nyt"?

[Pirska]

   Kuinka niin "nyt"?

Olin jo unohtanut, mutta taisit muinoin valittaa, miksi tuommoinen teksti on laitettu tänne. Sekin oli suoraan kirkkovuosikalenterista.

Oletin, että tämänkertainenkin kommentti liittyy tämän pyhän teksteihin. Korjaa, jos olen väärässä.

[seppos]

Tuosta tekstistä tulee mieleeni lapsuus, jolloin ajattelin, että isäntä otti hetekan mukaansa ja lähti menemään. En silloin juuri muunlaisia sänkyjä tuntenut. Käytännössä tämä vuoteeksi kutsuttu oli ilmeisesti matto.

[Leena]

Oli niin.

Kiitos Pirskalle!  Kun katsoo etukäteen tekstit, ne kirkossa jo muistaa, ja keskittyminen on ihan toista tasoa. Näistä on koko tavalla apua. Nämä vopi myös lukea jälkikäteen, kun joku on käynyt kirkossa ja ehkä tuonut terveisiä. 

[Mirjami]

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Tämä olisi pitänyt sanoa jo aikaisemmin. Kiitos Pirskalle tosiaankin kun olet vaivautunut. Pääsääntöisesti seuraan vain Seuratupa-osiota, ja hoksasin viime viikon loppupuolella, että jos Pirska ei kopioisikaan päivän tekstiä, niin mistäs sitten tietäsin mikä se on.

Tuo päivän teksti samalla sekä virittää mietiskelemään tekstin sanomaa että myöskin luo odotuksen  ja ilon tunteen tulevasta jumalanpalveluksesta. Näin sydän ikäänkuin valmistautuu jo etukäteen tulevaan. Eli juhla tavallaan on jo sydämessä, ajatus siitä, että pääsee kirkkoon.

[Pirska]

Oli niin.

Kiitos Pirskalle!  Kun katsoo etukäteen tekstit, ne kirkossa jo muistaa, ja keskittyminen on ihan toista tasoa. Näistä on koko tavalla apua. Nämä vopi myös lukea jälkikäteen, kun joku on käynyt kirkossa ja ehkä tuonut terveisiä. 

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan. Tämä olisi pitänyt sanoa jo aikaisemmin. Kiitos Pirskalle tosiaankin kun olet vaivautunut. Pääsääntöisesti seuraan vain Seuratupa-osiota, ja hoksasin viime viikon loppupuolella, että jos Pirska ei kopioisikaan päivän tekstiä, niin mistäs sitten tietäsin mikä se on.

Tuo päivän teksti samalla sekä virittää mietiskelemään tekstin sanomaa että myöskin luo odotuksen  ja ilon tunteen tulevasta jumalanpalveluksesta. Näin sydän ikäänkuin valmistautuu jo etukäteen tulevaan. Eli juhla tavallaan on jo sydämessä, ajatus siitä, että pääsee kirkkoon.

Mukavaa, että niistä on apua. Minusta niitä on mukavaa liittää tänne ja samalla tulee itsellänikin luettua ne etukäteen. On totta, että enemmän niistä saa irti, kun ne lukee jo etukäteen.

Ne löytyvät netistä http://evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage tai googlettamalla "kirkkovuosi nyt". Sieltä voi myös tarkistaa pitkälle eteenpäin ja taaksepäin tekstejä.

[vn]

Yhdyn edellisiin...

[Pirska]

            21. sunnuntai helluntaista

Jeesuksen lähettiläät

Jeesus julisti, että Jumalan valtakunta on lahja. Hän lupasi syntien anteeksiantamuksen kaikkein syntisimmillekin. Jeesus lähettää omansa maailmaan todistamaan tästä armosta ja palvelemaan ihmisiä hänen nimessään. Kristitty on Vapahtajan lähettiläs, ”Kristus lähimmäiselleen”.

Ensimmäinen lukukappale

Jer. 1: 4-10

Profeetta Jeremialle tuli tämä Herran sana:
      - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,
      minä valitsin sinut.
      Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan,
      minä pyhitin sinut omakseni
      ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.
    Mutta minä vastasin: ”Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” Silloin Herra sanoi:
      - Älä sano, että olet nuori,
      vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,
      ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.
      Älä pelkää ketään,
      sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi
      ja suojelen sinua.
    Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:
      - Minä annan sanani sinun suuhusi.
      Minä asetan sinut tänä päivänä
      kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.
      Sinun tulee repiä ja särkeä,
      tuhota ja hävittää,
      rakentaa ja istuttaa.

Toinen lukukappale

2. Tim. 4: 1-5

Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen, joka on tuomitseva elävät ja kuolleet, ja hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa kautta: julista sanaa, astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan, nuhtele, moiti ja kehota, aina kärsivällisesti opettaen. Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee. He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja. Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.

Evankeliumi

Matt. 22: 1-14

Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi:
    ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.
    Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”