Käytkö kirkossa osa 11.

[myyrä]

Olin pitkästä aikaa jumalanpalveluksessa, tosin vain radion välityksellä. Oli aika hyvä ja rauhallisen oloinen saarna. Jo muutamia päiviä mieltä askarruttanut asia selveni ja kiteytyi päätökseksi: liityin takaisin kirkkoon, jee  

"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia,
vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat
ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus."

Ef.2:19-20

[Pirska]

Olin pitkästä aikaa jumalanpalveluksessa, tosin vain radion välityksellä. Oli aika hyvä ja rauhallisen oloinen saarna. Jo muutamia päiviä mieltä askarruttanut asia selveni ja kiteytyi päätökseksi: liityin takaisin kirkkoon, jee  

"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia,
vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat
ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus."

Ef.2:19-20

[Riitta-mummi]

Kotikirkko. Omat rakkaat körttipapit toimittamassa. Leena piti päivän tekstistä ja viime viikon puheenaiheesta hyvän, kirkon opetuksen ja Raamatusn sanan mukaisen saarnan.
Tulimme ruokituiksi sanalla, ehtoollisella ja Lähetysseran kahveilla.

Urkuri, vierailija, oli taitava ja virret mm. Jaakko Haaviolta ja Wilhelmi Malmivaaralta. Muitakin oli, kaikki sopivia tekstiin.

[seppos]

Meillä oli Herättäjän pyhä ja Raisa Jarkkola saarnasi (hyvin) Seuroissa puhuivat Jussi Rytkönen Kotimaa lehdestä ja K-P Kinnunen eläkkeellä oleva naapuriseurakunna kirkkoherra sekä oma pappimme Ellisa.

[Pirska]

Kyllä kävin ja palvelin siellä. Oikein kotoista oli.

[Töölöläinen]

... yritetään.

ei jäänyt yritykseksi.

[Viisveisaaja]

Olin pitkästä aikaa jumalanpalveluksessa, tosin vain radion välityksellä. Oli aika hyvä ja rauhallisen oloinen saarna. Jo muutamia päiviä mieltä askarruttanut asia selveni ja kiteytyi päätökseksi: liityin takaisin kirkkoon, jee  

"Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia,
vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.
Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat
ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus."

Ef.2:19-20

Onnea valitsemallesi tielle tai päätökselle.

Juu, samaan perheeseen kuulutaan kuin pyhät, kuten Raamatun kohdassa oli, vaikkakin onneksi perheessä voi olla kaikenlaisia perheenjäseniä.

Kyllä kai mullekkin ainoa oikea koti on luterilainen kirkko.
Vaikkakin iso ja ihmiskontaktit siellä todella vähäisiä, niin kotona se tuntuu parhaalta, vaikka viihdyn joskus kyläilemässä muuallakin.
Se johtunee sosiaalisesta luonteesta kait?

[vn]

Hyvä päätös myyrä, ehkä se takaraivossa on muistissa vaikka notkon pohjalla vaellammekin,
emme putoa, olemme turvassa.

[Mansipaani]

Heräsin omaan nykyisen heräämiskeskiarvooni verraten myöhään, (8:40) joten en ehtinyt lämmittämään autoa enkä ole menossa keskustan kirkkoonkaan. TV:ssä on babtistien kirkko ja radiossa naispappien kirkko, joten valitsen Oulun virtuaalikirkon. (mikä onni että on mistä valita) Kerrottakoon etten ole kuitenkaan naispappeuden vastustaja, mutta en puoltajakaan. Olen jonkinlainen äänetön väliinputoaja, en itsekään tiedä mikä. (Puoltaisin äänekkäämmin jos olisin kuullut oikein hyviä nais-saarnoja)

[Töölöläinen]

Tänään ei ...ehkä...

ps.taidan jättää tämän viestiketjun omalta osaltani vähemmän kommentoitavaksi. Sillä tuntuu sielussa että esitän itsestäni kristittyä ihmistä joka hurskastelee kirkossa käymisellä.

[Mansipaani]

Nainen siellä Oulussa saarnasi, ja oli ihan asiaakin mukana. Jopa itseä puhuttelevaa asiaa. Naisilla on monesti tapana puhua saarnoissa ja hartauksissa elämän pienistä asioista tunnelmoiden, kauniisti- joka minua hieman häiritsee. Mutta olen tyytyväinen jos se asiakin sieltä löytyy. Älköön kukaan pahastuko ajatuksistani.

[myyrä]

"-Ei sanankuulossa oltaessa joka kerta saa tuntea Kristusta; Simeonkin sai vasta vanhana ollessaan painaa Kristuksen syliinsä, ja kuitenkin Jumalan henki kuljetti häntä, sanoi emäntä Turpeinen, kun toiset valittivat kirkosta palatessaan, etteivät taaskaan saaneet mitään."

Muistin tämän kun ei jäänyt radiosaarnasta mitään mieleen? Ajatukset ehkä harhaili liikaa muualla? Tiedä häntä? 

[vn]

Kävin kotiseurakunnan kirkossa messussa, matkat (reilu kilometri) kävellen aurinkoisessa säässä, mennessä oli
vielä melkoisen kylmää, noin -15.
Saarna oli hyvä, sijaisena oleva naiskappalainen kertoi itseäni nyt koskettavista aiheista, muutos on mahdollista,
rukous ja hiljentyminen auttaa oman paikan ja tehtävän löytymiseen.
Sain olla Raunon ja muutaman muun kanssa esilaulajina. Tämä Rauno on Antin ohella kuorokaverini ja uhkasi
"ajaa alas" koko kuoroharrastuksen, mutta ei näköjään ainakaan vielä.
Kyllähän tämä laulaminen ja kuoroharrastus on sellainen elämän sisältö ettei sitä niin vaan "hevillä" jätetä,
vaikken heviä ole tietääkseni koskaan kokeillutkaan, en tiedä vaikka sujuisi sekin. 

[1944]

vaikken heviä ole tietääkseni koskaan kokeillutkaan, en tiedä vaikka sujuisi sekin. 

Olet lahjakas. Laulat ja palvelet kuorossa. Ei Jumala pahastuisi vaikka heviäkin kokeilisit.

[Riitta-mummi]

Talviveisuihin liittyvä messu sai erikoisen kirkkorakennuksen lisäksi väriä siitä että kanttorin johdolla väki opetteli virret 279 ja 332 veisaamaan äänissä. Lemiläinen perinne on  veisuu äänissä ja hyvin se sujui tältäkin seurakunnalta kun mukana oli suuri kuoro ja paljon kokeneita seura- ja kuoroveisaajia.

Saarna oli kirjailija-papin pohdiskeluja aika raflaavin vedoinkin ikävästä, harmaasta, kyllästyneestä ihmisestä samanlaisessa nykysuomessa.
Kiinnostava ja antoisa oli Urpon saarna.

Kirkkorakennus on luku sinänsä. Sen akustiikka on pyöreän salin ja kupolikaton takia herkkä. Puheet tahtoivat kuulua paikoin epäselvinä, mutta veisuu ja etenkin Histan veisaajien konsertti osoitti mitä siitä voi saada irti.
Muuten modernin kirkon tilat olivat moninaiset ja monikäyttöiset. Kirkko on sananmukaisesti keskellä kylää. Sitä ympäröivät asuintalot ja lliikekeskukset hyvinkin tiiviisti.