- Ei tuo "olen körtti" sano kenellekään mitään ellet selitä. Olisi selitettävä tai saatava rauha aika pitkiin selityksiin siitä mitä kristitty/körtti juri sinlle tarkoittaa, eikö?
-Useammin törmää tuohon "oletko uskovainen". Ei pahuksessa en ole mikään -vainen, -lainen tai -isti. Minä ajattelen. Kiinnostaako ketään kuulla mitä? Minä ihmettelen ja etsin. Minä uskon jotenkin, ikäänkuin näin...siinä jo ollaan pahan edessä. En osaa selittää tuota.
-Toisalta jos nyt skippaat tuon seuraavan kysymyksen jota ei kenties koskaan esitetä, ja käytte tätä keskustelua filosofiantunnin päälle, riittäisikö että puhut sitä kieltä jota toisetkin ja vastaat olettavasi tällaisen yliluonnollisen tai yliaistillisen tai - mikä nyt on termi - toimijan, joka on moraali-instanssi ja eettisen ajattelusi pohja..tai mitkä nyt ovat käytetyt termit. Voihan olla etteivät edes kysy, ja pääset ongelmasta.
Mulle ei ole ongelma myöntää uskovani Jumalaan jos joku sitä kysyy. Vastaus voi olla vaan yksinkertanen "nojuu..." Sitten jos ruvetaan kysymään juuri jotain tuommosta "oletko uskovainen" tai "oletko uskossa", voi iskeä paniikki että mitähän tuohon vastais."
Ehken on tarpeen selvittää tilannetta tarkemmin. Kyse siis ei ollut filosofian kurssin päälle käydystä keskustelusta, suoraan. Kurssi kyllä oli käyty, minulla ja toisella keskustelukumppanillani. Kolmas ei oikeasti tainnut olla edes kärryillä mistä puhuimme (pätemisen tarve hienoilla termeillä). Kun keskustelimme sitten supernaturalistisesta etiikasta, jota toinenkaan ei kunnolla muistanut, keskusteluun siis lipsahti kysymys "Uskotko Jumalaan?"
Ongelmaahan ei olisi, jos kaveri olisikin kysynyt "Oletko uskovainen?" Ei en ole.
Ja onko sitten luvallista olla tuossa määrin toimija ("Minä ajattelen") ? En tiedä. "Uskoa" vaaditaan monissakin yhteisöissä suorastaan teloittamaan "järki" enkä koskaan ole käsittänyt sitäkään. Ihmisen pitää silputa itseään Vuorisaarnan sanoin kyllä, jos silmä, käsi tai jalka viettelee häntä, mutta ei muuten, enkä ole ikinä ymmärtänyt koko dikotomiaa. Eikö Jumala huoli minusta kokonaisena?
Toinen ongelma tässä on juuri se, että olen ajatteleva toimija. Sitä ehken kutsuttaisiin "syntiseksi ihmiseksi". Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan uskosta, joka luterilaisen teologian mukaan tulee Pyhältä Hengeltä, ei ihmiseltä. Ihminen ei kykene mihinkään uskonratkaisuun (ts. ei voi vastata "
Minä uskon"). Jos olen väärässä, korjatkaa ihmeessä.
Olen kuullut tuosta Matteuksen evankeliumista sellaisen tulkinnan, että sen tarkoitus on näyttää ihmiselle juuri hänen syntisyytensä ja kyvyttömyytensä täyttää lain vaatimus. Esimerkiksi aviorikos. Jos vain katsoo naista (ja ilmeisesti toisinpäin) tekee aviorikoksen. Eikö tämä tee käytännössä aviorikoksen tekemisen ihmiselle täysin mahdottomaksi?
Mutta uskosta. Syntisyydestähän puhetta riittäisi.
Sitten jos ruvetaan kysymään juuri jotain tuommosta "oletko uskovainen" tai "oletko uskossa", voi iskeä paniikki että mitähän tuohon vastais. Jälkimmäiseen oon keksiny jonkunlaisen vastauksen: "En oo uskossa mut ehkä usko on minussa."
Tässä on mielestäni ongelman ydin. Selitys on outo ja pohjimiltaan käsittämätön jos et tunne ajatusta ennestään.
vrt.
- Ei tuo "olen körtti" sano kenellekään mitään ellet selitä. Olisi selitettävä tai saatava rauha aika pitkiin selityksiin siitä mitä kristitty/körtti juri sinlle tarkoittaa, eikö?
Körttiläisyyden perintö:
Ongelma on pitkälle käytetyssä kielessä. Keskiverto Pohjois-Karjalaisella lukiolaisella ei ole aavistustakaan siitä, mitä körttiläisyys terminä tarkoittaa. Vielä vähemmän voi olettaa tuntevan termin kristitty sisältämää objektiuden määritelmää. (Tarkoitus ei ole millään lailla halventaa ikätoverietani, tai korottaa itseäni. Meillä vain on aika erilaisia mielenkiinnon kohteita. Kuinka moni keskiverto aikuinen osaa laskea Planckin kvanttihypoteesin mukaisen ionisoituneen elektronin liikemäärän ja energian, kun fotonin sisältämän energiakvantin suuruus on 34,8 MeV ja absorboiva aine on vetyä?)
Lähin kosketus herätysliikkeisiin oli ollut legendaarisen uskonnonopettajamme uskontotunnilla kolme vuotta aikaisemmin. Oli sivuutettu sivulauseessa "mielenkintoisempien asioiden tieltä" (huom. legendaarisuus = ei pysy aiheessa). Arkikokemus herätysliikkeistä on voinut olla joku kaveri, "joka ei saa kattoa telkkaria kun joku lestatiolainen". Tai sitten sotketaan johonkin uskoaan kadulla tyrkyttävään MAP-kirkkolaiseen tai Jehovan todistajaan.
Tavallaan siis syntyy välttämätön tarve "selittää". Olette kuitenkin oikeassa, eihän kukaan halua kuunnella selityksiä.
Keskustelu kuitenkin etenee. Siinä sitten ollaan ajatukset ja kieli solmussa, kun ei enää tiedä mitä sanoo.
Heh, juuri eilen pääsin sanomasta satunnaiselle tutulle firman pikkujouluissa, että olen körttiläinen... 
Tulikohan heitettyä se vähän liian kevyesti? Ja voiko noin edes ihan varmaksi sanoa?
Eikö körttiläisyys pohjimmiltaan ole epävarmuutta? (Oma tulkinta) Luotan Jumalan olemassaoloon, epävarmuus tulee ennemminkin suhteessa muihin kysymyksiin.
Mutta mitä tämä körttiläisyys terminä kertoo henkilölle, joka ei sitä ole ennen kuullut? Vaikka hän olisikin ajatuksiltaan körtti, vastaus on: "Ei mitään."
Ja ongelman juuret ovat edelleen yhtä syvässä kuin rikkaruoho.
