Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Mauno - 24.10.09 - klo:09:02
-
Hei!
Mikä /mitä on "Pyhä?"
Pian tulee kirkossa uusi vuosi ja sen myötä painopiste kirkon toiminnassa ja sananjulistuksessa on "Pyhä." Kirkon kasvatus-ja nuorisotyössä on näitä vuosiaiheita ollut ainakin minun uran ajan. Joskus vuosiaihe on ollut koko kirkon yhteinen, mm. "Riemuvuosi" vuosituhannen vaihteessa. Nyt tulee painopisteeksi koko kirkkoon "Pyhä."
Kuinka voin siitä työssäni kouluikäisille kertoa ja sitä heidän kanssaan kokea - entä aikuisten kanssa? Bilehileitten? Juuri orvoksi jääneitten? Hakattujen ja koulu(työpaikka)kiusattujen? Homojen? Väsyneitten? Sairastuneitten? EVVK-tyyppien? Työttömien ja muiden köyhien? Rikkaiden? Ylpeitten? Pilkkaajien? Jne. Mitä minä niille sanon ja kuinka koen heidän kanssaan "Pyhän?"
Mikä / mitä se on? Kenelle tarkoitettu ja mistä sen voi tilata - vai tuleeko se äkkiarvaamatta yllättäen? Onko se parempaa vai huononpaa kuin karismaattisuus tai hurmos - vai onko sillä mitään tekemistä tunteen kanssa?
Paljon on kysymyksiä minulla! Uusi kirkkovuosi tulee - en ole valmis! Mitä teen?
kyselee Mauno - Pyhän, yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden pikku osanen
-
Siihen aikaan, kun jahkailtiin helatorstain paikasta, puhuttiin arkipyhistä. Joku radion toimittaja ihmetteli, mikä ihmeen arkipyhä. Ennenhän ne olivat juhlapyhiä.
On kai paljon kiinni ihmisestä itsestään, onko hänellä pyhä vai sunnuntai. Hyvä keino pyhän pitämiseen pyhänä on osallistuminen jumalanpalvelukseen. Sieltä ei ajeta pois ketään, vaikka kuuluisi mihin ryhmään. Me hyväosaiset autolliset voisimme viedä joskus kirkkoon semmoisia, jotka eivät sinne omin avuin pääse.
-
Minulle juhlapyhät ja pyhät kokemukset ovat erikseen. Lepopäivän pyhittäminen on vielä kolmas muoto. Siinäkin löydän joskus pyhän.
Mauno, lopetit siihen keskeiseen pyhään yhteiseen seurakuntaan, pyhien yhteyteen.
Ehtoollispöydässä tämä on totisinta totta.
Pyhä kokemus voi tulla rukoillessa, musiikkia kuunnellessa, luonnossa, pientä lasta katsellessa, rakkaudessa. Mutta selitäpä se näille nuorillesi!
Pääsiäinen on juhlapyhistä pyhin. Ainakin minulle. Joulussa lapsen riemu(omakin) on sitä parasta. Ja se ei tule kaupasta. Joulun sanoma on ihana, mutta pääsiäisen sanoma on elämän ja kuoleman kysymyksen vastaus.
-
Pitkäperjantai.
-
Pitkäperjantai.
Sinä kevättalvena, kun äitini kuoli, oli kohta pääsiäinen. Kävin hiljaisella viikolla kuuntelemassa J-suun Rantakylän kirkossa ahtisaarnoja, joita piti sen seurakunnan silloinen khra Pertti Kettunen (H-Y:n päätoimikunnassakin ollut). Saarnat koskettivat, tulivat kohti. Koin jotain pyhää.
Pääsiäismessussa olin hautausmaan Isossa Ristinkappelissa. Seisoin ehtoollisella samassa paikassa kuin olin seisonut mummin siunaustilaisuudessa. Siihen kohtaan loisti pääsiäisaamun aurinko ikkunasta. Silloin koin taas jotain selittämätöntä pyhää.
Olen mystikko.
-
Kerran helluntaiseurakunan (jätän tällä kertaa tummentamatta sanan )penkissä tuli sellainen lyhyt pyhän kokemus, jota olisi voinut melkein veizellä leikata.
Kerran aiemmin olin kokenut sen interreilillä Notredamen katedraalissa Pariisissa.
Ehkä ortodoksikirkon vigiliassa olen myös jotain tuontapaista kokemut.
En tiedä, mitä pohjimmiltaan ovat, mukavia psyykenmaailman tuntemuksia ja liikkeitä joka tapauksessa.
-
Pyhällä on varmaan jotain tekemistä myös tunteen kanssa. Joskus olen kokenut ehtoollisella voimakkaasti, kuinka alttarikaiteen näkymättömällä puolella ovat olleet isäni ja anoppini, kun vietämme ehtoollista "kaikkien pyhien kanssa"
-
Hei!
Kiitos kaikille Pyhästä keskustelijoille. Myös minulle hartaudelliset kokemukset kirkossa, kappelissa ja luonnossa tuntuvat pyhiltä hetkiltä.
Mutta sitä mietiskelen, eikä Pyhää voi olla muualla - eikö sitä voi kokea kuin hiljaisuudessa, kirkossa tai temppelissä - ja luonnossa?
Onko Pyhä kahlittu vain näihin paikkoihin ja volumeen? Onko siis niin, että tyyppiä, jota kirkossakäynti ei kiinosta, ei myöskään koskaan Pyhä kokemus lähentele?
Kun minusta olisi niin mukavaa saattaa Pyhän lähelle, jopa kokemaankin sitä, bilehileitä, rappioalkoholisteja, masentuneita jne. joita me paremmat ihmiset pidämme usein onnettomina ja huonompina. Vai voiko sitä sitä Pyhää ohjailla, käskeä, tilata tai järjestää?
miettii Mauno
-
Rakkaus, kärsivällisyys, anteeksiantaminen. Ja lapsi.
Urho 3-vuotiaana ratikassa nähtyään humalaisen puliukon: "Onko toi jumalassa?"
-
Urho on asiallinen kaveri minun mielestäni, sillä samaa minäkin kyselen. Tarkennuksena edelliseen viestiini se, että en ehkä halua saada tyyppejä Pyhän luo kirkkoon tms. koska ne paikat on niin outoja monille. Mutta miten saa Pyhän siirtymään jumalassa olevan miehen mukaan tai päiväkerhosta yökerhoon?
Onko armollisuus, hyvä ja Pyhä vain alttarilla kirkossa, ja sinnekö pitäisi vaivautua, vaikka paikka on monelle outo ja pelottava? Miten armollisuuden, hyvän ja Pyhän saa siirtymään tavallisen kansan keskelle ratikkaan, kouluun, siivoamattomaan kotiin ja muualle, missä ihmiset ovat meidän parempien mielestä irrallisia ja sippejä?
-
Mikä /mitä on "Pyhä?"
Minua viisaammat ovat määritelleet:
Käsite "pyhä" liittyy Ut:ssa kolmeen sanaan. Kullakin sanalla on oma merkitysvivahteensa kuten; sakraalia pyhyyttä, jonka taustalla on ajatus temppeli- ja pappisvalveluksesta ja pyhyyttä eettisessä mielessä.
Vt:n aikana. Varhaisimmista ajoista alkaen pyhyyskäsitteellä Israelissa oli kaksinainen sisältö. Pyhyys merkitsi sitä, että tehtiin ero eettisesti moitteettoman ja synnillisen välillä. Israelin kansaan kohdistettu pyhyyden vaatimus perustui siihen, että Herra on pyhä Jumala.
Ut:n aikana. Sekä Paavalin että Pietarin kirjoituksissa, ja aivan erityisesti Hebrealaiskirjeessä, temppelistä puhutaan hengellisenä todellisuutena, joka on tullut vertauskuvien ja esikuvien tilalle. Pyhistä, jumalanpalvelukseen liittyvistä toimenpiteistä mainitaan ainoastaan kaste ja ehtoollinen sekä kättenpäälle paneminen ja sairaiden voiteleminen öljyllä.
----------------------------------------------------------------------
Vanhan liiton jumalanpalvelus keskittyi ulkonaisiin toimenpiteisiin, tänä päivänä painopiste on hengellisissä ja karismaattisissa ilmiöissä, jotka korostuvat useissa seurakunnissa (oma huomio). Pyhyyttä nähdään usein vain siinä yhteisössä, johon itse kuulun.
----------------------------------------------------------------------
Minusta pyhää on kaikki se, mikä on lähtöisin Jumalasta - koska Jumala on Pyhä. Pyhyyttä minun mielestäni voi kokea ajasta ja paikasta riippumatta...kumpa kokisinkin...
-
Suomen sanana pyhä on alkujaan sama kuin piha, tiettyyn tarkoitukseen rajattu alue. Tiedän vanhan metsästysalueen nimeltä Eräpyhä. Uskonnollisessa sanastosta sana tarkoittaa ymmärtääkseni Jumalalle erotettua. Siihen liittyy sitten ajatus Jumalalle kelpaavasta, puhtaasta ja moitteettomasta. Pyhittymistä tavoittelevat uskovaiset yrittävät tätä mahdottomuutta. Yrittäkööt. Minä asetan toivoni ihmisiä rakastavan Jumalan armoon.
-
Luulen, että pyhän kokemuksen voi saavuttaa missä vain Jumala rakkaudellaan kohtaa ihmisen.
Meillä on ollut pieni vapaaehtoisten ryhmä, joka on käynyt paikallisessa bubissa pitämässä Kauneimmat joululaulut. Se on ollut vakiasiakkaiden suosima tapahtuma ja kuulema hyvin koskettava sellainen. Uskon, että sielläkin on joku voinut kokea pyhän läsnäolon.
-
tykkään arkipyhästä...
-
Kiitos kysymyksestä, se sai taas miettimään. Valitettavasti löysin itsestäni enemmän pakana-ateistia kuin kristinoppinsa tuntevaa herännyttä.
Minulle tuli ensimmäisenä mieleen, että silloinkin elämässäni kun en jumalasta mitään tiennyt, tiesin kyllä että on "pyhä". Jotkut konkreettiset asiat olivat pyhiä jo lapsena (no, ovat edelleen).
Leipä, vilja, pelto.
Hautausmaat.
Kirkkorakennukset.
Suomen lippu.
Metsä.
Kuitenkin mikään näistä ei ole pyhä itsensä vuoksi. Pyhä on enemmän kuin asia itse - suurempi kuin osiensa summa, miten sen nyt sanoisi. Pyhän arvoa ei voi mitata rahassa eikä tyhjentävästi järjellä (tai edes sanoilla) selittää. Pyhään liittyy kunnioituksen tunne ja käyttäytymissääntöjä.
Esimerkiksi hautausmaa minulle pyhänä paikkana... Se on enemmän kuin maa-alue, jonne kuopataan kuolleita, koska siihen liittyy kuolleiden ystävien/rakkaiden kaipaus, esi-isien kunnioitus, elämän ainutkertaisuuden ja ohikiitävyyden osoittaminen, tasa-arvoisuus kuoleman edessä, ylösnousemuksen toivo. Käyttäytymissäännötkin ovat jokseenkin ehdottomat: ei sovi juosta tahi olla äänekäs eikä haudan päältä tarpeettomasti kävellä. Haudan häpäisy tai hautarauhan rikkominen on mitä suurin kauhistus.
Onkohan yksi ongelma nykyajan ja pyhyyden kohtaamisessa se, että monien ihmisten tulee jollain tapaa jakaa käsitys siitä mikä on pyhää, jotta pyhä olisi pyhää. Ja jos nykymaailman ihmiset ovat sirpaloituneet liikaa ollakseen samaa mieltä mistään, pyhyys ei "toteudu"?
Jatkan miettimistä.
-
Eikös PYHÄ ole sana, joka on kristinuskoa edeltävältä ajalta? Pyhä on merkinnyt maa-alueen rajaa tai merkittävää paikkaa luonnossa.
-
tykkään arkipyhästä...
:eusa_clap: :eusa_clap: :eusa_clap: Niinku arkipyhä ihmisestä tai vapaapäivä arkipyhästä?
Jos nyt mun pitäis miettii mikä on pyhä, niin ei ainaskaan sellainen munkki kun on jossain luostarin kellarissa puhumattomuus lupausta noudattamassa, mutta ei äiti Thereshakaan, vaikka on ihmisten keskellä auttamassa.
Ehkä Ukko Paavvon esimerkki pieneksi ja ei miksikään tulleessa ihmisessä, joka on armoa kerjäämässä Jumalalta on lähinnä pyhää mun mielestäni.
No tietty Jumala on Pyhä, mutta sitä nyt ei voi kuvailla sitä Pyhää sanoilla. :icon_exclaim:
-
Nythän on sellainen juhla tulossa johon körtit ei oikein voi osallistua.
Pyhäinmiestenpäivä.
Sehän on sellainen kun körtit ovat enempi syntisiä ja pieniä ihmisiä niin eipä sitä voi tuollaista juhlia.
Körtit voisi tehdä oman juhlansa. Vähempipyhienpäivä, pientenihmistenpäivä tai syntisrukkienpäivä.
Äh,,meneekö kukaan haudoille?
Eikö sellainen tapa ole juuri pyhäinmiestenpäivänä?
-
Nythän on sellainen juhla tulossa johon körtit ei oikein voi osallistua.
Pyhäinmiestenpäivä.
Sehän on sellainen kun körtit ovat enempi syntisiä ja pieniä ihmisiä niin eipä sitä voi tuollaista juhlia.
Körtit voisi tehdä oman juhlansa. Vähempipyhienpäivä, pientenihmistenpäivä tai syntisrukkienpäivä.
Äh,,meneekö kukaan haudoille?
Eikö sellainen tapa ole juuri pyhäinmiestenpäivänä?
Tuli käytyä haudoilla viemässä kynttilät. Isäni kuoli vajaa vuosi sitten ja äitini (pyörötuolissa) oli erittäin huolissaan viekö kukaan kynttilää haudalle ja niin lupasimme tehdä sen. Ei körtit tarvitse omaa juhlaa, kyllä ne voi sen verran samaistua yleisiin tapoihin, vaikka eivät pyhiksi itseään tuntisikaan. Tosin sillä ei ole mitään väliä, kun ei se auta taivastiellä. Jumala ratkaisee kaikkien kohdalla lopuksi kuinka käy.
-
Huomenna käyn haudalla ja laitan hautalyhtyyn kynttilän.
-
Tuli käytyä haudoilla viemässä kynttilät. Isäni kuoli vajaa vuosi sitten ja äitini (pyörötuolissa) oli erittäin huolissaan viekö kukaan kynttilää haudalle ja niin lupasimme tehdä sen. Ei körtit tarvitse omaa juhlaa, kyllä ne voi sen verran samaistua yleisiin tapoihin, vaikka eivät pyhiksi itseään tuntisikaan. Tosin sillä ei ole mitään väliä, kun ei se auta taivastiellä. Jumala ratkaisee kaikkien kohdalla lopuksi kuinka käy.
Enpä tosiaan minäkään tuota murehtisi, nuo asiat ovat sen verran isommissa käsissä tai ei missään käsissä. Ikävä vain on pois menneitä läheisiä kohtaan...
-
niin me muistelemme...
-
Äh,,meneekö kukaan haudoille?
Eikö sellainen tapa ole juuri pyhäinmiestenpäivänä?
Kyllä mennään. Pääsen ekaa kertaa pyhäinpäivänä isäni haudalle, vaikka isän kuolemasta on jo 5 vuotta. Isän hauta on täällä Keravalla ja nyt satun olemaan täällä. Normaalisti kotipuolessa meillä on urakka viedä vähintään kuudelle haudalle joskus jopa 12 kynttilät. Aina on tuulista ja huono ilma, eikä kynttilöitä meinaa millään saada syttymään. Iltakirkossa käydään kuuntelemassa haudattujen nimet. Pienellä paikkakunnalla siellä on aina monia tuttuja. Sitten iltakirkon jälkeen on mukava vaellella pimeällä, kynttilöiden juhlistamalla hautausmaalla.
-
Nythän on sellainen juhla tulossa johon körtit ei oikein voi osallistua.
Pyhäinmiestenpäivä.
Sehän on sellainen kun körtit ovat enempi syntisiä ja pieniä ihmisiä niin eipä sitä voi tuollaista juhlia.
Körtit voisi tehdä oman juhlansa. Vähempipyhienpäivä, pientenihmistenpäivä tai syntisrukkienpäivä.
Äh,,meneekö kukaan haudoille?
Eikö sellainen tapa ole juuri pyhäinmiestenpäivänä?
Taitaa olla niin, että pyhäinmiestenpäivä on hieman arkaainen ilmaisu pyhäinpäivälle, jonka tarkoituksena on muistella kuolleita läheisiä ja omaisia. Tämä on luterilaisen kirkon pyhäpäivä ja körtit kannattavat korostetusti ev.lut kirkkoa.
-
Nythän on sellainen juhla tulossa johon körtit ei oikein voi osallistua.
Mutu-tietoa.
-
Kristus on Pyhä ja autuaan vaihtokaupan perusteella syntinen ihminen tulee pyhäksi...
-
Alkuperäinen pohdintani Juhanille ja muille:
Kuinka se ihminen, jossa me muut emme näe mitään hurskasta, ja hän itsekin sanoo olevansa hengen asioissa aivan tietämätön, eikä asia edes kiinnosta - mitä keinoja Pyhä käyttää? Kristus on hänellekin avannut tien Taivaaseen asti. Me paremmat ihmiset mielellään heitämme hänen kiesiensä rattaisiin kapuloita, eikä hän itsekään usko kelpaavan -kuinka sen ihmisen saa edes pikkuisen kokemaan Pyhää?
miettii edelleen Mauno
-
Tälle Pyhäinpäivälle ois voinu joku aloittaa ihan oman osionkin.
No kävin kaverini kanssa yhden edesmenneen haudalla joka poistui 19 kesäisenä.
Laitoin kynttilän ja kaverini protestoi vieressä.
Hänestä turhaa ja ois pitäny eläessään huomioida paremmin ja jotenkin oikeassahan hän oli.
Oli aika paljon porukkaa Hangon hautuumaalla.
Mites muualla.
Hautuumaa on aika jännä kokemus varsinkin tälläisenä yönä, tuli liian aikaseen päiväälä käytyä.
Outo tunnelma ja ihmisiä vakavina ja suruissaan.
Perimmäiset asiat tulee kummasti siellä mieleen.
Ihan tälläistä vanhaa höppänääkin liikutti se tunnelma siellä-
-
jännä juttu Mauno... minä olen joutunut olemaan ja seuraamaan useamman poikani potkupallo-otteluita... siinä mitä olen nähnyt jonkin vanhempain pojan tekevän maalin... siinä on vanhemmille pyhän tuntua... arkipäiväisesti ja silmänräpäyksellisesti...
-
Luin tuossa aamupäiväkahvilla työpaikan Pyhäkoululehteä (joka löytyy kaikista hyvin varustetuista työpaikoista) ja luin sieltä pienen lapsen kannanoton:
"Hyvät asiat ovat pyhiä."
Onko se niin? Eikö pyhässä tarvitse olla mitään hurskasta? Pyhän voi kokea kuka tahansa ja missä tahansa (niinkuin toivon ja haluaisin), päiväkerhossa ja yökerhossa? Ja potkupallokentän reunalla...
Kyselee edelleen Mauno
-
Pyhän voi kokea kuka tahansa ja missä tahansa (niinkuin toivon ja haluaisin), päiväkerhossa ja yökerhossa? Ja potkupallokentän reunalla...
Toiveesi toteutukoon. Sen saa mitä haluaa, kun pyytää.
-
Sen saa mistä luopuu. Pyhänkin saattaa kohdata, kun lakkaa ajamasta sitä takaa. Profeetta Eliakin kohtasi Pyhän tuulen henkäyksessä, kun lupaavat myrskyt ja mylväykset olivat osoittautuneet ontoiksi ja tyhjiksi.
-
Pieni ero on mielestäni ilon, hyvänmielen tai ratkiriemukkaan taikka pyhän kokemuksen välillä.
Näitä kaikkia soisin meidän voivan antaa ja saada.
-
Ero hyvän mielen ja pyhän välillä voi olla suurikin. Pyhä voi olla kauheaakin.
-
kyllä Pena olet oikeassa...
-
Mitähän Pena tarkoitat? Vaikkako ukkosenilmaa tai tsunamia ? :102:
Vaiko kuolemaa ?
-
Ukkonen ja tsunami ovat kuitenkin vain luonnonilmiöitä, mutta ne voi tietysti kokea Jumalan puhutteluksikin. Ihmisen kuolema on elämän tavoin pyhä asia ja joskus myös kauhea.
Pitkäperjantain sanoma on varmaankin samalla pyhin ja kauhein - jollakin tavalla myös kaunein.
-
Thunderstruck / AC - DC :icon_cool:
-
Pyhän voi kokea kuka tahansa ja missä tahansa (niinkuin toivon ja haluaisin), päiväkerhossa ja yökerhossa? Ja potkupallokentän reunalla...
Itse en päiväkerhossa ole koskaan pyhää kokenut, mutta yökerhossa olen.
Taisi Kirka olla silloin siellä laulamassa, meteli oli kova, menin yläkertaan rauhallisempiin oloihin ja mielikuvitukseeni tuli joitain lauseita, joita pidin mahdollisesti jopa Jumalan puheena. Taisin jopa liikuttua ja tuli rauhallinen olo.
Kyseessä ei ollut viinanhöyryliikutus, koska olin jo silloin absolutisti viinan suhteen, siis välitin viinaa, kuin ruttoa.
-
... siis välitin viinaa, kuin ruttoa.
Trokari,huh,huh… kuinka moni onkaan ollut sinun pauloissasi kun olet tuli lientä kaupannut. :074:
Siis ”ammattilainen” :icon_cool: …
-
Trokari,huh,huh… kuinka moni onkaan ollut sinun pauloissasi kun olet tuli lientä kaupannut. :074:
Siis ”ammattilainen” :icon_cool: …
Ohoh, jos on paljon sanoja, niin siitä ei syntiä puutu, muistaakseni Sana sanoo niin.
En hakkaa tekstiä pelkällä yksisormitekniikalla ja olen huomannut, että kirjoitusvirheitä tulee aikalailla.
-
Hei!
Tähän "Pyhä"-pohdiskeluun tuli yksi vastaus radiohaastattelussa jokin aika sitten. Haastateltavana päiväkerholapsia ja kysymyksenä: "Millainen on pyhä?"
Lapsen vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Se on helppo!"
Toimittaja: "Minkä vuoksi se on helppo?"
Lapsi: "Kun se on niin lyhyt, siinä on vain neljä kirjainta!"
----
Arkaillen otan puheeksi tämän asian, sillä näytön yläreunassa lukee punaisella: Varoitus: tähän aiheeseen ei ole kirjoitettu ainakaan 120 päivään. Jos et välttämättä halua vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.
Rohkenin näköjään kuitenkin kirjoittaa vaikka (Pyhän) viimeinen käyttöpäivä meni jo! :)
-
Hei!
Arkaillen otan puheeksi tämän asian, sillä näytön yläreunassa lukee punaisella: Varoitus: tähän aiheeseen ei ole kirjoitettu ainakaan 120 päivään. Jos et välttämättä halua vastata juuri tähän, harkitse uuden aiheen aloittamista.
Rohkenin näköjään kuitenkin kirjoittaa vaikka (Pyhän) viimeinen käyttöpäivä meni jo! :)
Älkää antako tuon pelottaa, vaan vastatkaa arkailematta. Mauno toimi oikein ja viisaasti
-
Hyvät Mauno ja seppos! Rohkeasti etsimään muutkin vanhoja hyviä keskustelunaheita. Pyhä on aina kokeisen arvoinen asia.
Saimme juuri sen tuntua kotikirkossamme jossa välälukuinen seurakunta veisasi riemulla:Halleluja kiitos herran suuren voitonruntinaan... ja aivan uskomattoman osaava ja kaunisääninen naiskvartetti Vastaranta lauloi musiikkineuvos Paavi Kiisken johdolla.
Saarna oli tiiviisti Sanaan pitäyvä, mutta jokaisen kohtaa kolkuttava. Juha Pessi osaa armoitetusti puhua ja vaikuttaa.
Pyhä on pyhä, oli sitten pyhäpäivä tai sen kokeminen. Monen arkiviikon jälkeen sen vaikutus oli riemastuttava.
Kirkossakäynti kotikirkossa on puhdistava, lämminhenkinen ja rakas kokemus.
Nyt pyhäpäivän herkulliseen ruokapöytään.
-
Hei!
Tähän "Pyhä"-pohdiskeluun tuli yksi vastaus radiohaastattelussa jokin aika sitten. Haastateltavana päiväkerholapsia ja kysymyksenä: "Millainen on pyhä?"
Lapsen vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Se on helppo!"
Toimittaja: "Minkä vuoksi se on helppo?"
Lapsi: "Kun se on niin lyhyt, siinä on vain neljä kirjainta!"
Tämä pikkutyttö ei arvannut kuinka vaikea sana tuo pyhä on vieraskieliselle. Y-äännetään useimmissa kielissä kuten suomen j. Yritä ääntää p ja j peräkkäin. H:ta ei taas monissa kielissä ole ollenkaan tai se on mykkä. Ä on ihan mahdoton kirjan. Kyllä a tunnetaan, mutta merkitseekö nuo pisteet sen päällä jotain kuten esimerkiksi, että paino on sillä kirjaimella?
-
Tämä päivä on pyhä. Se on sitä ihan erityisellä tavalla, koska tänään ei ole sunnuntai.
Kun pohdimme aamupalalla, mennäkö kirkkoon vai ei, niin puoliso vastasi: "Voishan sitä mennä kirkkoon, niin sen jälkeen voi sitten mennäkin hommiin."
Vähän saman kaltainen ajatus oli itselläni. Kun töissä käyvänä ja iltaisinkin sitä ja tätä harrastavana, jää kotityöt pitkälti rästiin, olin ajatellut ikkunanpesua. No, pyhä on pyhä. Siispä ainakin osa päivästä pyhitetään. Siihen pyhittämiseen minulle kuuluu jumalanpalvelukseen osallistuminen, radiosta kuuntelu tai itsenäinen hartaushetki. Siihen kuuluu myös pyhävaatteet ja pyhäruoka. Siis pyhisin ei olla verkkareissa kuin mahdollisen lenkkeilyn ajan. Samoin ruoka tehdään vähän paremmin ja jälkiruoka kuuluu pyhään.
Nämä ruoka ja vaatetus on sellaisia kotoa opittuja asioita, vaikkei meillä tavattu kirkossa käydä eikä muutakaan hengellisyyttä harrastaa.
-
Minäkin olen joskus arkaillut jotain vanhaa ketjua enkä ole uskaltanut jatkaa siihen tuon Maunon mainitseman huomautuksen vuoksi. Hyvä tietää, että niitä voi ihan huoletta ottaa esiin.
Minäkin kävin tänään kirkossa ja niin moni asia tuntui hyvälle. Ensinnäkin pyhäpäivä tuntuu pyhälle varsinkin silloin, kun käy kirkossa. Mielessäni kävin läpi kirkossa tosi monta asiaa, joista olen kiitollinen. Suntio oli laittanut kaiken niin kauniiksi, kanttori oli paneutunut tehtäväänsä ja hoiti osuutensa hienosti (mm. paneutunut tapansa mukaan virsien säestykseen), pappi oli valmistanut saarnansa hyvin ja seurakunnan työntekijä tullut tapansa mukaan kirkkoon.
-
Kirkossa oli ryhmä kansallispukuisia helkanuoria palvelemassa seurakuntaa. Lukivat tekstit ja keräsivät kolehdin. Saarnaaja kertoi helatorstain perinteistä ja helkavirsistä. Juhla sai näin tunteen jatkuvuudesta. Kun sääkin tuki saarnan sisältöä, olisi kaikki ollut liiankin täydellistä. Onneksi pätkivä äänentoisto palautti meidät todellisuuteen ja tähän päivään. Pyhyys ei siinäkään särkynyt.
-
Tähän tuli erehdyksessä Leenan kirkkomatka. Siirsin sen, mutta jos en kirjota tähän se palautuu. Olen näissä aika surkee.
-
En ole lukenut kaikkia tästä ketjusta - pitäisi aina - mutta psykoanalyyttisessa mikälie hän onkin - "pyhä" on muistaakseni "lähestyminen kielletty" tabu". Jokin, jonka edessä tulee kääntää katseensa, johon ei saa kajota ja niinpoispäin. Jokin "noli me tangere" - ajatus liittyy siihen siis. Oli pitkään mielessäåni että mainitsen, ja nyt on lopetettava, tai makuuhuoneesta ei koskaan tulekaan siivottua.
-
Psykoanalyysissä on tietty juutalainen juonteensa. Tuo kuulostaakin melko vanhatestamentilliselta. Minä olen mieltänyt kastraatiopelot ja peniskateudet ympärileikkauksesta lähteviksi eikä ihmisyydestä yleensä.
-
Psykoanalyysissä on tietty juutalainen juonteensa. Tuo kuulostaakin melko vanhatestamentilliselta. Minä olen mieltänyt kastraatiopelot ja peniskateudet ympärileikkauksesta lähteviksi eikä ihmisyydestä yleensä.
Freud ei koskaan siitä päässyt. Ja on toisaalta kastraatiopelon ratkaisu hän sanoisi: Saat viipaleen, minä pidän loput.
Mutta ei se lorua ole. Yllätyin kun pääsin livenä seuraamaan lasten keskustelua tuoreiltansa... Oli juttu täysin tietämättömänä kuunnella, kuinka kolme varttuvaa nuorta naista käsitteli keskenään teemaa perheeseen syntyi pikkuveli. Makailtiin matolla piirtelemässä, kun ne kysyivät mitä eroa siinä on... sanoin etten oikein tiedä... he ovat tottuneet tyhmään tätiinsä... esikoinen iski oitis kyseiseen ruumiinosaan, eikä se tottavie ollut neutraali kommentti! Hän lopetti piirtämisen kokonaan, kun puolitoista vuotta nuorempi taas huusi, että on onpas! Hänellä on ainakin! Lopulta vain minä ja pienin tyyninä tuhersimme... ja olihan lopulta, ennen epätoivoa, kerrottava, mitä sitten pikkuveljellä ei ole, mutta tyttöjen ilo veljestä oli alkuun hieman ambivalenttia.
EWn usko että tämä on off-topics, sillä tabu on myös privates, ja juuri ruumiillisuuden ymmärtäjänä Freud hakkaa kyllä ei-juutalaisen mennen tullen.
-
Sai eilen lahjaksi kirjasen Puhetta Pyhästä (2010), jonka ovat toimittaneet Jaakko Heinimäki ja Hilkka Olkinuora. Siinä Pyhä on käsitelty Pyhästä aamupuurosta Pyhään yöhön asti. Suosittelen.