Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 26.03.16 - klo:01:03
-
Löysin eräästä vanhasta Weli Pölkin runokirjasta "Tulisilla vaunuilla" itseäni hyvin paljon puhuttelevan runon nimeltä "Ahjossa".
Koska runo löytyy netistä, en kirjoita sitä tähän, vaan laitan linkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/11681472/ajatusta-runon-muodossa
Usean kerran sen olen ajatuksella lukenut ja vastakin tulen sitä lukemaan.
Toinen minua puhutteleva runo on Tapio Nousiaisen "Alatien Kristus"
http://www.seppokujala.com/2014/11/kaikki-on-pilalla.html
(Etsi sanapari 'Alatien Kristus', siitä se runo alkaa).
Luultavasti runo loppuu sanoihin "Ehkä he tuntevat minut paremmin kuin sinä".
Tuon lauseen jälkeinen teksti ei ainakaan tuntuisi kuuluvan runoon enää.
Olen tätä runoa täällä aiemminkin suositellut.
Eräs runo on vielä mielessäni, Olavi Peltola sen eräässä saarnassaan luki. En muista runosta paljoa, mutta se jäi mieleeni, että siinäkin puhuttiin ahjossa olemisesta ja Jumalan koetuksesta ja että kun ahjo helpotti, runoilija huomasi, että eipä hän siellä ahjossa paremmaksi muuttunut.
Ehkäpä se on niin, että ahjon tarkoitus ensisijassa onkin opettaa ihmiselle Raamatun salattua viisautta ja tehdä ihmisestä entistä enemmän riippuvaiseksi Raamatun Kristuksesta ja laittaa ihminen sellaiselle paikalle, että voimat ovat sen verran vähissä, että ihminen joutuu lukemaan roskaksi kaiken muun Kristuksen tuntemisen rinnalla.
-
Roskakoriin joutuu ihmisen nöyryys, hyvyys, oikeassa oleminen, ja muutkin hyveet ja paheet.
Kun sitten ahjo tarpeeksi paljon helpottaa, ryhdytään penkomaan sitä roskakoria ja ryhdytään jälleen haalimaan niitä roskakorin "aarteita" itselleen.
Luulen ymmärtäväni Jaakobia, joka kirjoittaa, että "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin" tai kun Paavali kirjoittaa, että "olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin".
Kuka on niin pyhittynyt, että etsii Kristusta ilman jokahetkistä ahjoa?
Luultavasti heitäkin on, mutta väitän, että heitä on ääärimmäisen vähän.
Tulikin mieleeni, että Jonas Lagus kirjoittaa, että "Köyhyys, vaino ja kaikenlainen risti ovat Jumalan valtakunnan runsaimmat eväät..." ja
"Oi, rakkaat ystävät, vaiva, köyhyys ja hätä ..... te salatut ystävät ..."
-
Alustuksestasi pääsen vertaukseen jonka olen saanut myös kokea moneen kertaan.
Kun olen kulunut ja tylsynyt Herra ottaa korjatakseen. Kuumentaa ahjossa, jotta pehemenee muokattavaksi. Sitten takoo, takoo ja takoo. Kastaa vesiastiaan. Se kovettaa hiontakuntoon. Kun hionta on valmis, ottaa työkaluksi. Olempa veitsi tai viikate, sillä on käyttönsä. Paljossa käytössä kuluu, tylsyy. Ja taas alusta...
Vasta kun kapine laitetaan seinänrakoon, se saa levon. Ehkä sen sieltä vielä joku joskus löytää ja kunnostaa. :021:
-
Alustuksestasi pääsen vertaukseen jonka olen saanut myös kokea moneen kertaan.
Kun olen kulunut ja tylsynyt Herra ottaa korjatakseen. Kuumentaa ahjossa, jotta pehemenee muokattavaksi. Sitten takoo, takoo ja takoo. Kastaa vesiastiaan. Se kovettaa hiontakuntoon. Kun hionta on valmis, ottaa työkaluksi. Olempa veitsi tai viikate, sillä on käyttönsä. Paljossa käytössä kuluu, tylsyy. Ja taas alusta...
Vasta kun kapine laitetaan seinänrakoon, se saa levon. Ehkä sen sieltä vielä joku joskus löytää ja kunnostaa. :021:
Tämähän on Ristin Johannesta, Paavalia, Lutheria, ihmistä, joka on kaikkensa antanut... Jumala pyhittää salaisesti ihmisen ja ihmispyhitys on Beelsebuubin ajatuksia.
-
Jumalan suuruuden ylistystä;
https://youtu.be/qK_cCh92Q8U
-
Löysin tähän aiheeseen hyvin sopivan tekstin netistä.
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/teemat/Jumalajaahdistusa.htm
Pieni välähdys tuosta Olavi Peltolan tekstistä:
Älä pelkää olla ahdistunut ihminen Jumalan edessä
Älä pelkää olla tuskainen, pimeässä vaeltava, neuvoton, työkyvytön, vailla valoa oleva, joka et kykene mihinkään kunnolliseen, joka et saa etkä jaksa mitään. Ole vain murrettu, sekava, osaamaton, anna vain sisimmästäsi pulputa valoon katkeruutesi, vihasi, epäilyksesi Jumalaa vastaan. Anna vain kaiken olla alastonta ja paljastettua Jumalan edessä, johon ajoittain et saa mitään yhteyttä, josta et edes tiedä onko hän olemassakaan, missä hän on, kuka hän ja millainen hän on. Et jaksa mitään, et ymmärrä mitään.
Muistuttaa paljolti Jonas Laguksen esiin tuomia ajatuksia kirjassa 'Jonas Lagus, Evankeliumin ääni').
Jeesuksen Kristuksen edessä on hyvä sairastaa, vaikka tuntuukin juuri päinvastaiselta.
-
Psalmissa 66 on tällaiset säkeet (10-12):
Sinä olet koetellut meitä, Jumala, puhdistanut ahjossa kuin hopeaa.
Sinä olet antanut meidän joutua verkkoon, olet pannut orjuuden taakan harteillemme.
Sinä olet antanut vihollisten ajaa ylitsemme, me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.
-
Muistuttaa paljolti Jonas Laguksen esiin tuomia ajatuksia kirjassa 'Jonas Lagus, Evankeliumin ääni').
Jeesuksen Kristuksen edessä on hyvä sairastaa, vaikka tuntuukin juuri päinvastaiselta.
Oikeastaan mm. Augustinus, Luther, Ristin Johannes ja Paavokin sanoi juuri tätä.
-
Roskakoriin joutuu ihmisen nöyryys, hyvyys, oikeassa oleminen, ja muutkin hyveet ja paheet.
Kun sitten ahjo tarpeeksi paljon helpottaa, ryhdytään penkomaan sitä roskakoria ja ryhdytään jälleen haalimaan niitä roskakorin "aarteita" itselleen.
Luulen ymmärtäväni Jaakobia, joka kirjoittaa, että "Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin" tai kun Paavali kirjoittaa, että "olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin".
Kuka on niin pyhittynyt, että etsii Kristusta ilman jokahetkistä ahjoa?
Luultavasti heitäkin on, mutta väitän, että heitä on ääärimmäisen vähän.
Tulikin mieleeni, että Jonas Lagus kirjoittaa, että "Köyhyys, vaino ja kaikenlainen risti ovat Jumalan valtakunnan runsaimmat eväät..." ja
"Oi, rakkaat ystävät, vaiva, köyhyys ja hätä ..... te salatut ystävät ..."
Lutteerukselta tähän kohtaan... "Sen vuoksi ihmisen tuleekin tunnustaa kärsimyksensä pyhäköksi ja iloita ja kiittää Jumalaa, kun ne häntä kohtaavat. Kun kärsimykset saapuvat, ne tekevät ihmisen pyhäksi, niin että hän täyttää tämän käskyn ja tulee autuaaksi." M.Luther. Puhe hyvistä teoista. Herättäjä-Yhdistys 1984. s. 99-100.
-
Laitoin oitis varaukseen kirjastosta. Saan sen pian koska jonoa ei ole. :002:
-
Laitoin oitis varaukseen kirjastosta. Saan sen pian koska jonoa ei ole. :002:
Tämä kirja on nuorta Lutteerusta. Aika mainio opus.
-
Niitä juuri nyt tarvitsen, nuoruutta ja iloa.
-
Olisikohan Lutherilla vanhuus pöytäseurueineen ollut iloisempaa aikaa kuin nuoruus munkinkammiossa?
-
Mielestäni kyllä!
-
Olisikohan Lutherilla vanhuus pöytäseurueineen ollut iloisempaa aikaa kuin nuoruus munkinkammiossa?
Jotenkin kai ihmisiä lähimmäisiä varten täällä eletään.
Siksi uskoisin, että Martti oli enempi iloisempi pöytäseurueessa, mutta varmaankin niitä ahjoja tuli hänelle pyytämättä vanhoilla päivillä jahän jatkoi myös sitä luolaelämäänsäkin?
En itse oikein usko itsensä kiduttamiseen, niin paljoa, kun uskon niitä aikoja ja tuskia tulevan ilman, että alkaisi itseään ruoskimaan.
Silloinhan sitä luonnostaan painutaan rukoukseen ja avunhuutoihin, paastoihin ja muuhun.
Karate kidin oppi isä sanoi, että älä usko pyhää miestä joka ei osaa tanssia.
Kun Skidi ihmetteli munkkien tanssia.
-
Kun Jeesus-lapsi tanssi niin ei kai siellä ole kai huomioita.
-
Mielestäni wanhan E-liikkeen vaikeudet olivat nähtävissä jo hyvissä ajoin kun nimesivät liikkeensäkin AHJOKSI.
Näin Keravan seudulla takavuosina. ; )
-
Kuka on niin pyhittynyt, että etsii Kristusta ilman jokahetkistä ahjoa?
Täydellisesti todellisuustajunsa kadottanut ihminen.
-
Olen jonnekin laittanut "piiloon" runon, jonka iäkäs ystäväni, jo ajasta pois muuttanut...kirjoitti.
Sen runon nimi oli Ahjossa ja se oli mielestäni hyvä, mutta en millään muista, mihin kummaan olen sen kirjepaperin laittanut.
Mutta ainakin ahjon kuumuutta siinä kuvailtiin.
Hän, joka kirjoitti, muutti ajasta iankaikkisuuteen loppuvuodesta 1995.
Vieläkin monesti tulee hänen sanontojaan ja asioita, joista keskustelimme, mieleeni ja tulee ikäväkin.
-
Sana.fi ( SANA-lehti ? ) kirjoitti tammikuussa Juhani Rekolan ajatuksia kärsimyksistä. Hän tunsi elämän laitapuolta. Tässä hän tasapainoilee ilon ja surun kysymyksissä ;
http://www.kansanraamattuseura.fi/sana/artikkelit/kristitylla_ei_ole_erivapautta_elaman_kovuudesta
Juhani Rekola kuoli 1986. Ajatukset ovat vuodelta 1981.
-
Ahjo taitaa olla aika lämmin paikka, kun sellaiseen joutuu.
Ja kuinka kauan se ahjovaihe kulloinkin kestää.
Mutta Jumala kaiken tietää ja määrittää myös ahjon kuumuuden ja tuimuuden kerta kerralta.
-
Mallah,
Me ollaaanne, kun vedetään jengi ulos ahjosta.
Sinä varsinkin.
Nyt ku meitsikin on keski iässä, kun meinaan ainakin kevyesti satasen ohittaa, niin mehän ollaan porukka, kun jutskataan mitä tiedetään ja jengi vetää ajatukset sen mukaan hengelliseen ja muuhun elämään.
Niinku en oo löytänyt itelle elämää seurakunnassa ja ulkona sen, mulle kaikki, jopa mun liike elämä on kaikki hengellistä.
Jopa myytityö.
Mut oon aika ulalla.
Ulalla, ku putkiraadio,
Tää oli läppää 60 luvulta.
-
Hauskasti ilmaistu:
"Mallah,
Me ollaaanne, kun vedetään jengi ulos ahjosta.
Sinä varsinkin."
-Jospa elämä olisi jotain empatiaa opettanut, sympatiaakin, mutta vielä enemmän ehkä empatiaa.
-Kykyä asettua toisen ihmisen asemaan, edes yrittää sitä.
-Kuitenkaan tekemättä itsestään numeroa.
Sinä osaat kyllä.
Kiitos siitä, Viisveisaaja.
-
Tuli vielä mieleen, että sellainen laulukin on kuin "Me ollaan ne"
Hanhiniemen Paulikin laulaa sitä.
Mutta laulu tuli nyt tähän eikä kevyen musan ketjuun.
https://www.youtube.com/watch?v=vFodNlrNMX8
-
Jouh malla,
Jotenkin herännäisyys mulla kiteytyy sinussa.
Suht tavallinen, kuten mä henkilö jolla kuten mulla syvällisiä arkitodellisuuteen pureutuvia asioita sen suurempia suurentelematta, tai siis en itte ole kuten sinä suurentelen kyllä.
Mut niinku, et olemme tavallisia tallaajia.
Jaetaan arkiasioita ihmisten arkipäivästä.
Ollaan pieniä joita ei edes mua kukaan körtti paitsi tää foorumin jengi tunne, kun tavataan kadulla.
En kyllä tiiä, voihn olla, et sua kaikki tervehtii ja moikkaillee ?
Körteissä olen aina digannut, et ainakin teologian tasolla me pienet ihmiset ollaan, ne körtit joista puheissa puhutaan.
Eli ollaan ainakin minusta hyvässä jengissä.
Näin nuorena aika monenlaisessa jengissä pyörineenä.
-
Luin tämän ketjun uudestaan, ja sain mielleyhtymän. Padasjoella oli Ahjola. Ahjolassa
tanssittiin talvella. Kun oikein tallataan ja poljetaan tulee kuuma, kuin ahjossakin on.
Niin vain kävi, että lopulta koko talo paloi. Taisi olla salamanisku , tai vika johdoissa, en enää muista. En käynyt sielä sisällä, vaan viereisellä urheilkentällä taottiin lentopalloa.
Tallattuna ja poljettuna olo on jumalan keino, ihmispyhitys on belsepuupista, niin kuin veli-juhani sen ilmaisee.
Kummallista, että minullekin alkaa näyttää kuin julkijumalisuus , sen näyttäminen ja esitteleminen , olisi juuri tuota viimemainittua.