Matkailu avartaa!

[Hanna]

Taytynee kayttaytya "kliseisesti" ja tehda yhteenveto ulkomailla olosta vipana paivana...Mita tuli opittua vai tuliks mitaan?

Viime yona tuli mietittya, et oikeastaan sita on oppinut kaikkein eniten itsestaan! "Paiskattuna" aivan vieraaseen ymparistoon, sita vakisinkin oppii erottamaan, mika on omaa itsea ja mika ei. Lapset ovat myos mainioita oman kaytoksen "peileja", ne kun tapaavat matkimaan, teki sitten jarkevasti tai ei...Ja esimerkin voima on tosiaan ihmeellinen! Huomaa toki myos toistavansa omien vanhempiensa kayttaytyismalleja ja toki myos keksivansa itsekin jotain jarkevaa joskus:lol:

Omia (jaksamisen)rajoja on myos tullut koeteltua ja ihan hyva sen on itse kunkin oppia ne tuntemaan ja niita kuuntelemaan. Ja arkeahan on kaikkialla, se on vaan erilaista.

Toki on myos tullut uuteen kulttuuriin kurkattua ja ihastuttua, vaikka "puolisuomalaisessa"perheessa on tullut oltuakin. Ja myos romutettua useimmat ennakkoluulot katolilaisuutta kohtaan. Sen myos kummasti huomaa mika on Suomessa hyvin ja mika huonosti ja mika vastaavasti muualla pain...

On myos oppinut arvostamaan tata internettia ja kompuutteria kunnolla, kun se on ollut oikeastaan ainut yhteidenpitovaline "kotiinpain". Ja kiitokset teille korttifoorumillakin, kun on saanut olla tallakin tavalla kotiSuomeen yhteydessa.

Ei voi muuta sanoa kun suositella: Lahtekaa, kokekaa ja elakaa elamaa taysilla ja nauttikaa tasta maailmasta taysin siemauksin! Aikuisella ihmisella on loppujenlopuksi aika suuri valta tehda omasta elamastaan juuri sellaista kuin haluaa, jos vain uskaltaa!

Kokemuksia, ajatuksia aiheen tiimoilta tai sen vieresta; jaahan toki ne muittenkin kaa! Sana vapaa...

[llwyd]

Asuin ja tein työtä myöskin Irlannissa puolitoista vuotta vuosituhannen vaihteessa (millenniumin otin vastaan O'Connell -sillalla Dublinissa) - oli myöskin erittäin hieno kokemus, välillä rasittava, ärsyttävä ja turhauttava, mutta lopultakin riemastuttava. Aluksi otti päähän kun asiat eivät toimineet niin kuin Suomessa, sitten asiaan tottui ja lopulta hyväksyi. Ei ajatellutkaan että vuokraisännän lupaus hoitaa joku asia "first thing in the morning", tarkoittaisi juuri seuraavaa aamua, tai välttämättä mitään aamua, ja että vaikka asui linjan alussa niin 45 minuutin odotuksen jälkeen tulisi peräkkäin kolme no 39:n bussia, eikä yksi viidentoista minuutin välein. (Jos ei suhtautunut bussi-aikatauluun kirjaimellisesti, se toimi itse asiassa varsin hyvin.) Maan oppii tuntemaan paremmin vasta kun joutuu siellä elämään arkielämää pitemmän aikaa. Tai pääsee. Hieno kokemus ja hieno maa.

[Hanna]

Ai olet sinakin Ilwyd tassa mainiossa maassa niinkin kauan ollut...Ja juu, samoihin juttuihin myos ma oon taalla tormannyt ja karsivallisyys kasvanut! :lol:

[seppos]

Minunkin(meidän) pitäsi sinne kohta lähteä käymään, kun ainoa lastenlapsemme asuu nyt siellä vuoden tai puolitoista Athlonessa keskellä saarta poikani työn vuoksi. On siis saarella muitakin körttiläisiä.

[llwyd]

Irlantihan on varsin körttiläinen maa! Sikäläinen katolilaisuuskin näyttää aivan hyvältä versiolta tuotteesta. Rento ja ystävällinen ilmapiiri vallitsee, eikä turhan tarkkoja asioista olla, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Erittäin hyvät muistot on jääneet siitä ajasta: jotenkin oli myös virkistävää olla tilanteessa, jossa ei useinkaan tietänyt miten asiat hoituvat ja miten pitää toimia. Ruisleipää ja saunaa tuli tietysti ikävä, kaupoissa oli vain loputtomat rivit valkoista paahtoleipää, ja suomalaisten vakioaihe kysyä toisiltaan oli, että miten toimiva lämmin vesi ja suihku kullakin oli...

[Hanna]

Irlantihan on varsin körttiläinen maa! Sikäläinen katolilaisuuskin näyttää aivan hyvältä versiolta tuotteesta. Rento ja ystävällinen ilmapiiri vallitsee, eikä turhan tarkkoja asioista olla, millä on sekä hyvät että huonot puolensa. Erittäin hyvät muistot on jääneet siitä ajasta: jotenkin oli myös virkistävää olla tilanteessa, jossa ei useinkaan tietänyt miten asiat hoituvat ja miten pitää toimia. Ruisleipää ja saunaa tuli tietysti ikävä, kaupoissa oli vain loputtomat rivit valkoista paahtoleipää, ja suomalaisten vakioaihe kysyä toisiltaan oli, että miten toimiva lämmin vesi ja suihku kullakin oli...

Parasta onkin siis asua Irlannissa osin suomalaisessa perheessa, josta löytyy ruisleipää, sauna ja kokoa B&B lämminvesivaraaja  :wink:

[sivullinen]

Enpähän käynyt Irlannissa vaan Keski-Suomessa veljen häissä. Tästä on nyt noin kuukausi. Bussilla Jyväskylään ja siellä hotelli Alexandriassa yö. Hotelliin saapui illalla myös vanhin siskoni miehineen ja tavattiin siellä ja kuljeskeltiin hiukan kaupungilla ostoksilla. Helle oli juuri niihin aikoihin alkamassa, mutta onneksi hotellihuoneessa oli jonkinlainen ilmastointi. Putosin yöllä sängystä lattialle, koska patja vietti selvästi toiseen suuntaan. Onneksi yhden hengen huoneessa oli parisänky ja siirryinkin nukkumaan keskelle sänkyä. Ap:llä lähdettiin sitten kohti Sumiaisten kirkkoa ja kyytiimme lähti vielä veljen toinen poika upean gootti tyttöystävänsä kanssa. Käytiin Äänekoskella veljen tyhjässä talossa hakemassa veljenpojalle puku ja kusella. Talo olisi muuten myytävänä Huoneistokeskuksessa. Voi kun on Äänekoski muuttunut. Sieltä Suolahteen ja ohi nuoruuden kotini, jossa asuin 15 vuotta nyyh. Sitten Sumiaisten pieneen ja viehättävään vanhaan kirkkoon. Porukkaa sai tulla molempien sukujen puolelta noin 20 henkeä ja ehkä meitä jotain 40 olikin. Koruton ja lyhyt seremonia, yksi UUSI virsi, muistaakseni numero 818, jyväskyläläisen ihanstuttavan naispapin vihkiseremonia, näyttelijäsisareni luki jotain Raamatusta näitä rakkaus on sitä ja tätä, suntio-iskelmälaulaja lauloi sen yhden Merikannon biisin ja sitten pariskunta lähtikin pihalla odottavaan vuoden 1959 Cadillaciin ja kohti uutta kotiaan, joka oli siis morsiamen koti siihen asti. Äänekoskella järven rannalla. Siellä oli syömäpidot ja kolmenlaista viiniä plus oikeaa samppanjaa, joka ei närästä niin kuin kuohuviini. Sain uusiksi sukulaisiksini yhden amerikkalaisen nuoren miehen (veljen vaimon siskon tytön mies) ja yhden venäläisen nuoren naisen (veljen vaimon siskon pojan vaimo), jotka olivat molemmat siellä. Valokuvia on paljon monen henkilön ottamia ja sieltä sitten lähdettiin sillä tavalla, että meidän autokunta kävi matkalla Äänekosken Cittarissa vaatimuksestani, koska olin ihan hikinen ja halusin puhtaita vaatteita illaksi. T-paitoja pari ja alkkarit tarttui mukaan. Sitten taas hotelliin, johon jäin toiseksi yöksi, koska länsi-itä suunnassa Suomessa on huonot kulkuyhteydet ja sen takia lähden vasta seutaavana päivänä aamupalan jälkeen. Kerroin hotellin respalle lattialle putoamisestani ja hän nauroi sille kippurassa, mokoma  Sitten taas bussilla Joensuuhun ja kotiin. Nykyaikaissa busseissa on hyvä ilmastointi, joten niissä on miellyttävää matkustaa. Ai niin, morsian on eronnut rouva, musiikin maisteri sekä klassisessa, että pop-musiikissa ja pianonsoiton opettaja. Opettaa myös mm. latinalaisia tansseja ja on opettanut veljenikin tanssimaan, josta he antoivat terassilla hienon näytteen suosionosoitusten saattelemana. Sen pituinen se tarina.

[sivullinen]

^ Hotellin nimi siis Alexandra eikä Alexandria.