Onnea Mallalle mumaisuuden kaksinkertaistumisesta!
Minä taas olen ihan riehakkaalla päällä koska sain tuunattua kolmannen tekstit, yksi luku puuttuu ja sen ajattelin äsken kun kävelin, pam!
Jollakin tavalla ensin tuli jälleen hyvin hyvin haikeaa, mutta tuntuu hirveän hyvältä kun saa jotakin valmiiksi. Lisäksi tuntuu hirmuisen kiitolliselta että oppiihan tämänkin.
Olo on muutenkin hyvä, kiitollinen ja täyteläinen. En usko, että ihminen on onnellinen ellei hän saa tehdä mitään. Tämä käy niin rajusti työstä että välillä tarvitsen oikeasti lomaa. Minun ei tarvitse ollenkaan olla historiaan jäävä suurkirjailija. Minulla on nyt tekeminen, joka on mahdollinen vaikka kramppaisin vuorokauden. Sellaisesta on tullut ymmärrettävää huomautusta. Jos minä tosissaan saan tästä, mikä ei vielä tunnu kuin että en usko vaikka mitä sanovat, pienen hauskan kirjasarjan olen tehnyt pientä sillä yhdellä leiviskällä jonka Luoja asetti päähäni sen epileptisen kohdan naapuriin.
Pihalla peuhaavat lapset, kun vielä on lunta. Turvapaikanhakijat saivat lunta luodakseen ja viihtyivät ulkotöissä, saivat myös rukkaset. Kenkiä puuttuu, eli jos niitä on liikaa niin toimitan paljaisiin jalkoihin.
