Hugo kutsuttiin messuesiintyjäksi
lemmikkieläinmessuille koska on hyvin sopuisa ja kiltti ja hyväkuntoinen kiiliäinen, mutta emme me mene. Toki julkisuuskuvalle ja tuleville vaaleille tekisi hyvää jalkautua turuille ja toreille mutta ei, en minä saata viedä sitä sinne. Saa tartuntoja ja sehän on uniaikaa! Ei stressiä Hugelikugeliinille.
Rrrrrrrrrakkaimpani sssssssiiiiiilukkkkani tarvitsee paljon unta, niin paljon, että jo muutamia kertoja olen yöllä noussut huolekkaana tunnustelemaan vatsaa, onko viileä. Se merkitsee aietta ryhtyä horrostamaan mihin sitten pikkusiili kuoleekin.
Mietin miettimistäni, saako tämä Murunen nyt hyvän siilielämän kun se jää vastuulleni. Mikä tuokin horristushalu on, joka ei käy päinsä, ja onko oikein pitää siilukkaa jos se tahtoo elää toisin?
On paljosta ottamani selvää nyt. Lääkärillä Hugeli toimi kuin ainakin ihastuttava nuori herra. Sen piti paeta mukavaan piiloon jotta nähtäisiin juoksukyky mutta ei sillä mitään pakohaluja ollut, se tallusti paikallaan ja nuuskutti uusia hämmästyttäviä tuoksuja vain. Jotenkin se saatiin sinne lopulta tassuttamaan tasaisesti askeltaen.
No, vatsa oli lämmin. Hugelikugeli pitää Siionin Virsistä joskin saa kuulla runsaasti muuta. Sanat saattavat hieman vaihdella.
