Ehkä sitä uskoakin saa riittävästi kokoon kokoontumalla yhteen.
Tämä on jollakin tapaa vähintäänkin kaksiulotteinen asia.
Jos evankeliumi on keskeisellä sijalla kokoontumisessa, niin uskoakin syntyy, koska usko syntyy evankeliumin kuulemisesta ja tällöin kokoontuminen koituu siunaukseksi.
Ehkä ei muuta tapaa uskon syntymiselle olekaan, kuin evankeliumin kuuleminen tai itse lukeminen.
Jos taasen kokoonnutaan suureen kristilliseen megatapahtumaan, jossa evankeliumia ei suoranaisesti kielletä, vaan ei merkittävästi esilläkään pidetä muuta kuin näön vuoksi, niin siinä tuo suuri joukko luo sellaisen voiman tunteen tai "väkevän" me-tunteen, joka ei välttämättä ole mitenkään eritysen kristillistä, vaan tavallista ihmisen toimintaa, jota vain kuvitellaan jotenkin erityisen kristilliseksi.
Kyllä minulla on kokemuksia suurista massa-tapahtumasta, jossa kokoonnutaan kristillisissä merkeissä, mutta saarnat ovat yhteiskunnallisia asioita käsitteleviä tai sitten suuria ihmeitä, joita ihmisille on tapahtunut.
Todella tärkeitä asioita molemmat ja todella lähelle ihmisten arkea liippaavat molemmat, vaan ei siitä taida olla kristillisen uskon synnyttäjäksi tai ylläpitäjäksi vaan ennemminkin suruttomuuden uneen tuudittajaksi.
Olen vähemmistössä edustamani näkökannan kanssa ja jos ruvetaan huutoäänestämään, niin häviän sen 100 - 0.