Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: vn - 04.08.20 - klo:21:48
-
Virsi 364
https://www.youtube.com/watch?v=s6H8VyXC9hI
-
Toinenkin samasta hyvästä virrestä
https://www.youtube.com/watch?v=mLkajDVc0FU
-
Jatka Riitta tänne. :109: :039:
-
Olen aikonutkin lopettaa foorumilla. Terveys vaatii nyt huomioni.
Jatka sinä, tai kuka vaan joka ehtii ja on aiheesta kiinnostunut.
Seuraan kyllä rakasta ja minulle tärkeää apua antanutta foorumia. Saatan intoutua kirjoittamaan jos aihetta on.
" Kun Herra hoitaa, paimentaa ei mitään multa puutu ! "
-
902 a
https://www.youtube.com/watch?v=8h-pCoR-_qA
-
Virsi 310
https://www.youtube.com/watch?v=vX_2aaXVmq8
-
Virsi 61
https://www.youtube.com/watch?v=zDajDoRdsoc
-
Virsi 954
https://www.youtube.com/watch?v=UaHbebYrWx4
-
Virsi 525
https://www.youtube.com/watch?v=2pDo8o7EU-w
-
Virsi 72 b (ei ihan helpoimmasta päästä)
https://www.youtube.com/watch?v=DVyWn2-6rtg
-
Kolminaisuutta esittävä kuva on kiinnostava. Henki esitetään perinteisesti kyyhkysenä. Isää edustaa ristiinnaulittua Poikaa kannatteleva Kristus-hahmo. Lieneekö taustalla lause: Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.
-
Virsi 72 b (ei ihan helpoimmasta päästä)
https://www.youtube.com/watch?v=DVyWn2-6rtg
Kiitos vn ! Sydän ihan lämpenee. :061: :049:
-
Kiitos kommenteista! :eusa_angel:
Vielä tästä virrestä, hieno sooloesitys ilman säestystä.
Suunnilleen samalla tavoin itse tämän osaan, kovan harjoittelun tuloksena.
Keskiaikainen virsi, niin täällähän kanttorin johdolla lauluryhmämme on tätä opetellut,
ja hienolta kuulostaa varsinkin tuolla vanhassa kirkossa.
Korona-aikana olen yksin tätä ylläpitänyt silloin tällöin.
Tuohon Penan kommenttiin en osaa sanoa mitään, olen keskittynyt pääosin vain laulamisen
opetteluun, yrittänyt välttää kanttorin esiintuomia "sudenkuoppia" joita tuossa on muutamia.
Mutta sen verran sanoistakin...
Jumalasta käytetään monia sanoja, yksi niistä tarkoittaa lippua (viiriä)
Juuri tämä lippua tarkoittava Jumalan nimi laappaa minua, en kerro enempää.
Joku / jotkut teistä sen hoksaa jos lähdette penkomaan. :)
-
Oli aivan outo sana minulle. Laappia, lääppiä olen kuullut. Hämäläiseksi arvelin, mutta siitä kysellään muuallakin:
https://forum.wordreference.com/threads/laapata.3247928/
Arvelen sen sinulle tarkoittavan pudistamista tai vavisuttavaa. Sinnepäin se minuakin liikutti. Lämmin kiitollisuus ja ilo sen osallisuudesta on kuitenkin lähempänä.
-
Virsi 510, kolme versiota
https://www.youtube.com/watch?v=6u8_6zoCaMk
https://www.youtube.com/watch?v=cXcQ3EvrM6o
https://www.youtube.com/watch?v=57GMt_NFNPk
-
Virsi 177
https://www.youtube.com/watch?v=hcAS0LwNTNc
-
Virsi 509
https://www.youtube.com/watch?v=v8K1oauNjxI
-
Virsi 301 b
https://www.youtube.com/watch?v=Gu6-2c7c9Ug
-
Virsi 511
https://www.youtube.com/watch?v=dzYzqTYeDYY
-
Miellyttävä basso-baritoni. Kukahan lie ?
Virsi on minulle rakas, se liittyy 'uuden tieni' alku-aikoihin.
-
Ei näyttänyt linkissä olevan mainintaa, enkä tunnista heti ainakaan,
Hynninen ja Ruuttunen ei ole, eikä Sauli Ahvenjärvi jota paljon kuuntelen nykyisin.
-
Tässä on Sauli Ahvenjärvi vuonna 2014. Kauniisti laulaa, mutta korkeampi baritoni tämä on.Artikuloi hyvin ja miellyttävä kuunnella :
https://www.youtube.com/watch?v=wx-7QeaRnXI
En tiennytkään että hänestä on kehkeytynyt laulaja. :eusa_clap:
-
Sauli on laulanut jonkin verran jo vuosikymmeniä, mutta nyt eläkkeelle jäädessään
vähän enemmän. Koen että tuubista saan juuri hänen laulustaan hyvää "vetoapua"
-
Virsi 124
https://www.youtube.com/watch?v=pbL24fHvdr4
-
Virsi 902 a
https://www.youtube.com/watch?v=8h-pCoR-_qA
Haitanneeko tuo mittää kun laitan tämän uusiksi, on nimittäin aika hieno! :023:
Tosin edellisestä laittamisestani on tovi kulunut aikaa kun tämä ketju on ollut tauolla.
-
Välillä tekee mieli veisata/laulaa virsiä, mm. tätä 310
https://www.youtube.com/watch?v=vX_2aaXVmq8
-
Virsi 309
https://www.youtube.com/watch?v=NA4XcwKBHNs
-
VK 286
286 Ah armon Herra suloinen
https://www.youtube.com/watch?v=LtgjvHuRruE
1.
Ah armon Herra suloinen,
nyt kuule huutoani.
Eteesi riennän itkien
ja puhun puutteistani.
Muu auta ei, kun hätä vei
huutamaan armahdusta,
rauhaa ja lohdutusta.
2.
Kulkija huono tässä on,
matka on vaarallinen.
Surkea olen, avuton,
on sydän vilpillinen.
Sokeana en kulkea
voi yhtään avuttasi,
vaan eksyn polultasi.
3.
Henkesi Pyhä paljasti
ylpeän sydämeni
ja näytti turmelukseni,
löi maahan pyhyyteni.
Nyt paheksun ja kauhistun
entistä elämääni
ja pahaa sydäntäni.
4.
Määrätön on mun velkani,
milloinkaan en voi maksaa.
Vanhurskas on myös vihasi,
ken sitä kantaa jaksaa?
En sovittaa, en parantaa
voi yhtään synneistäni,
en muuttaa sydäntäni.
5.
Niin olen raukka kuunnellut
vain omaa järkeäni,
turhissa töissä vaivannut
uuvuksiin itseäni.
Vaan surren sen nyt havaitsen:
harhailen eksyksissä,
en oikein tiedä, missä.
6.
Nyt edessäsi, Jumala,
kurjana seison tässä,
alastomana, sairaana
sieluni ikävässä.
Vanhurskautesi puvuksi
lahjoita riisutulle,
suo lepo vaivatulle.
7.
En osaa oikein rukoilla,
väsymys tahtoo voittaa,
vaan saanhan sanaan turvata,
armosi anna koittaa.
Oi Herrani, suo ilosi,
pois kuorman alta päästä
ja tuomiosta säästä.
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1891. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
-
VK 344 Maan ja taivaan Luojan
https://www.youtube.com/watch?v=as5xZmvvBKo
1.
Maan ja taivaan Luojan
kiitos soikohon!
Kaikkein lahjain suojan
armo suuri on.
Herra neuvoillansa
tiemme viitoittaa,
lupauksistansa
sielu rauhan saa.
Kiitos, Herra taivaan,
kun tuot lastes vaivaan
lahjas runsahimmat.
2.
Kiitä auttajaasi,
kansa Siionin!
Palvo Jumalaasi
mielin hartahin.
Vaikk’ on korkealla,
Herra, istuimes,
sielut tuskan alla
saavat autuutes.
Kiitos, Herra taivaan,
kun tuot lastes vaivaan
lahjas runsahimmat.
Wäinö Havas virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
-
Virsi 150
https://www.youtube.com/watch?v=GV1AtccyIzg
Tässä vähän eri sanat kuin virsikirjassa, asiasisältö ja sävel samat
-
Virsi 334b
https://www.youtube.com/watch?v=Yl27bLe6xGw
-
Virsi 301b
https://www.youtube.com/watch?v=p5798YjBaBA
-
Virsi 517
https://www.youtube.com/watch?v=wtVjz5KpAPA
-
Virsi 2
https://www.youtube.com/watch?v=kJljYxrXl6M
Hyvää alkavaa adventin aikaa!
-
VK 8 Nyt tahdon käydä vastaan
https://www.youtube.com/watch?v=3zD1RS5zh04
1.
Nyt tahdon käydä vastaan
maailman auttajaa,
vaan kuinka voisin tietä
hänelle valmistaa?
Oi Jeesus Kristus, itse
valaise minutkin,
niin että tullessasi
valmiina olisin.
2.
Kuin kansa kerran tielle
levitti vaatteita,
hajotti palmupuista
tuoreita oksia,
niin sydämeni tuokoon
sinulle kiitostaan,
riemusta vihannoikoon
elämä kokonaan.
3.
On kaikki valmistettu
puolesta tuomitun.
Vapahdit vihan alta
synteihin sidotun.
Kun rauha oli poissa
ja ilo kaukana,
kiiruhdit, rauhantuoja,
toit ilon taivaasta.
4.
Siis, sielu, näitä muista
myös tuskan aikana.
Ei epäilysten valtaan
tarvitse suostua.
On ystäväsi läsnä,
hän ovella jo on.
Hän rauhansa voi antaa
keskelle ahdingon.
5.
Näin Herraasi saat luottaa
öin päivin kokonaan
kyselemättä suotta,
tuleeko auttamaan.
Hän voi, hän tahtoo tulla,
hän tietää vaivasi
ja täynnä rakkautta
sen muuttaa rauhaksi.
6.
Myös syntisi hän tuntee
ja aina uudestaan
sen tuoman murheen alta
vapahtaa armollaan.
Hän voi, hän tahtoo tulla,
hän voittaa kiusaajan,
hän katkoo valheen verkot
ja kahleet kuoleman.
7.
Saa tuomionsa kerran,
ken Herraa kiroaa,
vaan joka häntä etsii,
sen Herra armahtaa.
Oi saavu, aurinkomme,
ja loista, valaise,
ilosi valtakuntaan
vie meidät perille!
Paul Gerhardt 1653. Suom. Elias Lönnrot 1874. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Melchior Teschner 1615.
-
Virsi 13
https://www.youtube.com/watch?v=HONmKgLXqMw
-
Virsi 933
https://www.youtube.com/watch?v=cUzGt3mC31M
-
Virsi 178 (tämän päivän virsituokioni löytö, on hyvä virsi)
https://www.youtube.com/watch?v=LxOb5LVTI2s
Katsokaa sanoja virsikirjasta, en löytänyt sellaista missä sanat erottuisi hyvin.
-
SV 133 Soi, virteni, kiitosta Herran
https://www.youtube.com/watch?v=tAwV4N_83Iw
1. Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän on hyvä, armollinen,
on kätensä laupias, voimallinen.
Ken armoonsa turvasi kerran,
on riemuiten muistava sen.
2. Hän, Herramme, kuoleman alta
on noussut ja voittanut sen.
Työn täytti hän puolesta syntisien.
On hänellä voima ja valta
ja kirkkaus ihmeellinen
3. Hän vaikka on näin pyhä, suuri
ja valtias taivaan ja maan,
ei hylkää hän lastansa halvintakaan,
vaan suojansa antaa kuin muuri.
Näin hellintä hoitoa saan.
4. En pelkää siis vaarojen matkaa,
hän silloinkin kantaa ja vie,
kun polku on synkeä, kaita on tie.
Voin kanssansa taivalta jatkaa.
Hän vastakin auttava lie.
5. Kun matkalla Jaakobin lailla
yön ankaran painia saan
ja sielu on uupunut taistelemaan,
niin silti se, toivoa vailla,
on siunattu voittamanaan.
6. Soi, virteni, kiitosta Herran.
Hän aivan on ihmeellinen,
kun suurinta syntistä armahtaen
hän, laupias, lahjana kerran
suo rauhansa taivaallisen.
Mikko Katila 1899, uud. SV Lisävirsiä 1938, H. Kivekäs 1971
-
VK 42 On Jeesus nimi ihanin
https://www.youtube.com/watch?v=WibsvjDVpAk&list=RDWibsvjDVpAk&start_radio=1
1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.
2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.
3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.
4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.
John Newton 1779. Suom. Olli Vuorinen 1881. Uud. Tytti Jäppinen ja komitea 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Englannissa 1812.
-
Antikristuksesta
Virsi 240
1. Ruomi röykkiä, kuink' kätees käynyt? Kuin
olet elän' tuiki tuiman', Kaikkein ylits'
korkiast' korottanut Sen pahan paavin, julki julman;
Alas tallann' kanss' väkivallan Asujat maan piirin
päällä; Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' Ikees alle
käymään täällä.
2. Valtakunnat, pääruhtinat Sinä ylön katsoit kaikk'
sangen, Et yhtään luullu tääll' tohtivan Sun valtaas
vastaan ängät'; Edes tuli läst' yksi köyhä mies täst',
Joll' Jumalan sana oli suussa, Sinun, ruma Ruom',
syöksi sinne, tuonn', Kuta käyvän niin et luullu sinä.
3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', Kuin Raa-
matust' nähdä taidam', Ett' sinä epäjumalas puolest',
Meit' syöksit suureen vaivaan, Jumalan sanast' veit
pois monast' meit', Ihmisten juttuin erään, Meit' ha-
jotit, pois vajotit Petostes pohjaan perät'.
4. Jumalan siaan ja Kristuksen Epäjumalan nos-
tit ilkiän, Sen kauhian antikristuksen, Kuin Raamattu
sanoo selkiäst'. Its' teki jaloks', mailman valoks', It-
sens' pyhimmäks' kutsuu antoi, Ja teki niin kuin kir-
joitettiin Profeettain kautta ennen.
5. Kats', Jumalana sua palveltiin, Sull' pahall'
Babelin huorall' Kunniaa, palvelust' paljon tehtiin,
Kuin väärän opin nuorall' Ympärs' kierroit, kaikk' kiini
sidoit, Mailmaiset valtamiehet Vahvast' vainoit, alas
painoit, Et lohduttaa ketään tiennyt.
6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, Sen tietämän
pitää sangen, Ett' Jesabel ja Babylon myös On nyt
jo maahan langenn', Kuin oli kunniass', tek' itsens vii-
saaks', Vallits' ylpeytens' vallass', Jumalan käskyi vas-
taan räyskyi; Rauvenn' on jo itse altans'.
7. Jumalan julkinen pyhä sana Sull' oli uskott'
Jumalalta, Sill' ruokkimaan Kristuksen laumaa, Mail-
mass' hajonnut avaralta; Ett' pyhäss' pelvoss', oi-
kiass' uskoss' Tuntisim' Kristuksen Herram', Ijät' py-
hyydess' ja hurskaudess' Hänt' palvelisim' elinaikam'.
8. Nyt peljätt' on enää sua pahan-tapaist', Ilkiää,
synniss' syntynyttä, Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast',
Edestäm' kuoleman kärsinyttä. Sun hirmu-sanoiss', pan-
naan panoiss' Vapisit vaimot ett' miehet; Käskys pian,
Jumal' ann' ijan! Kaikk' katosit suuret, pienet.
9. Hinnall' synnit anteeks' antelit, Oman väärän
valtas perään, Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, Ei
ne syntins' surreet erään, Ei ijäss' sinull' suot', eik' an-
nett' mualt' Sisus jälkeen tässä laittaa; Mutt' sielun
evääll', Jumalan sanall', Kristuksen lampait' kaita.
10. Meilt' Raamatun olet turmellut, Ja pimiäks' jät-
tänyt pahoin, Kaikk' olet polttan' ja surmaillut, Kuin vas-
taas vastata tahdoit; Nyt on Jumal', armons' suomall',
Ilmoittanut petokses kaikki, Kanss' sanan saarnans' hei-
kon laumans', Oikiall' tiell' ohjannut ratki.
11. Syntymät on se ihminen viel', Kuin juonet kaikk'
kirjoittaa taitaa, Joit' joukkons' kanss' Paavi on ajatell',
Pettääksens' joka maan paikkaa: Monell' muodoll', sää-
tyins' seuroill' , Kardinaalein kavalill' neuvoill', Munkkein
menoill', nunnain eloill', Jesuitain jumalattomain juonill'.
12. Me rukoilem' sua, Jesu Krist'! Pääst' meit' pa-
han Paavin orjuust', Kuin on se Antikristus vissist',
Meit' kerit' sen kovast' koiruust'. O Herra Krist'! Sinä
olet vissist', Kuin yksinäs voit meit' auttaa! Synnist'
estä, hädäst' päästä, Piinas ja kuolemas kautta!
Tuntematon.
-
Antikristuksesta, Virsi 240
Tämä on siis vuoden 1701 virsikirjasta, puhdasoppisuuden ajalta.
-
Olen minäkin linkittänyt tuosta wanhasta virsikirjasta muutamia virsiä. Lähinnä siksi kun suomen kieli on matkalla muuttunut moneen kertaan.
Kävin myös veisaamassa niitä 2000-uvun puolivälin paikkeilla seuroissa Hyrylässä.
Vaikka kieli muuttuu, ja tyyli virsikirjoissa muuttuu, keskeinen asia löytyy aina samana, Kristus on pelastuksemme ainoa tae.
Näissä wanhoissa virsissä on paljon kummallisia sanoja, myös neuvot ovat kovat ja pelotteet hirmuiset.
Ei edes google tunne sanoja Ruomi röykkiä, josta minulle tuli mieleen sanat vuori korkia. Ei tainne tarkoittaa samaa.
Jotkut ovat helpompia ymmärtää, tämä ei aukene minulle ollenkaan.
Pahasta paavista on ollut joissakin kirjoissa. Tarkoittaako se Antikristusta ?
Miksi panit, luterilainen, näin vaikean ja pelottavan virren Uuden vuoden ensimmäiselle päivälle ?
Vastapainoksi tämä
SV 15 Suo sydämeni temppelin
1. Suo sydämeni temppelin
aueta, Jeesukseni.
Sanalla, esimerkillä
käy opettajakseni.
Minulle, Jeesus, kirkasta
ristisi salai-suutta.
Henkesi anna armoa,
elämän voimaa uutta.
2. Taas tahdot minut, oppilaan,
sanasi kouluun panna.
Tee minut tarkkaavaiseksi,
Marian sydän anna.
Suo hyvä osa valita
juuressa jalkojesi.
Myös anna voimaa kulkea
jäljissä askeltesi.
3. Sokea tässä haluaa
sinulta johdatusta.
Siis aukaise mun silmäni,
valaise yöni musta.
Jo Hengen valo sytytä,
suo sanas kynttiläksi,
ja tahtoasi selvennä,
tee minut näkeväksi.
4. Arkana anon armoa
ja kärsivällisyyttä.
Vastaasi silti rimpuilen.
Tarvitsen ystävyyttä.
Sinulta pyydän lääkettä,
paranna sydämeni.
Sen älä anna jäätyä,
suo armo lämmökseni.
5. Kun sielun sota ahdistaa,
tee siihen rohkeaksi
ja vaeltajaa uupuvaa
lepoosi suostuvaksi.
Suo arkkiin tulla kyyhkysen,
se väsyy lentoihinsa.
Vain haavoissasi syntinen
saa turvakaupunkinsa.
6. Vieraaksi vaadi pöytääsi
suurissa pidoissasi.
Viinisi kaada maljaani,
ravitse mannallasi.
Laumaasi saanko kuulua,
lempeä Paimeneni?
Kun tiellä tahdon horjua,
oikaise askeleni.
7. Helmeä etsin kallista
aarteeksi sydämeni.
Se helmi olet ainoa,
Herrani, Jeesukseni.
Jos kaiken voisin antaa pois
luokseni tullaksesi,
niin sydämeni olla vois
aittana aarteillesi.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1894, VK 1938, VK 1986, M. Nuorva 2016
-
Antikristuksesta
Virsi 240
1. Ruomi röykkiä, kuink' kätees käynyt? Kuin
olet elän' tuiki tuiman', Kaikkein ylits'
korkiast' korottanut Sen pahan paavin, julki julman;
Alas tallann' kanss' väkivallan Asujat maan piirin
päällä; Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' Ikees alle
käymään täällä.
2. Valtakunnat, pääruhtinat Sinä ylön katsoit kaikk'
sangen, Et yhtään luullu tääll' tohtivan Sun valtaas
vastaan ängät'; Edes tuli läst' yksi köyhä mies täst',
Joll' Jumalan sana oli suussa, Sinun, ruma Ruom',
syöksi sinne, tuonn', Kuta käyvän niin et luullu sinä.
3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', Kuin Raa-
matust' nähdä taidam', Ett' sinä epäjumalas puolest',
Meit' syöksit suureen vaivaan, Jumalan sanast' veit
pois monast' meit', Ihmisten juttuin erään, Meit' ha-
jotit, pois vajotit Petostes pohjaan perät'.
4. Jumalan siaan ja Kristuksen Epäjumalan nos-
tit ilkiän, Sen kauhian antikristuksen, Kuin Raamattu
sanoo selkiäst'. Its' teki jaloks', mailman valoks', It-
sens' pyhimmäks' kutsuu antoi, Ja teki niin kuin kir-
joitettiin Profeettain kautta ennen.
5. Kats', Jumalana sua palveltiin, Sull' pahall'
Babelin huorall' Kunniaa, palvelust' paljon tehtiin,
Kuin väärän opin nuorall' Ympärs' kierroit, kaikk' kiini
sidoit, Mailmaiset valtamiehet Vahvast' vainoit, alas
painoit, Et lohduttaa ketään tiennyt.
6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, Sen tietämän
pitää sangen, Ett' Jesabel ja Babylon myös On nyt
jo maahan langenn', Kuin oli kunniass', tek' itsens vii-
saaks', Vallits' ylpeytens' vallass', Jumalan käskyi vas-
taan räyskyi; Rauvenn' on jo itse altans'.
7. Jumalan julkinen pyhä sana Sull' oli uskott'
Jumalalta, Sill' ruokkimaan Kristuksen laumaa, Mail-
mass' hajonnut avaralta; Ett' pyhäss' pelvoss', oi-
kiass' uskoss' Tuntisim' Kristuksen Herram', Ijät' py-
hyydess' ja hurskaudess' Hänt' palvelisim' elinaikam'.
8. Nyt peljätt' on enää sua pahan-tapaist', Ilkiää,
synniss' syntynyttä, Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast',
Edestäm' kuoleman kärsinyttä. Sun hirmu-sanoiss', pan-
naan panoiss' Vapisit vaimot ett' miehet; Käskys pian,
Jumal' ann' ijan! Kaikk' katosit suuret, pienet.
9. Hinnall' synnit anteeks' antelit, Oman väärän
valtas perään, Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, Ei
ne syntins' surreet erään, Ei ijäss' sinull' suot', eik' an-
nett' mualt' Sisus jälkeen tässä laittaa; Mutt' sielun
evääll', Jumalan sanall', Kristuksen lampait' kaita.
10. Meilt' Raamatun olet turmellut, Ja pimiäks' jät-
tänyt pahoin, Kaikk' olet polttan' ja surmaillut, Kuin vas-
taas vastata tahdoit; Nyt on Jumal', armons' suomall',
Ilmoittanut petokses kaikki, Kanss' sanan saarnans' hei-
kon laumans', Oikiall' tiell' ohjannut ratki.
11. Syntymät on se ihminen viel', Kuin juonet kaikk'
kirjoittaa taitaa, Joit' joukkons' kanss' Paavi on ajatell',
Pettääksens' joka maan paikkaa: Monell' muodoll', sää-
tyins' seuroill' , Kardinaalein kavalill' neuvoill', Munkkein
menoill', nunnain eloill', Jesuitain jumalattomain juonill'.
12. Me rukoilem' sua, Jesu Krist'! Pääst' meit' pa-
han Paavin orjuust', Kuin on se Antikristus vissist',
Meit' kerit' sen kovast' koiruust'. O Herra Krist'! Sinä
olet vissist', Kuin yksinäs voit meit' auttaa! Synnist'
estä, hädäst' päästä, Piinas ja kuolemas kautta!
Tuntematon.
:eusa_clap:
-
Ei edes google tunne sanoja Ruomi röykkiä, josta minulle tuli mieleen sanat vuori korkia. Ei tainne tarkoittaa samaa.
Ruomi on Rooma. Rooman kirkon ja paavin vastainenhan tämä virsi on.
-
Kiitän taas Pena !
Jaa, jooo´, kyllähän se Rooman kirkon meininki kaikkine komeuksineen, selibaatteineen ym. kauheuksineen joihin tiedetään sen syyllistyneen on kaiken arvostelun väärti.
Miten se on piittaamattomasti kohdellut esim. intiaaneja, kaikista lapsien hyväksikäyttö-tapauksista puhumattakaan.
Mikä muu kuin Jumalan ankaruus saisi niin 'ison laivan' käännettyä katumukseen.
Ortodoksikirkosta ei puhuta eikä kai kuullakaan samaa - :017:
Nykyinen paavi Franciscus vaikuttaa tosin hyvältä ihmiseltä.
-
Miten se on piittaamattomasti kohdellut esim. intiaaneja,
Jos olet itse körttinä voinut sanoa jotakin suoraaan jollekulle intiaanille, niin se ollut kehoitus hyväksymään sitä pahaa häntä kohtaan, joka on tapahtunut Körttifoorumilla. Olet syyttänyt häntä, kun toiset ovat tehneet hänelle pahaa ja jättänyt syyttämättä pahan tekijöitä. Olet tukenut niitä, jotka ovat haukkuneet hänen käännöstyötään aiheetta ja puhtaasta ilkeydestä, käännöstyötä, joka oli yhden intiaanin ystävällinen ele körteille. Ihmettelen, että nyt kehtaat kritisoida katolisia. Asuin katolisten parissa Puerto Ricossa eikä kukaan katoinen tehnyt minulle mitään pahaa. Ei ollut valittamista. Yhdysvalloissa kohdellaan intiaaneja hirveällä tavalla ja suurin osa ei ole katolisia, jotka tekevät sitä. Jotkut ovat luterilaisia. Puerto Rico oli paras paikka missä olen ikinä asunut intiaanireservaation ohelle. Te körttifoorumilaiset olette syyllisiä intiaania vastaan tehdyistä pahoja tekoja, jotka tulevat olemaan herännnäisyyden historiassa musta pilkku, joka ei häviää. Tulevaisuudessa joku saa tietää, että kerran intiaani käänsi Siionin virret englanniksi ja sai siitä kärsiä körttien taholta. Jos on intiaanien nähden katolisilla musta pilkku niin on nyt körttienkin taholta ja sinä olet ollut mukana sitä hyväksymässä.
-
VK 532 Taas siunattu päivä
https://www.youtube.com/watch?v=Rbp0AiWyVZQ
1.
Taas siunattu päivä nyt luo valoaan
maan peittäen kirkkauteensa.
Taas loistaa se kaikille luoduille maan
ja sulkee ne siunaukseensa.
Niin, Luojamme, meidätkin armollasi
taas murheista, synneistä päästä.
2.
Vaan kirkkaimman armosi auringon toit
yön keskelle lahjana taivaan,
kun ainoan Poikasi syntyä soit
maan lapseksi ristiin ja vaivaan.
Toi paimenet viestiä enkelien:
On koittanut autuuden päivä.
3.
Se seimestä koitti ja kunniassaan
nyt Golgatan ristillä loistaa.
Hän, Herramme, kuoleman voitettuaan
nyt syntimme tuomion poistaa.
Se päivä ei ylpeille valjeta voi,
sen köyhät ja syntiset saavat.
4.
Ah, jos joka puulla ja pensaallakin
ja ruoholla äänensä oisi,
jos järvet ja metsät ja vainiotkin
kuin enkelit veisata voisi,
ei Jeesusta Kristusta, Herraamme,
ne taitaisi kylliksi kiittää.
5.
Kas, lintunen lentävi korkeuteen,
niin kauas kuin silmämme kantaa,
ja lauluunsa yltyen riemulliseen
se Herralle kiitoksen antaa.
Myös, ihminen, astu jo valkeuteen
ja Luojalle kiitosta laula!
6.
Oi Herramme, myös sanan valkeuden
nyt sattua suo sydämeemme,
niin että vain armosi täyttäisi sen
ja tahtosi kaikessa teemme.
Suo enkelit taas meitä varjelemaan,
niin ettemme lankea syntiin.
7.
Nyt pyydämme, valtias taivaan ja maan,
kun aika näin vaihtuu ja muuttuu:
Suo voimaasi käskyjäs tottelemaan,
kun tahtoa, taitoa puuttuu.
Taas uudista alttius, uskollisuus
ja virkistä toivolla taivaan.
8.
Kun ilta on läsnä ja päättynyt työ,
yön halki jo katseemme kantaa,
ja viimeisen lyöntinsä kun sydän lyö,
saan henkeni huomaasi antaa.
Näin turvissa Kristuksen laupeuden
suo matkalle autuas loppu.
Pohjoismaisen käsikirjoituksen (n. 1450) pohjalta Hans Thomissøn 1569. Osittain suom. ja säk. 6 Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Ruots. ja säk. 3 ja 7 Johan Olof Wallin 1816. Suom. Kaarle Martti Kiljander 1867, virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937, virsikirjavaliokunta 1963 (säk. 7), komitea 1984. | Sävelmä: Heikki Klemetti 1904.
-
VK 265 Jeesus armon soi
https://www.youtube.com/watch?v=lBdkzSVQ4gg
1.
Jeesus armon soi,
voiton meille toi,
hän on valkeus, tie, totuus, elämä.
Hän, vanhurskaus,
armo, laupeus,
meille nyt on ilmestynyt ylhäältä.
Hän koitto on, hän valaisee
ja kuolon kahleet katkaisee,
poistaa orjuuden,
kuorman syntien.
Nyt jo aavistaa me saamme autuuden.
2.
Kirkas aamun koi
päivän uuden loi,
meitä ohjaa taivaan tietä kulkemaan.
Riennä, syntinen,
luokse Jeesuksen,
ota vastaan armo hänen armostaan.
Hän kärsi ristinkuoleman,
pois otti synnit maailman.
Siihen luottaa saa,
siihen turvatkaa.
Ristin tiellä Kristuksessa riemuitkaa!
Johan August Gottlieb Hymander Abraham Achreniuksen virren (1769) pohjalta 1881. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Toisinto Raumalta.
-
VK 902a Jumalamme, suuruuttasi
https://www.youtube.com/watch?v=8h-pCoR-_qA
1.
Jumalamme, suuruuttasi
luomakunta kuuluttaa,
ihmeitäsi, lahjojasi
onhan täynnä taivas, maa.
Niissä loistaa hyvyytesi,
niissä kutsut rinnallesi
meidät työhön, toimintaan,
luotujasi puoltamaan.
2.
Jeesus, synnyit veljeksemme,
näytit Isän rakkauden,
astuit aivan vierellemme,
elit muita palvellen.
Kärsimyksen tietä kuljit,
armon suojaan heikot suljit.
Ylistämme sinua,
alun uuden antaja.
3.
Pyhä Henki, auttajamme,
niin kuin äiti lohdutat,
olet arjen voimanamme,
avaat toivon maisemat.
Kiitos, että särkyneitä
saatat yhteen, kutsut meitä
omastamme antamaan,
toisten kuormaa kantamaan.
4.
Kolminaisuus: Luoja suuri,
Jeesus, synnin voittaja,
Henki, heikon suojamuuri,
meitä nosta, vahvista.
Silloin palveluksessasi
lahjat kaikki antamasi
voimme käyttää kiittäen,
Luoja kolmiyhteinen.
Jumalamme, suuruuttasi | Leena Ravantti 2013, 2015. | Sävelmä: Sirkku Rintamäki 2014.
-
Yhdessä syömme , kolme sukupolvea, usein. En vertaa sitä ehtoolliseen, mutta leivän jakamisessa on oma arvonsa.
https://www.youtube.com/watch?v=eh-sJFUIHIg
Virsi 959, sanat ja viittomat:
https://virsikirja.fi/virsi-959-saapua-yhteiseen-poytaan/
-
VK 14 Syvässä yössä viesti kiirii
https://www.youtube.com/watch?v=CYqTSCTSlks
1.
Syvässä yössä viesti kiirii:
Jo aamutähti sarastaa.
Ihmisen Poika syntyy meille,
nyt sydämenne avatkaa.
Jo omin silmin ihmetelkää:
Näin Herra meidät pelastaa,
kun Sana astuu keskellemme
ja pienen lapsen hahmon saa.
2.
Vain tämän merkin ymmärrämme,
se loistaa synnin syvyyteen:
saa ihmiskunta Jumalansa
näin keskellensä, veljekseen.
Kun Isä antaa Jeesuksessa
itsensä, rakkautensa,
sen kaikki saavat ottaa vastaan,
näin syntyy uusi maailma.
3.
Ja niin kuin yljän saapuessa
juhlaksi vaihtuu keskiyö,
hän saapuu rauhanruhtinaana,
kun kerran suuri hetki lyö.
Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä
Jeesusta saivat katsella,
niin meidät myös hän yhteen liittää
juhlimaan uutta liittoa.
Huub Oosterhuis 1964. Suom. Anna-Maija Raittila 1971. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Ranskassa 1545.
-
VK 979 Tulkoon tie sinua vastaan
https://www.youtube.com/watch?v=FlPHvzU--Ag
Tulkoon tie sinua vastaan,
olkoon tuuli aina myötäinen,
päivä poskillesi paistakoon,
sade pelloillesi virratkoon.
Ja kunnes kohdataan,
elämäsi
jääköön käsiin
Jumalan.
....
May the road rise to meet you,
may the wind be always at your back,
may the sun shine upon your face,
may the rain fall softly on your fields,
until we meet again
may God hold you
in the palm
of his hand.
...
Må din väg gå dig till mötes
och må vinden vara din vän
och må solen värma din kind
och må regnet vattna själens jord
och tills vi möts igen
må Gud hålla,
hålla dig
i sin hand.
Tulkoon tie sinua vastaan (An Irish Blessing) | Irlantilainen, suom. Anna-Mari Kaskinen 2001. Ruots. Per Harling 1995. | Irlantilainen sävelmä.
-
Tuo irkkuvirsi on hieno. Olen laulanut sitä itseksekseni kolmelle kielellä, mutta se, joka tänään lohduttaa ja lohdutan muita on Lars Mobergin ”Var inte rädd” 928 4
Nyt tietä käyt.
Yö kerran kirkastuu.
Helmasta Herran tähdet kohoaa.
Siis älä pelkää. Vaikket näekään
purjehdit kohti toivon satamaa.
-
Näitä uusinmpia virsiä on Mukkulan kirkossa veisaatu vain muutamia. Mutta kun katson , niin onhan siellä monta uutta ja puhuttelevaa, kuten tämäkin körttirunoilija Jouko Ikolan virsi
944 Kuoleman paasi liikahtaa
1.
Kuoleman paasi liikahtaa,
yön muuri murenee.
Aurinko nousee, aamun maa
ristejä valaisee.
Halleluja, Herramme on ylösnoussut!
2.
Murheiden laakso riemuitsee
siemenen kätköissä,
kasvattaa toivon kylvömaa
silmujen ihmettä.
Halleluja, Herramme on ylösnoussut!
3.
Vierelle Kristus ilmestyy,
matkalla lohduttaa.
Emmauksen tietään kulkeneet
Herransa tunnistaa.
Halleluja, Herramme on ylösnoussut!
4.
Kiittäen leipää murtaa hän,
pöydässä riemuitaan.
Uskossaan heikot, pettyneet
rientävät kertomaan:
Halleluja, Herramme on ylösnoussut!
5.
Alttarin leipä leivotaan
rakkauden juuresta.
Matkalla murheen murtamat
ruokitaan toivolla.
Halleluja, Herramme on ylösnoussut!
Kuoleman paasi liikahtaa | Jouko Ikola 2013. | Sävelmä: Erkki Tuppurainen 2014.
Luokitus: Odotuksesta täyttymykseen
-
517 Herra, kädelläsi
https://www.youtube.com/watch?v=zV1jrgPPyuQ
1.
Herra, kädelläsi
asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
2.
Herra, kädelläsi
iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
3.
Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti,
pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
4.
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
Anna-Mari Kaskinen 1982. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Pekka Simojoki 1982.
-
SV 42 Ei näy kyntäjää missään
https://www.youtube.com/watch?v=SSpFVRybZ1I
1. Ei näy kyntäjää missään
eikä maamiestä jyvävakkoineen.
Virsi soi ikävissään,
noukkii sanoja pellonpientareen.
Etsin lohtua Herran
tähän sydämen murhehuoneeseen.
Mistä löytäisin kerran
hiukan iloa siihen, mitä teen?
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
2. Sota kauhea pauhaa,
laittaa lapsensa pakoon juoksemaan,
eikä sielujen rauhaa
ole maan päällä olemassakaan.
Tähän pimeään loukkoon
alas astumaan pyydän Kristusta,
sillä pyhien joukkoon
tuskin milloinkaan olen kuuluva.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
3. Ikävissään nyt veisaa
ilman toivoa orja Baabelin,
vaikka apua ei saa,
eikä näy tietä, laulaa kuitenkin.
Virsi Siionin riittää,
kelpaa armosta edes vilaus.
Vielä en osaa kiittää,
sydämestä kun nousee valitus.
Kyllä syntinenkin veisata saa,
huutaa avuksensa Vapahtajaa,
siksi laulan ja siksi veisaan.
Jaakko Löytty 1996, © Warner/Chappell Music Finland, julkaistu kustantajan luvalla
-
VK 65 Oi Jumalan Karitsa
1.
Oi Jumalan Karitsa,
piinattu ristin päällä!
Armahtaa meitä tahdoit,
vaikka sait pilkkaa täällä.
Syntimme sinä kannoit,
elämän meille annoit.
Armahda meitä, Jeesus!
2.
Oi Jumalan Karitsa,
surmattu syyttömänä!
Turvaton, täyden turvan
toit meille kärsivänä.
Kun kuolit edestämme,
pääsemme synneistämme.
Armahda meitä, Jeesus!
3.
Oi Jumalan Karitsa,
nyt etsi eksyneitä
ja armollasi hoida
avuttomia meitä.
Löit helvetinkin vallan,
sen mursit kuolemalla.
Rauhasi anna, Jeesus!
Säk. 1 Nicolaus Decius n. 1522. Ruots. Olavus Petri 1536. Suom. Mikael Agricola 1549. Säk. 2–3 Jaakko Finno virsikirjaan 1583. Uud. komitea 1867, 1886. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1542.
...
Sam Webbe - Agnus Dei - Jumalan karitsa
https://www.youtube.com/watch?v=hQrLncMh5Og
-
VK 315 Valvoa mun, Jeesus, anna
https://www.youtube.com/watch?v=CO6I4NqsriM
1.
Valvoa mun, Jeesus, anna
aina ristis juurella
ja niin joka päivä kuolla
synneistäni kaikista.
Suo myös kuolla maailmasta,
kuolla itsestänikin,
että kaiken elämäni
sinulle vain eläisin.
2.
Auta, että ristin tiellä
kuljen askeleissasi.
Eksymästä, horjumasta
estä, Jeesus, jalkani.
Uskoa ja rakkautta,
toivoani lisää myös.
Anna voimaa kilvoitukseen,
täytä alkamasi työs.
3.
Rauhan virran anna vuotaa
sydämeeni kaipaavaan.
Kasvojesi pyhä kuva
paina sieluun loistamaan.
Ääretöntä rakkautta
mihin voisin verrata?
Syvä on se niin kuin meri,
väkevä kuin kuolema.
4.
Ristissäsi, haavoissasi
armon löydän ikuisen.
Kaikki muu on turhaa aivan,
kun vain niitä katselen.
Rakas Jeesus, haavoihisi
minut kätke kokonaan,
kätke siksi, kunnes noudat
minut taivaan kunniaan.
Onnia Hellén 1894. Virsikirjaan 1938. Uud. Niilo Rauhala 1976. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
VK 389 Jumalan haltuun anna
https://www.youtube.com/watch?v=DVCqD4_auas
1.
Jumalan haltuun anna
nyt tiesi, tarpeesi
ja Herran huomaan kanna
surusi, murheesi.
Hän, joka sinut loi,
sinulle hengen soi,
tarpeesi kaikki tietää.
Hän auttaa tahtoo, voi.
2.
Niin heitä haltuun Herran
ristisi, vaivasi,
ne armossansa kerran
hän kääntää parhaaksi.
Ennen kuin luuletkaan
hän ehtii auttamaan,
ja ristit, tuskat, vaivat
hän poistaa aikanaan.
3.
Lujasti mieleen paina
ja älä unohda:
on lapsillensa aina
laupias Jumala.
Hän uskovaisiaan
ei hylkää milloinkaan,
vaan huolen heistä kantaa,
on heidän suojanaan.
4.
Siis Herran tietä kulje
vakaana uskossa
ja sydämesi sulje
maailman himoilta.
Ja armahtajaasi
vain luota alati.
Jos mikä täällä kohtaa,
hän kulkee kanssasi.
5.
Jos joudut epäilyksiin,
kun murheet saartavat,
niin Herran kädet yksin
sinua kantavat.
Kaikissa vaiheissa
on Herra turvana.
Hänelle kiitos olkoon
armonsa avusta!
Andreas Oilenius 1734. Uud. Carl Gustaf von Essen 1867, Elias Lönnrot 1869. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984. | Sävelmä: Hollannissa 1539 / Ruotsissa 1697.
-
VK 517 Herra, kädelläsi
https://www.youtube.com/watch?v=s3fAMswrrFo
1.
Herra, kädelläsi
asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat
uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
2.
Herra, kädelläsi
iloita mä saan,
se on rikas käsi antamaan.
Siellä armahdusta
meille tarjotaan
eikä kadotusta milloinkaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
3.
Herra, kädelläsi
itkeä mä saan,
kohonnut ei käsi kostamaan.
Sitä naulat pisti,
pahuus ihmisten,
anteeksi soi risti kaiken sen.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
4.
Herra, kädelläsi
uneen painan pään,
kutsut ystäväsi lepäämään.
Käsi minut kantaa
uuteen elämään,
ikirauhan antaa, valoon jään.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla
Herraa lähellä,
tahdon laulaa hänen teoistaan.
Anna-Mari Kaskinen 1982. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Pekka Simojoki 1982.
-
SV 48 Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.
2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.
3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.
4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.
5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.
Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
-
Toinenkin Päivän virsi
Kiitos Karitsalle. Histan veisaajat
https://www.youtube.com/watch?v=YKuGwSbSSZY
-
SV 17 Jumala, armo anna
1. Jumala, armo anna,
niin että uskon voiman saan.
Tuo hyvän sanan manna
sydäntä köyhää ruokkimaan.
Herätä unestani,
valppaaksi minut tee,
niin että sielustani
pimeys hälvenee.
Kun kuolleet haudan takaa
herätät, voitokas,
herätä usko vakaa
niin minussakin, laupias.
2. Minulle sokealle
käy, Jeesus, taluttajaksi,
ja taitamattomalle
taidoksi, tieksi, neuvoksi.
Minua verelläsi
synnistä puhdista,
ja sinun lähelläsi
suo rauhaa nauttia.
Elämän leipää syötä
ja näytä taivaan tie.
Käy taipaleelle myötä
ja kirkkauden maahan vie.
3. Suo Pyhän Hengen näyttää
niin totuutesi valkeus,
sieluni että täyttää
seuraamisesi alttius.
Näin askel askelelta
opeta ristin tie
ja vastus vastukselta
voittoa kohti vie.
Ansiot omat kiellä
ja luulot sydämen.
Säilytä usko siellä
elämän ajan lyhyen.
4. Helteestä, ahdingosta,
kun uuvun alla vaivojen,
syliisi, Jeesus, nosta,
pois kanna maasta murheiden.
Olethan ystäväni
ja aarre sydämen.
Sinun on elämäni.
Vain tätä rukoilen:
suo, että lapsen lailla
sinussa iloitsen
Siionin kukkamailla.
Saan käydä kotiin kaivaten.
Jonas Hellman 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, H. Lipiäinen 2015
-
Virret erottavat ihmisiä toisistaan. Raamattu yhdistää.
-
Ehkä on niin että virren sanat eivät 'satu' samoin jokaiselle. Yhdessä veisuu yhdistää. Ja sitten on vielä säestyksen vaikutus.
MInä pidän kaikista kolmesta muodosta.
-
Ehkä on niin että virren sanat eivät 'satu' samoin jokaiselle. Yhdessä veisuu yhdistää. Ja sitten on vielä säestyksen vaikutus.
MInä pidän kaikista kolmesta muodosta.
Veisuu voi yhdistää pahassa kuin hyvässä, mutta Siionin virret erottavat körtit muista luterilaisista, mikäli ovat luterilaisia. Sola scriptura periaate tarkoittaa, että vain Raamattu on varmasti oikein. Virret eivät ole scripturaa, siis ovat ristiriidassa luterilaisuuden perusperiaatteiden kanssa.
Mutta jos halutaan parhaat sanat, yhteisveisuuta ja säestystä, ei tarvitse turvautua virsiin. On psalmilaulu olemassa. Psalmikirja oli Jeesuksen virsikirja ja kaikkien kristittyjen virsikirja monta vuosisataa. Puolet psalmeista on jo olemassa vanhassa virsikirjassakin, joka käytännössä oli mitä herännäisyydessä käytettiin rakkaan sahtivaari Paavon aikana. Puoletkin psalmeista riittäisi ilman uudistuksia.
Tietysti ihminen on yhtä inhottava lauloipa mitä hyväänsä.
-
En ole koskaan veisatessani ehtinyt ajattelemaan, että joku ei ehkä tykkääkään veisuusta.
Mitä tarkoitetaan ku sanotan: Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi ? Näin koen virsien kanssa. Jotkut sanat ovat , jos ei vastenmielisiä, niin kummallisia tai aikansa eläneitä, mutta kirkossa yhdessä veisatessa, ne muuttuvat, ja sanomakin muuttuu.
Mitä psalmien veisuusta kokemusta on, niin seurakunta ei tahdo osata.
Sitä pitää harrastaa ja silloinkin harkoitella.
Se kuulostaa kauniilta ortodoksien jumalanpalveluissa kuultuna. Heillä ei kirkkokansa veisaa. Kansa tekee ristinmerkkejä , siinä on joko tapa tai henki mukana.
-
En ole koskaan veisatessani ehtinyt ajattelemaan, että joku ei ehkä tykkääkään veisuusta.
Mitä tarkoitetaan ku sanotan: Kirjain kuolettaa, Henki tekee eläväksi ? Näin koen virsien kanssa. Jotkut sanat ovat , jos ei vastenmielisiä, niin kummallisia tai aikansa eläneitä, mutta kirkossa yhdessä veisatessa, ne muuttuvat, ja sanomakin muuttuu.
Mitä psalmien veisuusta kokemusta on, niin seurakunta ei tahdo osata.
Sitä pitää harrastaa ja silloinkin harkoitella.
Se kuulostaa kauniilta ortodoksien jumalanpalveluissa kuultuna. Heillä ei kirkkokansa veisaa. Kansa tekee ristinmerkkejä , siinä on joko tapa tai henki mukana.
En minäkään tarkoita mitään. Vain kirjoittelen ja valittelen. On minulle yhdentekevä veisaako joku tai ei. Jos joku saa iloa jostakin, niin kaikin mokomin. Minä saan iloa omista asioista, jotka eivät kiinnosta ketään muuta.
-
VK 179 Siion, apus ainoastaan
https://www.youtube.com/watch?v=CPP5sl6AfCs
1.
Siion, apus ainoastaan
on vain Herra Jumala.
Niin kuin isä hoitaa lastaan,
niin hän hoitaa sinua.
Sinua hän kurittaa,
koska lastaan rakastaa.
Ei hän kirkkoansa heitä,
vaikka viekin vaivain teitä.
2.
Vaikka myrsky myllertäisi,
aallot laivaa hakkaisi,
vaikka yökin yllättäisi,
vaikka Jeesus nukkuisi,
matkassa hän silti on,
Siion, ole peloton!
Haahtensa hän rantaan johtaa,
vaikka mitkä vaiheet kohtaa.
3.
Vaikka siirtyy vuoret kerran,
kalliotkin paikoiltaan,
niin ei siirry armo Herran,
hän on luja liitossaan.
Vaikka koittaa hirmuinen
Herran päivä viimeinen,
seurakunta, mieleen paina:
perustus on luja aina.
4.
Kyyneleesi vaikka vuotais
niin kuin pilvet vuotavat,
Siionille vaikka suotais
vaiheet kaikkein vaikeimmat,
älä pelkää kuitenkaan,
ei hän hylkää kirkkoaan,
Herra, armon, voiman tuoja,
seurakunnan kilpi, suoja.
5.
Kahleitakin vaikka kannat,
kärsit vainon tuskia,
vaikka henkesikin annat,
kaikki kestä uskossa.
Tie on auki taivaaseen,
pyhäin riemuun ikuiseen!
Muista, kuka kanssas kulkee,
suojaansa ken sinut sulkee.
6.
Kestä, Siion, tuskat, vaivat
uskoen ja toivoen.
Kestää myöskin isät saivat
vaiheet ahdistuksien.
Herra ottaa armossaan
sinut, Siion, kunniaan.
Loppuu helle kärsimyksen,
koittaa päivä täyttymyksen.
7.
Enkelit ja pyhät taivaan,
riemuvirttä veisatkaa!
Eipä sorru Siion vaivaan,
periä se voiton saa.
Laiva pääsee satamaan,
myrsky tyyntyy kokonaan.
Voitostansa luona Herran
Siion kiittävä on kerran.
Joachim Pauli 1666. Unkariksi Károly Jeszensky 1885. Suom. Aukusti Oravala 1937. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: August Luttenberger 1890.
-
301a Kirkasta, oi Kristus, meille
https://www.youtube.com/watch?v=2q3NYvR6XhA
1.
Kirkasta, oi Kristus, meille
ristinuhri Golgatan,
josta meille langenneille
loistaa sydän Jumalan.
Uskon silmä kiinnitä
aina kohti ristiä.
2.
Synkeys nyt hajoaapi,
yöstä päivä valkenee.
Kun näin Jeesus voiton saapi,
taivas meille aukenee.
Herra Jeesus verellään
rauhan tuotti ristillään.
3.
Eksynyttä lammastansa
hän on aina säälinyt,
tuonut laumaan armossansa,
siinä sitä kärsinyt.
Uskon, että käydä saan
kasvojansa katsomaan.
4.
Ei siis alla kiusausten
epäillä nyt tarvitse,
eikä tiellä huokausten
epätoivo vallitse,
kun on täysi sovitus,
sielun turva, pelastus.
5.
Niinpä uskon silmä kantaa
yli matkan myrskyisen.
Katsellessa rauhan rantaa
kaipuu täyttää sydämen.
Saavu kohta, määränpää,
silloin tyyntyy myrskysää.
6.
Jeesus, sinun alkamasi
usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi
matkan päässä vapahdus.
Silloin minut uupuneen
noudat kotiin taivaaseen.
Gustaf Skinnari 1893. Uud. Wäinö Havas virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Heikki William Pöyhtäri 1939.
-
Tyytykään kukin päivä surullensa. Mat 6:34.
-
Antikristuksesta
Virsi 240
1. Ruomi röykkiä, kuink' kätees käynyt? Kuin
olet elän' tuiki tuiman', Kaikkein ylits'
korkiast' korottanut Sen pahan paavin, julki julman;
Alas tallann' kanss' väkivallan Asujat maan piirin
päällä; Joko pieni, suur', sinä vaadeit juur' Ikees alle
käymään täällä.
2. Valtakunnat, pääruhtinat Sinä ylön katsoit kaikk'
sangen, Et yhtään luullu tääll' tohtivan Sun valtaas
vastaan ängät'; Edes tuli läst' yksi köyhä mies täst',
Joll' Jumalan sana oli suussa, Sinun, ruma Ruom',
syöksi sinne, tuonn', Kuta käyvän niin et luullu sinä.
3. Kaikk' me sen kyllä tiedäm' todest', Kuin Raa-
matust' nähdä taidam', Ett' sinä epäjumalas puolest',
Meit' syöksit suureen vaivaan, Jumalan sanast' veit
pois monast' meit', Ihmisten juttuin erään, Meit' ha-
jotit, pois vajotit Petostes pohjaan perät'.
4. Jumalan siaan ja Kristuksen Epäjumalan nos-
tit ilkiän, Sen kauhian antikristuksen, Kuin Raamattu
sanoo selkiäst'. Its' teki jaloks', mailman valoks', It-
sens' pyhimmäks' kutsuu antoi, Ja teki niin kuin kir-
joitettiin Profeettain kautta ennen.
5. Kats', Jumalana sua palveltiin, Sull' pahall'
Babelin huorall' Kunniaa, palvelust' paljon tehtiin,
Kuin väärän opin nuorall' Ympärs' kierroit, kaikk' kiini
sidoit, Mailmaiset valtamiehet Vahvast' vainoit, alas
painoit, Et lohduttaa ketään tiennyt.
6. Nuori, vanha, vaimo ja mies, Sen tietämän
pitää sangen, Ett' Jesabel ja Babylon myös On nyt
jo maahan langenn', Kuin oli kunniass', tek' itsens vii-
saaks', Vallits' ylpeytens' vallass', Jumalan käskyi vas-
taan räyskyi; Rauvenn' on jo itse altans'.
7. Jumalan julkinen pyhä sana Sull' oli uskott'
Jumalalta, Sill' ruokkimaan Kristuksen laumaa, Mail-
mass' hajonnut avaralta; Ett' pyhäss' pelvoss', oi-
kiass' uskoss' Tuntisim' Kristuksen Herram', Ijät' py-
hyydess' ja hurskaudess' Hänt' palvelisim' elinaikam'.
8. Nyt peljätt' on enää sua pahan-tapaist', Ilkiää,
synniss' syntynyttä, Kuin its' Jumalan Poikaa taivaast',
Edestäm' kuoleman kärsinyttä. Sun hirmu-sanoiss', pan-
naan panoiss' Vapisit vaimot ett' miehet; Käskys pian,
Jumal' ann' ijan! Kaikk' katosit suuret, pienet.
9. Hinnall' synnit anteeks' antelit, Oman väärän
valtas perään, Ketkä kultaa, rahaa sull' kantelit, Ei
ne syntins' surreet erään, Ei ijäss' sinull' suot', eik' an-
nett' mualt' Sisus jälkeen tässä laittaa; Mutt' sielun
evääll', Jumalan sanall', Kristuksen lampait' kaita.
10. Meilt' Raamatun olet turmellut, Ja pimiäks' jät-
tänyt pahoin, Kaikk' olet polttan' ja surmaillut, Kuin vas-
taas vastata tahdoit; Nyt on Jumal', armons' suomall',
Ilmoittanut petokses kaikki, Kanss' sanan saarnans' hei-
kon laumans', Oikiall' tiell' ohjannut ratki.
11. Syntymät on se ihminen viel', Kuin juonet kaikk'
kirjoittaa taitaa, Joit' joukkons' kanss' Paavi on ajatell',
Pettääksens' joka maan paikkaa: Monell' muodoll', sää-
tyins' seuroill' , Kardinaalein kavalill' neuvoill', Munkkein
menoill', nunnain eloill', Jesuitain jumalattomain juonill'.
12. Me rukoilem' sua, Jesu Krist'! Pääst' meit' pa-
han Paavin orjuust', Kuin on se Antikristus vissist',
Meit' kerit' sen kovast' koiruust'. O Herra Krist'! Sinä
olet vissist', Kuin yksinäs voit meit' auttaa! Synnist'
estä, hädäst' päästä, Piinas ja kuolemas kautta!
Tuntematon
"Jo reformaattorit hoksasivat, että tämä on melkoista huijausta. Niin julkeaa, että paavista saa käyttää pahinta kirkollista kirosanaa ikinä: hän on antikristus. Vastakristus ja Kristuksen vallan anastaja." :eusa_pray:
Lähde
Kuula: Ovatko luterilaiset unohtaneet, että paavi on edelleen antikristus?
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuula-ovatko-luterilaiset-unohtaneet-etta-paavi-on-edelleen-antikristus-
-
SV 97 Rakas Herra avun saavat
https://www.youtube.com/watch?v=irjMpXgUzyM
-
Tänään, Michael Agricolan päivänä:
VK 420a Nyt soikoon taivas kiitostaan
https://www.youtube.com/watch?v=kak4rZamuZs
1.
Nyt soikoon taivas kiitostaan,
maa karkeloikoon iloissaan,
kun ääni apostolien
on meille tuonut autuuden.
2.
Näin käski Kristus omiaan:
”Te menkää kaikkeen maailmaan
ja kaikkialla saarnatkaa
ristin ja armon sanomaa.
3.
Ken uskoo sen ja kastetaan,
saa pelastuksen autuaan.
Ei kuollessansa kuole hän,
vaan lahjaksi saa elämän.
4.
Ken usko ei, vaan pettäviin
vain luottaa epäjumaliin,
se torjuu Herran Kristuksen
ja tuomion saa ikuisen.”
5.
On Herran käsky kiitänyt,
näin halki aikain rientänyt,
se aamunkoiton tienoilta
käy kohti päivänlaskua.
6.
Ja missä saarna kajahtaa
ja Hengen tuuli puhaltaa,
hän kylmät mielet pehmittää,
ne iloisiksi lämmittää.
7.
Ei maailmalta milloinkaan
saa sanan saarna kiitostaan,
se voimansa saa taivaasta,
se päästää synnin vallasta.
8.
Oi Kristus, Hengen lahjalla
myös meitä siunaa, kasvata.
Suo totuuteesi juurtua
ja elää yksin armosta.
9.
Nyt kiitos maan ja taivasten
Isälle soikoon ikuinen
ja ainoalle Pojalle
ja lohdutuksen Hengelle.
Mikael Agricolan latinankielinen käsikirjoitus 1556 1100-luvun hymnin Exultet coelum laudibus pohjalta. Suom. Anna-Maija Raittila ja Taisto Nieminen 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Keskiajalta / Böömissä 1531.
-
VK 56 Tutkimaan, oi Jeesus, auta
https://www.youtube.com/watch?v=Ff7DJUI4Dgo
1.
Tutkimaan, oi Jeesus, auta
kärsimystäs katkeraa,
kuolemaasi kauheaa.
Siitä sielu lohdutuksen
uskossa nyt omistaa,
levon vaivoissansa saa.
2.
Saata minut, Jeesukseni,
turhuudesta maailman
turviin veren kalleimman.
Anna rauha tunnolleni,
poista tuskat painavat,
epäilykset vaikeat.
3.
Avaa silmät, että saisin
rakkauttas katsella,
Jeesus, uhrikaritsa.
Kannat synnit ristinpuussa
puolestani kärsien
vihan liekin hirmuisen.
4.
Nöyränä ja hiljaisena
kannat piikkikruunua,
riisuttuna, heikkona.
Häpeissäni, Jeesus, tunnen,
että olen syyllinen,
kova, kevytmielinen.
5.
Maailma ei siedä niitä,
jotka Herraa pelkäävät,
hänen tietään etsivät.
Raskain tie on Jeesuksella:
kansa pilkkaa, vainoaa
auttajaansa ainoaa.
6.
Juudaan suu ja viekas kieli,
kieltämiset Pietarin,
julma päätös Kaifaankin,
Pilatuksen pelkomieli,
Herodeksen kopeus
maailman on kuvaus.
7.
Ystäväsi sinut antoi
käsiin vihollisien
palkan siitä vaatien.
Yöllä joukko miekoin, keihäin
sinuun kävi käsiksi,
sinut köysin vangitsi.
8.
Jeesus, minut synnin vangin
kahleistani vapahdit,
tuomiosta armahdit.
Tuomion sait synneistämme,
koska tulit maailmaan
meitä vapauttamaan.
9.
Kuinka koskaan unohtaisin,
että kaikki vaivasi
kärsit autuudekseni!
Jospa voisin maailmassa
ristiäsi seuraten
elää sinuun luottaen!
10.
Ristisi on kunniani,
veresi on aarteeni,
autuuteni, iloni.
Siinä turva syntiselle
sielun ahdistuksissa,
siinä toivo ainoa.
11.
Sydämeeni syvään auta
kärsimykses kätkemään,
siinä rauha perimään.
Suo, kun vihdoin aukee hauta,
haavoihisi nukkua
katoovasta menosta.
Haqvin Spegel 1694. Suom. Abraham Frosterus 1765, Elias Lönnrot 1865. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Saksassa 1653.
-
Viikon virsi SV 205 https://www.youtube.com/watch?v=Z540EsAnE5U
-
SV 162 Ääressä taivaan pöydän
1. Ääressä taivaan pöydän
Jumalan kattaman
ruuan ja juoman löydän
ja riemun suurimman.
Hääjuhla alkaa siellä,
se iankaikkinen.
Pysykää taivaan tiellä,
ystävät Jeesuksen.
Jaakko Haavio 1971 (Johann Walterin virttä mukaillen)
-
VK 67 Tulkaa kaikki, katsokaatte
https://www.youtube.com/watch?v=_xlLgrntC7Y
1.
Tulkaa kaikki, katsokaatte
piinaa rakkaan Herramme.
Itkekää, valittakaatte,
kärsii Vapahtajamme.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!
2.
Käsistänsä, jaloistansa
on hän ristiinnaulittu,
verisessä kruunussansa
vaipuu päänsä runneltu.
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!
3.
Sappea ja etikkata
hänen juodakseen he toi
pilkkaa tehden katkerata:
”Alas astukoon, jos voi!”
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!
4.
Tuskassansa kauheassa
viimein näin hän huudahti:
”Käsiis, Isä taivahassa,
minä annan henkeni!”
Kellä vaiva sellainen
ollut on kuin Jeesuksen!
5.
Ah, ken näitä katseleepi,
itse eikö järky jo?
Aurinkokin pimeneepi,
halkee kova kallio,
sillä vaiva sellainen
ollut on vain Jeesuksen.
Johann Quirsfeld 1682. Ruots. Andreas Amnelius 1685. Suom. Abraham Frosterus 1765. Uud. Henrik Renqvist 1830, Elias Lönnrot 1865. Kaarle Martti Kiljander 1867, Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Ruotsissa 1697.
-
VK 81 On taisto tauonnut Golgatalla
https://www.youtube.com/watch?v=niyuK_5aEAM
1.
On taisto tauonnut Golgatalla,
on pilkkahuuto jo vaiennut,
ja ristiinnaulitun ristin alla
on joukko ystäväin harvennut.
Yön hämärässä
nyt työhön tässä
on heitä rakkaus ohjannut.
2.
Herransa ruumiin he ristin päältä
nyt alas ottavat itkien
ja yrttitarhaan sen vievät täältä.
Jo hauta Joosefin kätkee sen.
Se voiteinensa
ja liinoinensa
jää suojaan kallion viileyden.
3.
On Herran hauta niin pyhä hauta,
sen yli valkeus leimahtaa.
Ei sinetti eikä kivi auta,
kun sinne enkeli kiiruhtaa.
Niin kuolemalta
jo murtui valta.
Sen usko yksin voi aavistaa.
4.
Kaikille Herrassa nukkuneille
vain lepokammio hauta on,
ja sama toivo on suotu meille:
on Kristus elämä loputon.
Aamuna Herran
myös meidät kerran
hän luokseen taivaaseen vievä on.
Rurik Calamnius 1923. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Ilmari Krohn 1923.
Luokitus: Kristuksen kärsimys ja kuolema
-
SV 103 Maa, katso, Herran käsi jo
https://www.youtube.com/watch?v=SidKNWFNXOA
1. Maa, katso, Herran käsi jo
ojentuu suojaksesi.
Ja huomaa, armon aurinko
valaisee synkkyytesi.
Se valo vanhurskauden
ja armoistuin ikuinen
tuo lohdutusta, rauhaa.
2. Kun Jeesus tänne alensi
itsensä tuskaan, vaivaan,
Isänsä hänet korotti
hallitsijaksi taivaan.
Ja hänen seurakuntansa
Kristuksen morsiamena
veisailee kiitosvirttä.
3. Maa, taivas vaikka kumartaa
edessä ystävämme,
hän virvoittaa ja lohduttaa
murheista sydäntämme.
Hän meitä siunaa, varjelee
ja voimallansa hallitsee
maailmaa kaikkinensa.
4. Riemussa taivaallisessa
myös muista murheitamme
ja sieltä korkeudesta
viitoita polkujamme.
Sinusta voima säteilee.
Myös meidät väkeviksi tee,
valaise varjot tiemme.
5. Rukoile meitä muistaen
ja puhu puolestamme,
kastellen, maata muokaten
vahvista juuriamme.
Näin meitä armoon istuta,
vainioillasi varttua
päivästä päivään anna.
6. Paimenna, kaikkivaltias,
ja kutsu lampaitasi.
Huolehdi meistä, laupias,
ja ohjaa sauvallasi.
Hengellä laumaa johdata,
eksyneet yhteen kokoa,
pieninkin turvaan kanna.
7. Ylistys, kiitos, kunnia
soi taivaaseen maan päältä.
Se kuule, Herra korkea,
ja vastaan ota täältä.
Äänellä paremmalla me
soisimme ylistävämme
sinua ikuisesti.
Johan Kahl 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, M. Nuorva 2015
-
SV 48 Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat
https://www.youtube.com/watch?v=s3f-fF5Rkxs
1. Jo joudu, mun sieluni, nousta nyt saat.
Näin kiitosta kaikukoot taivaat ja maat.
Hän, Jeesus kun armonsa köyhälle suo,
tie vihdoinkin auki on Luojamme luo.
2. Ei esteeksi orjuuskaan kelvata saa,
ei syntisi, vaikka se kauhistuttaa.
Siis kiinnitä katseesi vain Karitsaan,
hän kahleemme tullut on katkaisemaan.
3. Ja vaikka on muotosi kerjäläisen,
niin Jeesus on laupias, voimallinen.
Näin puutteesi myöntäen helmaansa jää.
On haavansa lääkettä elvyttävää.
4. Vaan vieläkö, sieluni, piileskelet
ja Herrasi kasvoja taas pakenet?
Hän ryysysi vie, puvun lahjaksi tuo
ja seurassaan rauhan ja armonsa suo.
5. Työ, taistelu, vaivat, ne voimamme syö,
vaan taivaassa kerran on päättyvä yö.
Kun Kristuksen kirkkaus yllämme on,
soi kiitosta virtemme loppumaton.
Matti Paavola 1847, uud. W. Malmivaara 1893, VK 1938, H. Lipiäinen ja J. Löytty 2015
-
VK 207 Arkana nyt olen tullut
https://www.youtube.com/watch?v=mjIxUzwmlBA
1.
Arkana nyt olen tullut
itseäni tutkimaan.
Kaipuu nousee sydämestä
parempaan ja puhtaampaan.
Kun en itse selvää saa,
mikä mieltä ahdistaa,
Jeesus, saanhan olla tässä
hiljaisuutta pyytämässä.
2.
Herra Jeesus, itseäni
vaikken oikein tunnekaan,
auta nytkin rohkeasti
sinuun yksin katsomaan.
Tunnet mielialani,
huoleni ja toiveeni.
Tiedät aiheet ahdistukseen.
Auta lepoon, luottamukseen.
3.
Anna lohdutuksen sana,
anna synnit anteeksi.
Armotyösi hoivaan sulje
ystäväni, perheeni.
Viikon töihin, kiireisiin
käythän rinnalleni niin,
että saisin omanasi
olla, Jeesus, hoidossasi.
4.
Hiljaisuutta, Jeesus, kaipaan,
läsnäoloasi vain.
Siitä virtaa arkihuoliin
aamurauhaa sunnuntain.
Minut täytä toivolla,
että voisin iloita.
Kiitos, että kaikkeen vaivaan
nyt jo yltää voima taivaan.
Pentti Hölsä 1977. Uud. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Toisinto Pohjois-Savosta.
-
Paavon virsi
https://www.youtube.com/watch?v=AtQ3Y3uxulE&list=RDMM&index=15
-
Adventtivirsi VK 12 Mies tänne saapui
https://www.youtube.com/watch?v=laC7Wjyh2mg
1.
Mies tänne saapui,
mies meitä pyytämään
kanssansa Herraa vastaan,
Johannes nimeltään,
mies Jumalalta,
Johannes nimeltään.
2.
Hän kastoi, kulki
vain talja vaatteenaan.
Profeetta, mitä huusit
rannoilla erämaan?
Meillekö huusit
rannoilta erämaan?
3.
On kirjoitettu:
Pois laaksot, kukkulat,
pois vääryys, väkivalta,
tiet tehkää avarat!
On kirjoitettu:
Tiet tehkää avarat!
4.
Pois epäusko,
mielenne muuttakaa,
palvelkaa yksin Herraa
älkääkä mammonaa.
Palvelkaa Herraa,
mielenne muuttakaa.
5.
Nyt keskenänne
myös leipä jakakaa,
ihminen ihmiseltä
Jumalan lahjat saa.
Siis keskenänne
myös leipä jakakaa.
6.
Kuuletko, kansa,
saat kutsun elämään,
kun saapuu kuninkaasi,
Messias nimeltään.
Vain hän on Herra,
hän kutsuu elämään.
Huub Oosterhuis 1962. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Jaap Geraedts 1973.
-
Te laaksot, notkt nouskaa
te vuoret vaipukaa
hän saapuu, josta meille
profeetat ennustaa
hän, Kristus, kununkaamme
vanhurskas rujtinaamme
siunattu olkoon hän
ken meille tuo elämän
,
ja linkki
-
VK 5 Te laaksot notkot nouskaa
https://www.youtube.com/watch?v=KbBkUcXxKYU
Hannu Lehtonen laulaa