Kannattaisiko jälleen ihmettelyn asemesta kysyä suoraan? Ei ne virkailijat valehtele.
Olipa huippu kun eräs kirjasto toi näytille ja lainattavaksi varastokirjojaan. Oliko Kouvolassa vai Joensuussa. Varastoon oli siirretty osin ikäjärjestyksessä materiaalia, jota kuitenkaan ei ehdottomasti haluta hävittää, vaikka kunto alkaisi olla heikohko tai kysyntä yhden- kahden lainaajan varassa. Muutoin tuo ” kekkos- Suomen” pahalainen olisi jo myyty 50 pennillä tai tyyliin kolme markalla, lastenkirjoja neljä.
Kirjoja syydetään paljon entistä enemmän markkinoille, kirjan elinkaari lyhenee myös. Sitten on näitä jotka kestävät kulutusta, mutta niistä on usein otettu monia painoksia, tuoreimmat on painettu kestävälle paperille, kansikaan ei jää heti käteen . Itse nauttisin jos pääsisin varastoon mylläämään tahtoni mukaan, sillä luullakseni juuri varastosta löytyisi paitsi ajankuvaa, myös kestosuosikkeja. Tai juuri niitä, joita ei vain voi hävittää.
Ei sillekään ole no, ei ainakaan poliittista syytä että ”Mozartin matka Pragiin” piti kaivaa jostain Helsingin suurvarastosta. Uutta tuli, sille tehtiin tilaa, vai minne sulloisit kaiken? Vanhat, uudet, Hesarin ” vuoden kirjat” ” Vuoden uskonnolliset kirjat” kilpailuvoittajat ja kaikki niiden vanavedessä ilmoille tulvehtivat tyylillisesti sitä ja tyylillisesti tätä, tietokirjat, romaanit, viihdekirjallisuuden, käännöskirjallisuuden, selkokirjat? Romput, leffat, musiikin, lehdet? Joku toinen haluaa jotain muuta esille ja miettii itsekseen, kenellä on ja mitä nyt taas tätä vastaan.
Että koko asenne väsyttää. Mikset sinä kysy sitä asiaa?
Antikka.net on hyvä verkkoantikvariaatti, olen saanut halvalla kaiken tahtomani. Ei tarvitse kuljettaa kodin ja kirjaston väliä. Kuukausi kuluu niin pelottavan äkkiä.
Ei se minustakaan ole kivaa, kun en jotenkin näistä tämän päivän uutuuksista nyt vain saa oikein mitään. Tykkäisin lukea sellaista, jossa pohjalla on vähintään niin paljon realiteettia, että juttu joko on selkeä biografia tai voisi olla. ”Tämä olisi voinut tapahtua” taisi jäädä tyyliltään lemppariksi, ainut poikkeus on Tolkienin Taru sormusten herrasta.
Viimeksi luin sadatta kertaa Riitta Vartin neliosaisen sarjan suurten ikäluokkien varttumisesta. Etenkin kolmas osa, Nuoruuden yliopistot, on aivan ehdoton. Se kuvaa niin kertakaikkisen mehevästi marxismi- leninismin huumaa, kuinka siinä sivussa opinnot unohtuvat tai niitä ei yksinkertaisesti ehditä suorittaa, ja sitten yhtäkkiä ruvetaan puhumaan, että hyvä marxilainen on myös hyvä opiskelija.... Ettei nyt olekaan mikään vallankumouksen aika, jolloin ” huippukerrokset eivät enää voi, tai pohjakerroksen suostu” jatkamaan ilman vallankumousta.... Kremlissä, luulen, ei oikein pidetty opiskelijoiden riehaantumisesta, kun Suomen piti edustaa kapitalismin ja sosialismin rauhaisaa rinnakkaiseloa. Riehukoot Pariisissa.