Lomalla on enemmän aikaa pohdintoihin.
Niiden värittyneiden silmälasien läpi katsottuna, joita itse käytän, Saliksen tekstissä on joitain loogisia ristiriitaisuuksia/epäjohdonmukaisuuksia, joista muutama ajatus tässä.
Tiukat omalla tavallaan kristillisyyttä tulkitsevat tahot pitivät ja pitävät naisen oikeutta papin virkaan Raamatun vastaisena. Raamatulla lyötiin siis päähän.
Jossain pohdiskelin 'totuus--->johtopäätös' -ajatuksen rakennetta.
Pilkkoisin tämän ajatuksesi osiin tuon kaavan mukaan:
Totuus: Naispappeuden tulkitaan olevan Raamatunvastaista.
Johtopäätös: Tällöin lyödään Raamatulla päähän (koska toimitaan uskon mukaan).
Suomen lakia tulkitaan oikeusistuimissa.
Jos tuomari & lautamiehet tulkitsevat jossain asiassa asian jonkun eduksi, toista vastaan, lyövätkö he tällöin lakikirjalla päähän toista osapuolta?
Eivät tietenkään, vaan toimivat tulkintansa mukaan.
Jos ihminen uskoo, että Raamattu on Jumalan sana, jossa Jumala kertoo tahtonsa ihmiseen nähden, ja jos ihminen tulkitsee, että naispappeus on Jumalan tahdon vastaista, olisi varsin epäloogista, että tällainen ihminen hyväksyisi naispappeuden.
Ja jos päinvastoin, on luonnollista, että kannattaa naispappeutta. Naispappeuden kannattaminen Raamatullisin perustein ei myös ole Raamatulla päähän lyömistä.
Naisen pappeuden vastustajat katsovat, että heillä on oikea tulkinta Raamatusta ja me kaikki muut olemme väärässä.
Tämä lienee itsestään selvää. Kuinka sen sitten pitäisi olla?
Näinhän asia koskee kaikkea muutakin, mistä voidaan mielipiteitä muodostaa.
Henkilö, joka on sitä mieltä, että naispappeus on Raamatun mukainen asia, on tietysti sitä mieltä, että naispappeuden vastustajat ovat väärässä.
Henkilö, joka on vakuuttunut siitä, että Raamatun kantaa asiaan ei voi tietää, on mielestään oikeassa ja pitää muita lähestymistapoja enemmän tai vähemmän väärinä.
Homoliittojen osalta tämä sama tilanne jatkuu. Homoliittojen vastustajat katsovat, että he tietävät, mitä on oikea tulkinta Raamatusta ja kristinuskosta. Naisten pappeuden ja homoliittojen siunaamisen kannattajat katsovat, ettei ole olemassa oikeaa tulkintaa Raamatusta.
Vain Jumalan vallassa on oikea tulkinta.
Totta, sama ajaturakennelma täälläkin.
Vastustajat, kannattajat ja ne, jotka eivät osaa sanoa, vaan valitsevat sitten sen kannan, joka heistä tuntuu mukavammalta.
Naisten pappeuden ja homoliittojen siunaamisen kannattajat katsovat, ettei ole olemassa oikeaa tulkintaa Raamatusta.
Unohdit, että Raamattua apunaan käyttäen voi myös puolustella naispappeutta ja homoliittoja ja olla varma, että Raamattu ne hyväksyy.
Väitän, että niitä on monia, jotka ovat varmoja, että naispappeus on Raamatun opin mukainen ilmiö.
Usko, että homoliitot ovat Raamatun mukaisia myös tulee lisääntymään.
Kyllä molempien asioiden kannattajilla voi olla muukin, kuin agnostikon lähestymistapa.
Luulisin, että on kovin vaikeaa löytää naispappia, joka suhtautuu agnostikkomaisesti naisen pappeutta kohtaan.
Tämän takia meidän ihmisten pitää toimia ihmisinä eikä nostaa itseä muiden yläpuolelle perustellen tätä paremmalla uskolla tai Raamatun tulkinnalla.
Yleensä näyttää olevan niin, että jonkin asian puolesta (=vastustaa jotain taikka kannattaa jotain) puhuja on se, joka toimii oikein ja tosiuskoinen on se, jonka pitää ryhtyä toimimaan "oikein" eli alentua minun tasolleni.
Se usko, jota minä edustan on se oikein ja muiden tulee kääntyä samanuskoisiksi.
Huomaatko tätä yhtäläisyyttä molempien näkökantojen kannattajissa? Yleensä sitä on kovin vaikea/mahdoton omalla puolellaan huomata.
Ihmisten pitää kristittyinä noudattaa yhtä ja ainoaa oikeaa periaatetta ja sen on rakkaus sekä tukeutuminen Jumalan armoon. Jos me rakastamme homoja (muita) niin kuin itseämme, annamme heille oikeuden liittonsa siunaukseen kirkossa.
Vääräuskoisten pitää kääntyä oikeaan uskoon, jota me edustamme.
Meillä on oikea tulkinta Raamatusta ja Jumalan Pyhästä Laista ja ehkä Armostakin.
Me tiedämme, mitä rakkaus oikeasti on ja kuinka sitä pitää toteuttaa.
Muut eivät osaa toteuttaa rakkautta oikein, vaan luullessaan rakastavansa, he oikeasti vihaavat ja saavat aikaan vahinkoa.
Jos me taas väitämme, että homous on synti tai neuroosi ja, että homojen liiton siunaaminen on Raamatun tai kristinuskon vastaista, me erottelemme ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Emme enää rakasta vaan tuomitsemme.
Suurinosa kristikuntaa (ja profaania yhteiskuntaa maailmanlaajuisesti katsottuna) taitaa kuitenkin suhtautua homouteen juuri toisin, kuin sinä,
eivätkä tuohon naispappeuteenkaan ole vielä taipuneet (viittaan lähinnä molempiin katolisiin kirkkoihin).
Heidän mielestään sinun edustamasi kanta on kristinuskon vastainen.
Vaan, eihän joukon koko ole tae oikeassa olemiseen.
Pieni vähemmistö saattaa hyvinkin edustaa sitä oikeaa kristillisyyttä.
Kuinka suhtaudut Paavaliin, joka monessa kohtaa kovin jyrkin sanoin arvosteli hyvin monia erilaisia asioita ja niitä synniksi kutsui?
Hän ilmeisesti ei myöskään rakastanut, vaan Jumalana erotteli ihmisiä vuohiin ja lampaisiin?
Hän mitä ilmeisimmin ymmärsi termin "rakkaus" eri tavalla, kuin sinä.
Salis, en tässä kritisoinut maailmankuvaasi, vaan tapaasi, jolla sitä yrität edistää.
Jos intoa minulla joskus on, saatan kritisoida myös maailmankuvaasi - vaan nyt siihen ei ole rahkeita.